Lumoava vanamo, pohjoisten metsien aarre

Kuva/picture: Satu

 
Tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen. 
- Eino Leino

 Hauraan kaunis hentoinen vanamo kukkii pitkään keskikesän kieppeillä, kesä-heinäkuussa. Metsät ovat monin paikoin nyt pieniä vaaleanpunervavalkeita keijukukkamättäitä täynnä.

 Tiesitkö, että kauniin hento vanamo (Linnaea borealis) on ainavihanta varpu? Kukkavarren vaaleanpunertavat kellomaiset kukat tuoksuvat varsinkin yöaikaan ja sulotuoksu muistuttaa lehdokin tai syreenin tuoksua. Jos löydät runsaasti kukkivan vanamometsän, riennä hämyisänä kesäyönä haistelemaan metsän taikaa! Tuoksun avulla myös pölyttävät hyönteiset huomaavat vanamon. Hauraan hentoisen kukkavarren päässä nuokkuvat kellomaiset teriöt suojaavat siitepölyä sateelta. 

Vanamon hentoinen ja hauras kukkavarsi nousee noin viiden sentin korkeuteen, mutta uskoisitko, että vanamon pituus voi olla jopa yli metrin? Poikkeuksellisesti tosin on löydetty jopa yli 10 m pituisia yksilöitä! Alla oleva kasviokuva havainnollista asiaa, pitkästä suikertavasta varresta voi nousta useita kukkavarsia. Varsi vain on monesti hautautunut pehmoiseen sammalikkoon ja metsänpohjaan, näkymättömiin. 

Vanamoa kutsutaan pohjoisten metsien aarteeksi. Se viihtyy mieluiten kylmän ilmanalan luonnontilaisissa kuusimetsissä, varjoisissa paikoissa, metsänpohjan sammalikossa. Runsaimmillaan sitä tapaa satavuotiaassa metsässä.  1900-luvun puolivälissä vanamo oli Suomen kahdenkymmenen yleisimmän kasvin joukkossa, mutta lajin määrä on 2000-luvun alkuun mennessä pudonnut puoleen. Tämä johtuu vanhojen metsien katoamisesta.
 
"Vanhojen metsien vakaaseen ilmastoon sopeutuneelle kasville lähes kaikenlaiset mullistukset ja häiriöt ovat kohtalokkaita. Kulot, hakkuut, metsien pirstominen, maanpinnan käsittely, lannoitus ja muu ihmistoiminta hävittävät sen usein miltei olemattomiin. Vanamo kuitenkin säilyy jopa heinittyneillä metsänuudistusaloilla niukkoina rippeinä kivien ja kantojen koloissa, odotellen sitkeästi suotuisampien olosuhteiden koettavan." - Luontoportti, Vanamo

Vanamon tuoksuisin terveisin Satu

Kuvalähde/picture:  http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Illustration_Linnaea_borealis0.jpg

Katso myös:

Luontoportti- Vanamo
Wikipedia- Vanamo

*

Vielä Eino Leinon kaunis Nocturne runo kokonaisuudessaan: 

Ruislinnun laulu korvissani

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesä-yön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus - 

~ Eino Leino

Nocturne - translated by Aina Swan Cutler

I hear the evening cornbird calling.

Moonlight floods the fields of tasseled grain.

Wood smoke, drifting veils the distant valleys.

Summer evening's joy is here for me.

I'm not happy yet no sorrow shakes me,

but the dark woods stillness I would welcome.

Rosy clouds through which the day is falling,

sleepy breezes from the blue gray mountains,

shodows on the water, meadow flowers...

out of these my heart's own song I'll make!

I will sing it, summer hay-sweet maiden,

sing to you my deep serenity,

my own faith that sounds a swelling music,

oak-leaf garland ever fresh and green.

I'll no longer chase the will-o-wisp.

Happiness is here in my own keeping.

Day by day, life's circle narrows, closes.

Time stands still now ... weather cocks all sleeping.

Here before me lies a shadowy way

leading to a strange, an unknown place.

~ Eino Leino

Kuva/picture: Satu

Kuva/picture: Satu

Kuva/picture: Satu

Kuva/picture: Satu

 Kuva/picture: Satu

 Kuva/picture: Satu

Amarylis~ terälehdellä valoa kohden

  

--- Ole
rauhassa
Anna kukan kasvattaa
sinua terälehdellään kohden valoa ---
- Heidi Liehu

Kyllä se amarylis yön aikana avautui, aivan kuten ajattelinkin. Aamun harmaudessa, hailakassa valossa arasti avautuneet valkeat terälehdet aivan kimalsivat.

Viime vuonna, marraskuun lopussa murunen osti minulle valkoisen amaryliksen. Se oli aivan ihmeellinen. Kukkavarsi kasvoi ja kasvoi, vaikka emme mielestämme mitenkään erityisen paljon sitä kastelleet. Lopulta kukkavarsi oli yli metrin ja piti sitoa narulla verhotankoon (jotta koko kukka ei olisi kaatunut kumoon. Itsenäisyyspäivää edeltävänä yönä uskaliain nuppu avautui. Se oli amaryliksen kukaksi valtava, kuin ruokalautanen, ja lehdet olivat monikerrannaiset. En ole koskaan nähnyt sellaista amarylistä, missään- edes missään puutarhaliikkeessä tms. Pitkin joulukuuta avautui uusia kukkia, aina yön aikana. Ja tammikuussakin se teki uusia kukkia. Emme silloin tajunneet hoitaa amarylistä oikein. Se kuivahti, ja sipuli, joka oli kiikutettu ulkovarastoon alkoi lokakuussa puskea pientä vihreää alkua. Istutin amaryliksen uudelleen, kastelin sitä, mutta pieni vihreä alku kuivahti ja muuttui ruskeareunaiseksi :(.

Nyt myöhemmin tietysti harmittaa, sillä tuo amarylis oli aivan ainutlaatuinen. Mietin johtuiko sen koko harvinaisen hienosta sipulista, vai kenties siitä, että sen vieressä oli kirkasvalohoitolamppuni jonkin aikaa? Olisiko se saattanut kirkkaasta valosta ja suhteellisen runsaasta kastelusta riehaantua? Eläväksi joulukalenteriksi saamani uuden amaryliksen nuput avautuivat kukalle viime yönä. Nyt olen päättänyt pitää sen hengissä ensi vuoteen ja katsoa saanko sen vielä kukkimaan. Hyasintitkin päätyvät meillä joulun jälkeen säilöön, ja kesällä puutarhaan, jossa ne komeasti tuoksuvina kukkivat.

P.S. Amarylis alkoi avata kukkia sellaisella vauhdilla, että se on yhtä kukkailotulitusta ja kukkakuohua. Tänään kuului vain humskis ja koko kasvi ruukkuineen kaatui avautuvien kukkien painosta. Kannattaakin tukea amarylis hyvin tai asettaa astioineen painavaan ruukkuun. 


Pikaohjeet amaryliksen hoitoon, jolloin sipuli voi kukkia seuraavanakin jouluna!

Amaryliksen kukinta-aika:

Kun amarylis kukkii, kastellaan kohtuudella- mullan pinta saa kuivahtaa kastelujen välillä. Amarylista ei kannata säilyttää liian lämpimässä esim. patterin lähellä.

Kukinnan jälkeen: 

Kun amarylis on kukkinut, sitä kastellaan ja lannoitetaan säännöllisesti. Anna sen kevyesti kuivaa kastelujen välillä ja kastele multa, älä sipulia. Amarylis pitää valosta.

Kesällä
voit viedä amaryliksen ulos aurinkoon ja jatkaa kastelua sekä lannoitusta. 

Elokuussa
lannoitus lopetetaan, kastele vähemmän. Siirrä amaryllis sisälle ennen pakkasten saapumista.

Syys-lokakuussa
kastelu lopetetaan tyystin, jolloin lehdet alkavat kellastua ja amaryllis siirtyy lepotilaan, joka 2-3kk. Kuivuneet lehdet voi poistaa. Säilytettävä n.  17 asteessa esim. komerossa.

Joulu-helmikuussa,
kun vihreä alku pilkistää sipulista, on amarylis istutettava uudelleen hyvin hellävaroen. Jätä yläosa edelleen näkyviin. Kastele hieman. Vasta

kun kukkavarsi on noin 10 cm pituinen, amarylliksen kastelu ja maltillinen lannoitus aloitetaan- esim kerran viikossa lautasen kautta. Uudelleen istuttamisesta kukkimiseen kuluu arviolta 6-10 viikkoa.

Lähde:

Sarin Puutarhat: Amaryliksen säilyttäminen ja hoito

Lämmöllä Satu
Kuvat Satu

Puutarhasta rohtoja ja ruokaa, osa III: Pirteä herkkujuures palsternakka

Muhevasta mullasta nostetuissa juureksissa maistuu kesän vilvoittava sade, maan ravinteikas voima, auringon kultainen lämpö, tuulen lempeä suudelma sekä ihmisen hellä huolenpito. 

Uunijuurekset ovat parasta syksyruokaa. Juureksien pilkkominen on hidasta rauhoittumista, samalla voi vaikka kuunnella hiljaisuutta, hyvää musiikkia tai äänikirjaa (niinkuin minä kuuntelin tänään Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssiä). Punajuuri, palsternakka- ja porkkanalohkot tuoksuvat ja näyttävät herkullisen muhevilta. Pehmeäksi hautuneet sipulit ja valkosipulit saavat aromaattisuudellaan veden kielelle. Uunivuoallinen syksyn juureksia onkin aitoa hyvää tekevää ravintorikasta ruokaa ja ihan parasta sormin syötynä lautaselta *tunnustan*. Uunijuurekset sopivat syötäväksi sellaisenaan, mutta ne käyvät myös monenmoisten talviherkkujen lisukkeeksi.

Vuoallisen uunijuureksia saa loihdittua eurolla parilla. Lisäksi uunijuurekset ovat maistuvaa lähiruokaa (vallankin silloin, jos poimii porkkanat ja palsternakat omalta kasvimaaltaan).

Vuoallinen Aurinkoa (sadonkorjuun juureksia)

• 2–3 isoa porkkanaa
• 1/2- 1 lanttu
• 1 juuriselleri 
• 1 palsternakka
• 2 keskikokoista sipulia
• 4–6 luomuperunaa mielellään kuorineen
• vajaa 1/2 dl kylmäpuristettua luomu oliiviöljyä
• kuivattua salviaa sekä oreganoa, mieluusti luomua
• mustapippuria
• yrttisuolaa
• (2–3 rkl hunajaa)

Kuori ja lohko porkkana, juuriselleri, lanttu, punajuuri ja palsternakka. Lanttu sekä punajuuri kannattaa pilkkoa erityisen pieniksi kuutioiksi, jotta ne ehtivät kypsyä. Pese perunat hyvin, mutta älä kuori jos ne ovat luomulaatuisia. Siivuta perunat ohuiksi siivuiksi. Kuori ja pilko sipulit, kuori valkosipulinkynnet- ne voit lisätä kokonaisina. Kaikki juurekset voit siis laittaa samantien pilkottuasi kulhoon. Lisää joukkoon hyvälaatuinen mieluiten luomulaatuinen kylmäpuristettu oliiviöljy tai eksoottisempaa vivahdetta kaivatessasi kylmäpuristettu luomu kookosöljy. Murenna yrtit, ja mausta suolalla sekä herkullisella mustapippurilla. Sekoita huolella.

Kaada juurekset uunivuokaan. Jos käytät hunajaa, järjestele perunat toiseen päähän vuokaa ja valuta porkkana-, lanttu- , punajuuri-, selleri- ja palsternakkakuutioille juoksevaa hunajaa tai vaihtoehtoisesti siirappia. Jos et käytä hunajaa, lado kaikki juurekset sekaisin vuokaan ja lisää vielä yrttejä ja yrttisuolaa pinnalle. Voit myös laittaa päälle muutaman pienen voinokareen.

Laita vuoka 165-170 asteeseen n. tunniksi. Kun juurekset ovat saaneet väriä, voit peittää vuoan kuivumisen estämiseksi foliolla- mutta tämä ei välttämätöntä.  Kuivuessaan juureksista tulee nimittäin rapeita. Nautiskele!

Pirteä herkkujuures palsternakka sopii ruoka-, rohto- ja maustekasviksi 

Vanhan kansan morajuuri, palsternakka, oli jo antiikin ajan kreikkalaisten ja roomalaisten suosima ruokakasvi. Välimeren maissa pasternakka kasvaa luonnossa villinä ja niin myös muualla Euroopassa sekä Aasian puoleisellä Venäjällä. Palsternakka onkin viljelykarkulainen, jota löytää jopa Etelä-Suomesta luonnonvaraisena. Juures muistuttaa porkkanaa, mutta väriltään palsternakka on kermanvalkoinen. Maku on voimakkaampi, sen aromit syntyvät routaisessa maassa- mitä enemmän pakkanen pääsee puremaan, sitä voimakkaampi on korkeasta sokeripitoisuudesta ja eteerisistä öljyistä johtuva aromikas makeus. Palsternakkaa kutsutaan kasvisyöjien mielijuurekseksi, ja "kasvisyöjien kalaksi", sen maku on miellyttävä ja jopa pienet lapset pitävät siitä. Palsternakka kestää kylmää, joten sitä voi korjata myöhään syksyllä ensimmäisten pakkasienkin jälkeen tai keväällä ennen kasvukauden alkua. 

Palsternakan ravintosisältö 

Palsternakka on ravintorikkaampi kuin porkkana. Siinä on enemmän mineraaleja, ja C-, E- ja B-ryhmän vitamiineja sekä foolihappoa kuin porkkanassa. A-vitamiinin esiastetta β-karoteenia on kuitenkin porkkanassa moninkertaisesti enemmän. Palsternakassa on erityisen paljon kaliumia, jopa 600 mg / 100 g. Kaliumilla on merkitystä mm. verenpaineen säätelyssä (suositeltavaa korkeasta verenpaineesta kärsiville!). Muita hyviä kaliumin lähteitä ovat peruna, porkkana, tomaatti ja kesäkurpitsa sekä valkosipuli. Palsternakka sisältää runsaasti ravintokuitua. 100 grammaa palsternakkaa sisältää 230 kJ (55 kcal) energiaa. Palsternakan sisältämät flavonoidit ovat terveyttä edistäviä. 

Palsternakka keittiössä 

Palsternakka kypsyy nopeasti, on oivallinen monelaisissa padoissa, laatikoissa, kasviskeitoissa sekä sellaisenaan pannulla oliiviöljyssä tai voissa paistettuna ja kypsäksi haudutettuna. Palsternakka sopii myös vauvan ensiravinnoksi perunan, porkkanan ja kesäkurpitsan kanssa suolattomassa vedessä keitettynä ja muhennettuna. Myös pasternakkapäärynäraaste on pikkulasten herkkua. 

Muinaislääketiedettä ja tutkittuja terveysvaikutuksia 

Palsternakalla on ajateltu olevan parantavia vaikutuksia. Palsternakkaa käytettiin 1800-luvulla mm. naisten hysterian hoidossa. Muinaislääketieteessä voimistettiin ja virkistettiin palsternakkamehulla toipilaita vaikeiden ja pitkään kestäneiden sairauksien jälkeen. Nykypäivänäkin palsternakka on lääketieteellisen kiinnostuksen kohteena.  Palsternakan eniten tutkittu ominaisuus on sen kouristuksia lieventävä vaikutus. Palsternakassa on havaittu olevan muun muassa furokumariinia, jota käytetään ihosairauksien hoidossa ja aurinkovoiteissa. Huomioitavaa on, että palsternakka saattaa aiheuttaa joillekin yliherkkyyttä. Se voi tulla esiin oireina suun alueella, iholla, hengitysteissä tai ruoansulatuksessa. 

Palsternakkapenkki puutarhaan 

Palsternakka viihtyy parhaiten multavassa syvältä muokatussa hiekkamaassa, mutta on satoisa tavallisessa puutarhamullassakin. Kasvusto kukoistaa, kun sitä kastelee rikkakasvi- tai nokkosvedellä ja kattaa ruohosilpulla. Voimallista lannoitusta ei suositella. Porkkanan ja perunan vierelle palsternakkaa ei kannata kylvää toukka- ja tuholaisriskin vuoksi. Palsternakan sadonkorjuu ajoittuu mahdollisimman myöhään syksyyn, sillä juures kasvaa voimakkaasti vielä syksyhämärissä ja makukin korostuu pakkasessa.  

~Satu & Johanna~

Muistathan- aikaisemmin Puutarhasta rohtoja ja ruokaa- juttusarjassa käsitelty: 

Puna- ja keltajuurikasta

Sekä piparjuurta

Kuvat:

Aurinkovuokakuvat Satu,

Juurikaskorjuukuvat Johanna

 

Puutarhasta rohtoja ja ruokaa, osa II: Keltajuurikas ja punajuuri ovat voimaruokaa

Kaupungissa kaipaa ryytimaata, josta voi käydä vaikkapa vain hetken mielijohteesta nappaamassa ruoanlaittoon maukkaita aineksia. Jonkinasteinen omavaraisuus tekee onnellisen olon ja on ilo tehdä ruokaa kasveista, joiden kasvun ihmettä on pikkuriikkisestä siemenestä tai taimesta saakka vaalinut. Hyvä puoli omassa kasvimaassa on myös se, että tietää tasan tarkkaan, millaisissa olosuhteissa ruoka on saanut kasvaa- satokin maistuu ihmeen paljon paremmalta kuin kaupasta ostettu. Ehkäpä oman puutarhan antimissa maistuvatkin rakkaus ja lämmin huolenpito.

Syksyyn kuuluvat mausteiset keitot murean tuoreen leivän kera. Meidän pihamaallamme kasvavat maa-artisokka, mustajuuri, keltajuuri, punajuuri, piparjuuri, kaurajuuri, porkkana ja näiden lisäksi muutakin maukasta murkinaa. Nauriit ja lantut ovat menestyneet tänä kesänä huonosti, sillä pikkutuholaiset ovat nauttineet niitä parempiin suihin.

Kirkaslieminen keitto syntyy helposti. Keittoon voi laittaa juureksia oman maun mukaan. Keitto voi olla kasviskeitto tai mukaan voi ruskistaa vaikka kalaa, jauhelihaa tai syksyn riistaa. Vaikka tekisitkin kasviskeiton, älä soseuta sitä. Kuutioi juurekset ja voit makustella vuoronperään eri makuisia suupaloja.

  
Syksyinen sadonkorjuukeitto:

1 litra vettä

1/2 kg kalaa, jauhelihaa tms.

2 tl lipstikkasuolaa

5 mustapippuria tai voit raastaa pakastimesta keittoannoksen päälle piparjuurta

1 sipuli

1-2 kpl kutakin koon mukaan porkkanaa, perunaa, keltajuurta, kaurajuurta, maa-artisokkaa, palsternakkaa. Juureksien suhteita voit muutella oman mieltymyksen mukaan.

Herkkusuiden keltajuurikas kuuluu punajuuren sukuun 

Keltajuurikkaasta puuttuu punajuurelle ominainen väriaine antioksidatiivinen antosyaniini, beetasyaniini. Antosyaniinit ovat flavonoideja, joita parhaillaan tutkitaan esim. syövän hoidossa. Keltajuuren pirteä väri tulee porkkanoille ominaisen beetakaroteenin sijaan flavonolista. Punajuuressa sekä keltajuurikkaassa on kivennäisaineista kaliumia, rautaa, mangaania ja magnesiumia sekä runsaasti foolihappoa sekä hiilihydraatteja. Punajuurikas sisältää myös P-aktiivisia aineita, valevitamiineja, joilla arvellaan olevan muun muuassa verenkiertoa elvyttäviä vaikutuksia. Näitä bioflavonodeihin kuuluvia yhdisteitä kutsutaan rutiineiksi. Punajuuren sisältämät biologisesti aktiiviset aineet tehostavat ruoansulatusta ja osallistuvat koliinin muodostumiseen tehostaen mm. maksan toimintaa. 

Puna- ja keltajuurikas keittiössä


Juurikkaat sopivat väristään riippumatta keittoihin, lisukkeeksi, leipiin ja hilloihin. Keltajuurikasta käytetään siis samoin kuin tutumpaa punajuurta. Myös naatteja voidaan käyttää esim. salaatteihin, muhennoksiin ja jopa keittoihin, mutta runsaammassa käytössä on huomioitava, että ne tulee kiehauttaa ennen varsinaista ruoanlaittoa oksaalihapon ja nitraatin minimoimiseksi (keitinvesi kaadetaan pois)! Punajuuren lehtiruodit, lehdet ja mukula sisältävätkin paljon nitraattia, joka ei ole haitallista itsessään, mutta ruoansulatuskanavan mikrobisto pystyy muuttamaan sen nitriitiksi. Nitriitti voi edelleen reagoida ravinnon amiinien kanssa ja muodostaa karsinogeenisia nitrosoamiineja. Oksalaatit puolestaan sitovat kalsiumia, rautaa ja sinkkiä estäen niiden imeytymistä elimistöön. Naatteja voi pilkkoa salaattiin tai lehdistä sekä juuresta voi tehdä juuresmehua mehulingolla. Punajuuria ei siis kannata syödä jatkuvasti ylettömiä määriä (niin kuin ei mitään yksittäistä ruoka-ainetta), kohtuukäytössä juurikas on turvallinen ja terveyttä edistävä. 

Puna- ja keltajuurikkaiden kera voit tarjoilla oikeastaan mitä vain, esimerkiksi piparjuurikermaviilikastiketta. Mausteista erityisesti sipulit sekä timjami sopivat punajuuren kaveriksi. Jos punajuuria jää ylitse, ne säilyvät miedossa suolavedessä jääkaapissa seuraavaa aterianvalmistusta odottaen. Ruokaohjeita löytyy pilvin pimein googlettamalla. Kaikenkaikkiaan monipuolinen juures siis! 

Kullanarvoisia vinkkejä!  

Säilyttääksesi punajuuressa antosyaniinit (beetasyaniini) paahda ne uunissa kokonaisina kuorinensa, sillä mikäli punajuuria keitetään tai paistetaan kuorittuina ja paloiteltuina, antosyaniinit menetetään! Keitinveteen liukenee myös vesiliukoinen B-vitamiini eli folaatti. Punajuurikasta/keltajuurikasta kannattaa keittää kerralla isompi kattilallinen suolattomassa vedessä- nuoret juurikkaat kypsyvät jopa puolessa tunnissa, mutta talvella täytyy varata keittämiseen hyvinkin tunti. Älä turhaan kuori punajuuria keitettäessä, ja jätä kanta rauhassa paikoilleen. Juurikkaiden kypsyttyä kaada vesi pois ja laita kylmää vettä tilalle- hetken kuluttua kuori irtoaa puna/keltajuurikkaista lähes itsestään. 

Punajuurikaspenkki puutarhaan

Typpilannoituksen kera saa olla punajuuren kanssa säästeliäs juurekseen kertyvän nitraatin vuoksi. Punajuuriperheen mukulat korjataan syksyllä ennen pakkasaikaa ja sato säilyy juureskellarissa hyvin kevääseen. Punajuurikasperheen viljely alkoi Kreikassa jo varhain ennen ajanlaskun alkua, joten tälläkin ruokaryydillä on pitkät perinteet!

P.S. Vilkaise myös Puutarhan rohtokasvit ja ruokaryydit- juttusarjassa aiemmin ilmestynyt juttu 

 Parantava piparjuuri

Puutarhasta antimista iloiten,

Johanna ja Satu

Kuvat: Johanna, ensimmäinen kuva otettu Annalan puutarhasta

Lähteet:

Tsekkaa aivan suunnattoman kätevä ja inspiroiva kirja

Ulla Lehtonen: Syö itsesi terveeksi 100 puutarhakasvia ruokana ja rohtona

Tarkemmin eriteltyinä terveyttä edistävien ruoka-aineiden tehoaineita:

Syö itsesi terveeksi, Taistele sairauksia vastaan parantavalla ruoalla

Muita lähteitä:

http://www.kasvikset.fi

http://vegaanikahvila.blogspot.com/2010/09/raw-skonssit.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaurajuuri

http://users.jyu.fi/~miamarke/kasvimaa/lajikuvaukset/vihannekset/juurekset/#kaurajuuri

http://www.kekkila.fi/kotipuutarhurit/viherwiki/kasvikirjasto/kaurajuuri

http://www.biolan.fi/suomi/default3.asp?active_page_id=127

http://www.maku.fi/artikkeli/juurekset-maistuvat-skandinaviassa

http://www.hyotykasviyhdistys.fi/?p=siemenlu_kasvilaji&id=74

Puutarhasta rohtoja ja ruokaa, osa I: Parantava piparjuuri

 Kuva: Kirsi

Jatkuva juttusarja Kuu yrttitarhassa blogissa:

Tietoa puutarhan rakkaista rohdoista ja ruokaryydeistä, lisukkeena herkullisia reseptejä. Juttua kehkeytymässä mm. kaurajuuresta, mustajuuresta, palsternakasta ja artisokasta.

Syksy - Sadonkorjuun aika
 
Rakastan jokaista vuoden aikaamme suuresti. Neljästi vuodessa luonto antaa meille upeita kokemuksia, jos haluamme olla niille avoimia ja ottaa vastaan mitä niillä on annettavanaan. Kohta tulee ihana talvi ja iloksemme leijailee miljoonia säihkyviä lumihiutaleita, pienen pieniä ihmeitä jotka saavat aikaan valkoisen vaipan tummien mantujen päälle. Pakkanen kipristää nenänpäätä. Kevät. Pajunkissat, aurinko, vesipurot, narsissit. On uusiutumisen ja syntymisen aika. Kesä. Ihana lämpö, huumaavat tuoksut, uintiretket, lämpimät yöt. Syksy. Vuosi toisensa perään syksyllä syttyvät tähdet vangitsevat katselemaan yötaivasta. Villasukat, kuumat juomat ja kynttilät. Ennen kaikkea syksy on sadonkorjuun aika. Kevään ja kesän askareiden kiitollinen aika, jolloin talven lämpimiin hetkiin säilötään kesän makuja.

Meillä maalla kerätään talteen mansikat, viinimarjat, mustikat, vadelmat, muuraimet,  puolukat, juolukat, variksenmarjat, karpalot, marja-aroniat. Tehdään mehuja ja hilloja. Ihanin asia on metsä. Sen tuoksut, eläimien jäljet, puiden havina, sammaleet, varvut, jäkälät. Ryytimaassa kasvaa juureksia ja etenkin minulle rakkaita yrttejä. Mielipuuhiani on yrttien kerääminen ja kuivaaminen. Lempipuuha tai ei niin kesä aina hurahtaa vauhdilla ja yrttien kerääminen jää viime tippaan. Ensi kesää varten pitääkin tehdä keruukalenteri milloin mikäkin yrtti on parhaimmillaan.
  

Kuva: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Armoracia_rusticana.jpg Piparjuuri kukassaan 

Tänä syksynä huomiotani sai Piparjuuri. Se kasvaa ihan kiltisti sähköpylvään juurella. Piparjuuri leviää helposti. Paksut ja pitkät juuret kasvattavat ahkerasti uusia alkuja. Meillä se on ollut maltillinen. Piparjuuri on ikivanha rohtokasvi, jota myöhemmin ruvettiin käyttämään mausteena. Suomeen se rantautui Itä-Euroopasta keskiajalla. Aikoinaan piparjuurella on ollut sadonkorjuun aikana muutakin tehtävää, sillä sitä on käytetty estämään homehtumista eli se on luonnonmukainen säilöntäaine. Piparjuuri on hyvä vierikasvi perunalle ja omenapuille sillä niiden tuholaiset karttavat piparjuurta.
 

Kuva: Kirsi, Johanna lapioi piparjuurta puutarhastaan

"Juuri kaavittuna tuttu ruokaryyti tuoreen lihan ja kalan kanssa. Käytetään myös juomassa, viinissä tai maidossa liotettuna lääkkeeksi jäsenkolotusta, ruusua, vesitautia, keripukkia, rinnan-ahdistusta ja kivitautia vasten, joko yksinään taikka sekaisin katajanmarjasiirapin tai männynkerkkäkeitteen kanssa. Ulkonaisesti ienlihalla pidettynä lievittää se hammastautia. Saattaa myös monessa muussaki sisännäisessä kivussa, vatsan väänteissä jne. lievitystä, jos sitä iholle asetetaan." - Lönnrot. Piparjuuri sisältää kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja fosforia. Tuoreessa piparjuuressa on C-vitamiinia 150-177,9 mg/100 grammassa. Rohtona käytetään juurta, jonka eteerinen öljy sisältää 0,05-0,2% sinappiöljyä (85% beetataryylietyyli-sinappiöljyä ja 15% sinappiöljyglykosideja); ja asparagiinia, glutamiinia, pektiiniä, sakkaroosia ja fruktoosia. C-vitamiinin lisäksi piparjuuri sisältää myös B1-vitamiinia.

Edellä mainituilla piparjuuren eteerisillä yhdisteillä on antibioottisia, antibakteerisia ja antiviraalisia ominaisuuksia, joiden vuoksi piparjuuri sopii erinomaisesti vilustumisoireisiin ja erilaisiin tulehduksiin, huulirupiin sekä virtsatietulehduksiin. Sen on sanottu vilkastuttavan ruoansulatusjärjestelmää ja poistavan myös nestettä. Ulkoisesti käytettynä piparjuuri vilkastuttaa verenkiertoa virkistäen ja lämmittäen. Juuresta valmistettu pakkaus voi tosin aiheuttaa jopa lieviä palovammoja. Näiltä vältytään suojaamalla iho öljyllä ja pitämällä piparjuuripakkauksen käyttöaika ihoa vasten lyhyenä. Piparjuurta ei saa antaa alle nelivuotiaille, mahakatarrista, mahahaavasta tai munuaisvaivoista kärsiville, eikä raskaana oleville tai imettäville!

 

Mausteena piparjuuri on tulinen / polttava. Nykyään sen onkin syrjäyttänyt pippurit ja chilit. Piparjuurta voi ostaa kuivattuna jauheena tai tahnana kaupasta, tuorettakin saattaa saada. Tuoreena sitä voi lisätä ruokiin raasteena tai vaikka salaattiin antamaan ytyä. Keittäessä sen maku saattaa muuttua kitkeräksi, joten piparjuuri kannattaa lisätä ruokiin loppuvaiheessa.  Kuoritun piparjuuren voi pakastaa kokonaisena ja sitä voi raastaa ruokaan suoraan pakkasesta. Toinen hyvä säilöntätapa on tehdä piparjuuresta tahnaa ja pakastaa sitä.
 

PIPARJUURITAHNA (ohje Finnfood)
500 g piparjuurta
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1-2 prk smetanaa
1½ dl etikkaa
1 dl vettä
1. Liota kuorittuja piparjuuria kylmässä vedessä, kunnes ne kovenee (yön yli).
2. Raasta piparjuuret todella hienolla terällä konetta käyttäen. Peitä kone pyyhkeellä/muovilla, jotta piparjuuren höyryt eivät käy silmiin.
3. Lisää smetana, suola ja sokeri. Viimeiseksi etikkavesi. Katso, että seos jää tahnamaiseksi.
4. Purkita pieniin lasipurkkeihin. Säilyy jääkaapissa muutaman viikon. Voi myös pakastaa.


*


Rakastan sushia ja piparjuuri liittyy myös siihen! Ihana tulinen wasabi-tahna on tehty japanilaisesta piparjuurilajikkeesta wasabijuuresta. Usein kuitenkin wasabitahna onkin värjättyä piparjuuritahnaa. Tässä ohje, jolla voit tehdä oman kotimaisen piparjuuriwasabin kalan tai lihan kaveriksi.

PIPARJUURIWASABI
2 dl maustamatonta jogurttia
2 tl piparjuuritahnaa
1 tl hunajaa
1 rkl sitruunamehua
pippuria, suolaa
Ainekset sekoitetaan keskenään ja annetaan olla jääkaapissa puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Nyt tulikin vesikielelle ja seuraavaksi pitää varmaan opetella tekemään sushia!
Makuhermoja hivellen,
Johanna

Lähteet & lisätietoja:
http://www.tts.fi/Eliaksenyrttitarha/kasvit/piparjuuri.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Piparjuuri
http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Asiakkaille/Kasvitieto/Syotavat_kasvit/Juurekset/Piparjuuri
http://www.yrttitarha.fi/kanta/piparjuuri/
http://www.frantsila.com/portfolio/piparjuuri/
Kuvat: Kirsi

Inspiroivaa kasvivärien hehkua Karan herkku- ja lahjapuodin näyteikkunassa!

Kuu Yrttitarhassa- kasvivärinäyttely

Kasvivärit hehkuvat luonnon upeissa sävyissä. Pieni kasvivärinäyttelymme Karan Herkkupuodin näyteikkunassa. Palanen luontoa keskellä kaupunkia, kuin pieni kirkas säde. Näyttelyssä olevat lankamme:

Aamu-usva (auringon keltainen): Mesiangervo
Hunajainen (hunajan keltainen): Mesiangervo
Taika (syreenin violetti): Tuomi
Lumous (tumman violetti): Tuomi
Havina (sammalenvihervä): Lupiini
Ruska (kuparinruskea): Suopursu
Halaus (keltainen): Kanerva

Lisäksi tietoa kasvivärjäyksestä, luonnonmateriaaleja ja luontovalokuviani (Rue de la Lune), joissa heijastuvat kasvivärien sävyt. Tervetuloa pysähtymään, katselemaan ja hörppäämään kuppi kuumaa ystävällisen ja sydämellisen palvelun siivittämänä! Ihanaa, villanpehmoista ja hehkuvaa syksyä!

Lämmöllä kasvivärjärittäret 
eli Kuu yrttitarhassa Satu ja Johanna sekä Mesiangervoisemme Raili, Tuija ja Terttu.


Karan herkku- ja lahjapuodin kotisivut: Karan herkku- ja lahjapuoti
Puodin osoite: 
Yliopistonkatu 19, 40100 Jyväskylä


 

 Keskittymiseen kiteytynyt hetki. Näyteikkunan somistaminen oli aivan ihanaa ja energisoivaa puuhaa. Tässä suunnittelu käynnissä.

 

 Johanna Karan herkkukaupan ikkunassa

 

Lankojen keriminen on kiirettömänä aivan ihanaa puuhaa, terapeuttista ja meditatiivista ja ehdottomasti kaikista mukavinta hyvässä seurassa. Aurinkoisen Johannan kera vietimme erään illan tunteja lankoja kerien, polvet vastakkain ja syntyjä syviä jutellen. Välillä hörpimme teetä, söimme itsetehtyjä sämpylöitä ja selailimme mielenkiintoisia antikvariaattilöytöjä.

Päätimme myös nimetä langat värien mukaan. Yritimme miettiä, mikä sana voisi kuvata langan sävyn luonnetta ja tunnelmaa. Alla kuvia lankatyöskentelyn eri vaiheista.

 

 

 

... ja viimeisessä kuvassa minä hirmuisen innostuneena kasvivärjäyksestä sekä kasvivärinäyttelyn suunnittelusta. Siivet kantapäissä! :)

Kuvat: Satu

Elokuinen langanvärjäys: Luonnon hehkua lankoihin kasvivärein

Ystäväni Johannan kera halusimme kokeilla kasvivärjäystä. Johannan äiti on kasviväritaituri, pitänyt kurssejakin kansalaisopistossa Johannan ollessa jo pikkutyttönä värjäystouhussa mukana. Perinteistä taitoa oppimaan kutsuimme myös muita opinjanoisia ja yhteistuumin kukin tahollaan keräsimme värjättäviä kasveja heinäkuisesta sekä elokuisesta luonnosta: Kanervaa, lupiinia, tuomenmarjoja, mesiangervoa, suopursua, karhunputkea ja pietaryrttiä. Eräänä kauniina lauantaiaamuna kokoonnuimme syrjäisen järven rannalla ja mökille saapuessani pihassa jo tulisijat roihusivat, kuivatut yrtit olivat olleet edellisillasta likoamassa isoissa sammioissaan ja ahkerimmat jo vyyhtesivät lankakeriä. 

 

Kasvivärjäys on jännittävää puuhaa, sillä lopputulos saattaa olla yllätyksellinen- syntyyhän väri monen asian summana. Keväällä ennen kukintaa syntyy kirkkaampia ja heleämpiä värejä, kun taas syksyllä kasvivärit ovat tummempia ja haaleampia. Peruskeräysohje 100 gramman lankakerää kohden on 1 muovikassillinen kasveja (noin 1 kg).

Millaista lankaa kannattaa käyttää?
Värjäykseen käytimme valkoista ja luonnonvalkoista Nalle-lankaa, luonnonvalkoista Seitsemän Veljeksen lankaa sekä kehräämön luonnonvalkoista villalankaa. Väri tarttui kaikkiin hyvin, mutta Nalle ja Seitsemän Veljestä langoissa värit olivat sävyiltään hitusen voimakkaampia ja tummempia. Langat vyyhdettiin ennen värjäämistä, mutta värjäsimme myös avaamattomia keriä jotka värjääntyivät kauttaaltaan tasaisesti. Kuitenkin huuhtelu on kerässä hankalampaa kuin vyyhdessä. Lanka jää tahmeaksi. Ennen värjäämistä pesimme villalangat villanpesuaineella.

Entä puretteet?
Pureteaineet sitovat värin lankaan. Näitä aineita saa yleensä apteekista, mutta monet ovat tilaustuotteita. Katsoimme värjäysohjeita kirjasta Väriä luonnosta, joka on painettu jo 1992, ja täten joitain kirjassa mainittuja puretteita ei saanutkaan enää mistään. Googlettamalla löysimme tietoa tiettyjen aiemmin käytettyjen puretteiden poistumisesta käytöstä haittavaikutusten vuoksi. Suositeltavaa on värjätä puretteilla ulkona.

Kuinka värjäys tapahtuu?
Värjäysprosessi on hyvin samanlainen useiden kasvien kohdalla. Puuvartiset ja ja kuivatut kasvit on hyvä laittaa veteen likoamaan jo värjäystä edeltävänä päivänä. Väriä irtoaa jo liotusveteen, joten sitä kannattaa käyttää myös keitinvetenä. Kasvit on pilkottava, jotta väri irtoaa paremmin. Tuoreet kasvit voi laittaa porisemaan suoraan ilman esiliotusta.

 

Kasvit laitetaan kiehumaan kattilaan. Suuntaa antava ohje on 10 litraan vettä muovikassillinen eli 1 kg kasveja. Ohjeiden mukaan tämä riittää 100 g lankaa. Kasvien on poristava tunnin verran, tosin suopursu kiehui meillä kolme tuntia. Kiehumisajan jälkeen keitos siivilöidään ja väriliemi jäähdytetään kädenlämpöiseksi. Tässä vaiheessa liemeen lasketaan huuhdellut langat ja padat nostetaan takaisin tulelle. Lämpö nostetaan 80-90 asteeseen, jolloin puretteet laitetaan joukkoon. Pariin pataan laitoimme puretteen "vahingossa" suoraan lankojen sekaan ja loppuihin oikeaoppisesti. Tämä tehdään niin, että nostetaan langat hetkeksi ylös liemestä, purete sekoitetaan tilkkaan lämmintä vettä ja kaadetaan pataan hyvin sekoittaen. Lopuksi langat lasketaan takaisin ja ne saavat porista vielä tunnin verran.

Välillä lankoja on hyvä nostella ja sekoittaa lientä, jotta lanka värjääntyy tasaisesti. Lopuksi langat nostetaan valumaan ja kun ne ovat jäähtyneet, langat pestään hyvin. Käytimme ensimmäisessä pesuvedessä tilkkasen etikkaa, jonka pitäisi sitoa väriä lankaan. Ensin huuhdoimme lämpimiä lankoja kädenlämpöisessä vedessä veden lämpötilaa asteittain viilentäen ja viimeisen huuhtelun teimme järvessä. Huuhtelujen jälkeen annoimme lankojen jäähtyä narulla ja pesimme ne vielä kertaalleen kunnolla järvivedellä.

 

Päivä sujui leppoisan tunnelman vallitsessa. Meillä oli koossa aivan ihana porukka, kukin touhuili rauhallisesti värjäyksen eri vaiheiden parissa. Kellään ei ollut kiirettä. Pihalla tuoksuivat kiehuvat kasvit ja matalalla ajelehtiva savu. Johannan vanhempien koirakaverit Iita ja Milla juoksentelivat pihalla, kerjäsivät rapsutuksia ja nukkuivat välillä kerällä nurmella. Viileässä ulkoilmassa oli meditatiivista käsitellä lämpimiä huuhteluvesiä ja astua kumppareineen järveen tekemään viimeisen huuhtelun vedessä. Aika kului kuin siivillä. Ajatukset keskittyivät kuhunkin työvaiheeseen, kehon ja käsien sulavaan liikkeeseen, veden tuntuun iholla, tuoksuihin, väreihin, ympäröivän luonnon kauneuteen ja rauhaan (mitä nyt vain järvellä parhaillaan käynnissä ollut sorsametsästys rikkoi). Kun ilta alkoi hämärtää ja valmiit langat oli sidottu koivujen väliin kuivamaan, oli aika ihastella auringonlaskun hämyssä lankojen sävyjä. Ne ylittivät odotukseni. Valmistin kaikille juuresnyyttejä folioon, ja grillasin hiilloksella, ilta kahdeksan aikaan viimein ehdimme istahtaa syömään kynttelikön valoon. Olimme aloittaneet touhuamisen aamu kymmeneltä ja lopetimme kahdeksalta. Kun illalla makoilin saunan lauteilla, mielen täytti päivän ihmeellisen levollinen tunnelma ja näin vain sieluni silmin herkullisen pastellisen sävyiset langat koivujen välissä tuulessa liikehtien. Sanoinkuvaamattoman kaunista. Jäimme kaikki kasvivärjäykseen koukkuun ja sovimmekin, että ensi kesänä värjäämme uudestaan lankoja vähintäänkin kerran. Silloin ajattelimme kokeilla värjäystä jo alkukeväästä ja verrata saatuja sävyjä loppukesän kasviväreihin. Syksyksi sovimme myös ainakin yhden sukankutomisillan: pääsemme yhdessä kutomaan hehkuvista langoistamme lämpimiä villasukkia. 

 

Kasviväriohjeitamme:

Mittasimme ainoastan puretteet täsmällisesti. Veden ja kasvien määrän katsoimme silmämääräisesti kattilan koon mukaan. Lämpömittareina käytimme kinkkumittareita.

Suopursu (kuparisen rusehtava):
20 litraa vettä
26 g kuparivihtrilliä
Väriliemi porisi lankoineen monta tuntia. Lämpötila saatiin tulella nostettua juuri ja juuri 80 asteeseen, kaasulla tämä olisi voinut olla nopeampaa ja helpompaa. Väri oli alkuun enemmän keltaruskea, joten jossain vaiheessa lisäsimme kuparivihtrilliä 13 g. Tämän jälkeen väri muuttui enemmän ruskeaksi. Värjäys muutoin samoin kuin aiemmin kerrottu.

Mesiangervo (keltainen):
15 litraa vettä
37 g alunaa
Väriliemi jäähdytettiin alle kädenlämpöiseksi, jolloin sinne laskettiin langat. 40 asteessa purete laitettiin joukkoon. Muuten värjätään samoin kun aiemmin kerrottu.

Lupiini (vihervä):
8 litraa vettä
4 g kuparivihtrilliä
Valmistus samoin kuin mesiangervo.

Tuomenmarjat (violetti):
Saimme ihania violetin sävyjä aikaiseksi tuomenmarjoilla. Lueskelimme blogeista, että värit saattavat haalistua puolessa vuodessa, mutta halusimme testata tätä itse. Luimme myös, että joku värjäri oli käyttänyt keitinliemenä etikkaa värin haalenemista ehkäistäkseen, joten mekin teimme niin.

400 g tuomenmarjoja
17 g viinikiveä
2 g tinasuolaa
4 litraa etikkaa
1 litra vettä

Tuomenmarjoja keiteltiin ehkä pari tuntia, tosin tuntikin olisi riittänyt. Siivilöinnin jälkeen langat laskettiin kädenlämpöiseen liemeen, joka kuumennettiin 60 asteeseen, jonka jälkeen purete laitettiin joukkoon. Lämpö noin 80 astetta tunnin ajan.

Värjäsimme myös jälkivärillä, jolloin saimme vaaleata lilaa.
Jälkiväriin lisäsimme ehkä litran vettä, sillä nestettä oli haihtunut keittelyssä. Viinikiveä lisäsimme 8 g ja tinasuolaa gramman.

Kanerva (rusehtava):
15 g alunaa
15 g viinikiveä
Värjäys samoin kuin suopursulla.

*

Kokeilkaahan tekin!

Lämpimin ajatuksin Satu ja Johanna

Kuvat Satu

Johanna