Linnunrata- elämän ja kuoleman kimmeltävä kehto (tähtitaivaan saloja ja mytologiaa)

 

"Suuri hiljainen avaruus pitää koko luontoa sylissään. 

Se pitää myös Sinua." 

- Eckhart Tolle, Tyyneys puhuu

Ilman pimeyttä emme voisi nähdä kesäöiden valkeuteen haipuvia tähtiä, ilman kylmyyttä, emme aistisi lämmön hurmiollista sulokkuutta.

Pikkutytölle tähtitaivas oli yksi elämän

henkeäsalpaavimmista asioista. Maaseudulle pimeys alkoi hiipiä hiljaisiin iltoihin jo loppukesästä, heinä-elokuun taitteessa erottuivat ensimmäiset kalpeat tähdet. Elokuu toi mystiset kuutamot viljapeltoja hopeoimaan, ja isän valvoessa punaraitaisella patjalla hetekallaan viljakuivaajalla, tähyilimme ikkunasta kuivaajalle päin ja katselimme pimentyvään iltaan. Siellä tihentyvässä pimeydessä lepakon siivet värisivät ja kirkas iltatähti säkenöi. 

Eräs varhaisimmista muistoistani liittyy kaksin tehtyyn kävelyretkeen rakkaan mummoni kanssa. Kuljimme käsikädessä talviselle mäelle, oli jo pimeää, tähdet kimalsivat valonamme ja läntinen taivas oli aavistuksen vihervä auringon laskun jälkeen. Muistan hangen äänekkään narinan hyvin elävästi, pakkanen oli hyytävän kylmä. Tuo hetki piirtyi lähtemättömästi sieluni muistiin. Sisareni ja ystäväni kera katselimme Halley-Bob komeettaa leikkimökin katolla, jonne kiipesimme erittäin vaarallisesti jäisen pihlajan kautta. Leikimme usein pimeälläkin ulkona iltaisin, ja leikkejä ja retkiä valaisivat milloin tähdet, kuu, milloin mitä upeimmat vihreät ja jopa punaiset revontulet. 

Lapsena olisin halunnut oppia tähtikuvioita, joilla oli niin jännittäviä nimiä. Selailin valtavia tietosanakirjoja (joita lienee löytynyt siihen aikaan joka kodista) ja erityisesti palasin aina tähtikarttojen kohdalle sekä avaruuskertomuksiin. Saatoin täysin unohtua katselemaan avaruudesta otettuja kuvia. Halusin tähtitieteilijäksi- tosin myös antropologia ja arkeologia kiehtoivat, - toisaalta halusin lääkäriksi Afrikkaan tai akrobaatiksi sirkukseen (tämä loistoidea kariutui, kun venäytin niskani yritäessäni seisoa päälläni, ja kun ilmat lähtivät keuhkoista pihalle tehdessäni volttia ja lentäessäni suoraan selälleni).

Tähtitiede harrastus kuitenkin jatkui: jättimäinen tiiliskivitietosanakirja raahattiin ulos pimeällä ja toppavaatteisiin sonnustautuneena taskulampun valossa sitä yritettiin tihrustella ja saada jotain tolkkua tähtikuvioista. Leikkasimme myös fosforitähdistä pieniä ympyröitä ja liimailimme kattomme täyteen niitä yrittäen tehdä oikeita tähtikuvioita. Olikin säväyttävää käydä lapsuuden kodissa ja havaita olevansa sähkökatkoksen äkkipimeydessä kirkkaasti hohtavan tähtitaivaan ja satojen pikku tähtösten alla. Olin kovin onnellinen kun ystäväni “Louhikärmes” opetti minulle eräänä iltana yliopistoaikoihin tähtikuvioita, Kassiopeian, Joutsenen, Plejadit... Oli paljon helpompi hahmottaa niitä, kun joku neuvoi ja kädestä pitäen näytti. Tähtitaivaan äärettömyyden ihmettely asettaa myös mittasuhteet kohdilleen. Samalla, kun tuntee itsensä pieneksi, ei voi olla hämmästelemättä elämän moniulotteisuutta- tuntuu kuin samaan hetkeen kiteytyisi mennyt, nykyhetki ja tuleva. Tähtitaivaan alla on helpompi asettautua osaksi maailmankaikkeutta. Me kaikki muodostumme tähtipölystä ja tähtipölyksi me palaamme, sisällemme avautuu mielen ja sielun avaruus, yhtä tutkimaton kuin avaruus yllämme.

"Odotus valtasi mieleni. Pystyin jo näkemään allani kolibrikukkien niityn, jossa kukat olivat kuin pieniä lintuja. Siellä ne ojentelivat oransseja siipiään, siniset sydämet terälehtien kätköissä tykyttäen. Kukat huojuivat ja keinuivat vihreiden varsiensa rajoissa, liikkuivat radoillaan. Mietin, mahtoivatko ne koskaan tuntea kaipuuta suuremmille radoille. Niille, joilla planeetat elämäänsä kiersivät. Kolibrinkukka juurtuu maahan, minä nousen siivilleni. Kuitenkin olemme molemmat osa suurta lintua. Maata, joka lentää radallaan. Matkustamme sen selässä, kuin Peukaloiset, kosminen tieto ja viisaus sydämiimme ikuisiksi ajoiksi tallennettuna."

-Minna Savela, Sinisen tähden salaisuus-

(Yllä oleva kuva Linnunradasta on otettu eri puolella maapalloa sijaitsevien observatorioiden kuvat yhdistäen- jolloin on saatu kyseinen panoramakokonaisuus galaksistamme maapallon perspektiivistä).

Avaruuden ihmettelyssä en ole yksin. Linnunrata hehkuu valkeana sumunauhana öisellä taivaalla. Sen tähtiä kuohuva virta on kiehtonut ihmismieltä kautta aikojen, ja siihen liittyykin monenlaisia myyttisiä käsityksiä ja arkisempia uskomuksia. Linnunrata nimitys heijastelee näitä vanhoja uskomuksia ja tarinoita, joita kotigalaksiimme on liitetty: Itämerensuomalaiset uskoivat, että Linnunrata on ollut muuttolintujen väylä, tie lintukotoon. Sen avulla lintujen ajateltiin suunnistavan muuttonsa aikana joutsenta muistuttava valkea lintu opastajanaan, lintu jolla oli kauniin neidon kasvot. On myös ajateltu, että muuttolintujen parvista jää taivaalle pöllyäviä höyheniä, jotka erottuvat yötaivaalla valoa heijastavana tomuna.

Linnunrata on liittynyt eri kulttuureissa myös elon suurimpiin mysteereihin: Syntymään ja kuolemaan- sen on ajateltu olevan polku, jota pitkin sielut matkaavat. On esimerkiksi ajateltu, että juuri elämän taakseen jättäneet ja uuteen ulottuvuuteen siirtyvät sielut erottuvat öisellä taivaalla tähtipölynä. Linnunrataan ja avaruuteen onkin näin olleen liittynyt syvää pyhyyden tunnetta, jonka voi aistia edelleen pimeinä öinä linnunradan mykistävän tähtivälkkeen alla. Vanhan kansan mukaan sielujen kuljettajina ovat toimineet sielulinnut. Linnunradalla onkin kaksi lintuaiheista tähtikuviota, Kotka ja Joutsen. Vienanmeren kalliomaalaukset antavat aavistella, että myös itämerensuomalaisille kansoille pyhä joutsen on saattanut olla vainajien saattaja. Myös esimerkiksi intiaaneille Linnunrata oli portti taivaaseen, kun taas Platon mukaan Taivaan portti koostui kahdesta osasta, Ravun tähtikuvion kohdilla olevasta Ihmisten portista (the Gate of Humans, jonka lomitse sielut saapuvat ihmiskehoon) ja Kauriin tähtikuvion kohdalla olevasta jumalten portista (the Gate of Gods, jonka kautta sielu palaa takaisin ulottuvuuteen, josta se on tullut). 

Linnunradan on ajateltu näiden edellä mainittujen uskomusten lisäksi kuvastavan jonkun tai joidenkin liikettä, jahtia tai juoksua- valonauha on nähty ikäänkuin jalanjälkinä. Kerrottiin tarinaa mm. siitä, kuinka Linnunrata syntyi vanhan demonin koivuntuohikenkien tomujäljistä. Suomalais-ugrilaisilla kansoilta on myös ollut myytti Aurinkohirven metsästyksestä: Otavan tähdistö on yhdistetty hirveen, Pohjantähti metsästäjään. Pohjois-Karjalan Zalavrugasta löytyy linnunratamainen kalliopiirros, joka saattaa nimenomaan olla kuvaus tästä taivaallisesta metsästysretkestä. Linnunrataan on liitetty myös maailmanpuusymboliikkaa- galaksimme on ollut hieman eri kulmassa yötaivaalla maapallon kallistuskulman vuoksi. Tällöin linnunrata näytti enemmän puulta kuin nykyisin.

Tiesitkö?

* Suomessa ja Virossa galaksiamme kutsutaan Linnunradaksi

* Ruotsissa galaksiamme kutsutaan Talvitieksi (Vintergatan), joka viittaa linnunradasta tehtyihin ennustuksiin tulevasta talvesta. Linnunradan/Talvitien sumuvirrasta on aikoinaan myös arvioitu ajankulua, jopa kellonaikaa. Sen avulla on tehty ennustuksia, esimerkiksi arvioitu talven tuloa sekä sen lumisuutta. Linnunradan on ajateltu myös symboloivan talven kulkua. Sen alkupää on idässä, josta aurinko nousee, esittäen alkutalvea. Korkein kohta kuvastaa keskitalvea, länteen kaartuva pää kevättalvea.

* Useissa muissa maissa, kuten Englannissa, Tanskassa, Norjassa ja Saksassa galaksiamme kutsutaan Maitotieksi (Milkyway), galaksi sana tulee kreikan sanasta galaxias, joka tarkoittaa maitotietä, gala maitoa- viitaten kreikkalaiseen mytologiaan Hera-jumalattaren maidosta.

* Linnunrata erottuu kaikista kirkkaimmin juuri nyt syyskuussa, kun maahan ei ole vielä satanut lunta, joka siroaa valoa jopa maaseudulla himmentäen yötaivasta

* Linnunrata erottuu parhaiten kaukana kaupunginvaloista, sillä kaupungin valot himmentävät valohunnullaan yötaivaan

* Tavoittaessaan silmän tähden valo on yhden säteen sijaan sädekimppu. Ilmakehän erilaisten ilmakerrosten sekä virtausten ansiosta tähtisädekimppu ikäänkuin heiluu ja siksi tähti näyttää tuikkivan. Mitä rauhattomampi ilmakehä on, sitä enemmän tähti näyttää värisevän. Myös tähden sijainnilla on merkitystä, mitä matalammalla horisontissa tähti on, sitä pidemmän matkan valo kulkee ilmakehässä, ja sitä herkemmin se tuikkii.

* Linnunradan keskus erottuu kirkkaimmin päiväntasaajan eteläpuolella, siellä yötaivaalle piirtyy kaikenlaisia jännittäviä tähtisumuja ja meille vieraampia tähtikuvioita mm. Etelänristi, jota täällä ei näe. Mutta myös Välimerenmaissa tähtitaivas on kirkkaampi. Unelmissamme siintää villiyrtin poimintaretki Kreetalle, ja sen jälkeen tähtiretki jonnekin päiväntasaajan eteläpuolelle- no kunhan joskus tässä seuraavan parinkymmenen vuoden kuluessa! Aina saa olla unelmia! :)

* Aika jänniä juttuja: Aurinkoa lähintä “kolmoistähteä” Alfa Centauria ei voi nähdä Suomesta, koska se sijaitsee syvällä eteläisellä taivaanpallolla. Koska Alfa Centauri sijoittuu Aurinkomme lähelle, monet tähtikuviot, kuten Iso Karhu ja Orion, näyttäisivät Alfa Centaurista katsottuna suunnilleen samalta kuin maapallolta katsottuina! Jotkut kirkkaat lähitähdet tosin siirtyisivät huomattavasti. Alfa Centaurista katsoen Aurinkomme näyttäisi muodostavan yhden sakaran Kassiopeian tähdistöön, sijoittuen vasemman puolen äärimmäisestä tähdestä vasemmalle alas. Huikeaa!

* Kun Alfa Centauri on eräs lähimmistä kohteista, jotka silmämme näkee yötaivaalla on Joutsenen tähtikuvioon kuuluva Deneb eräs kauimmista paljain silmin erottuvista tähdistä: "Tähden etäisyys on kiistanalainen, sillä hyviä vertailukohtia ei enää näin kaukana ole ja parallaksimenetelmä antaa jo tällä etäisyydellä epätarkkoja arvoja. On kuitenkin arvioitu, että etäisyys olisi noin 1600–3200 valovuotta. Koska etäisyyttä ei tiedetä aivan tarkasti, on melkein mahdotonta esittää arvioita Denebin absoluuttisesta kirkkaudesta. Arviot vaihtelevat 60 000 -kertaisesta (etäisyydeksi oletettu 1600 vv) Auringon kirkkaudesta aina neljännesmiljoonaiseen (3200 vv etäisyysarviona) Auringon kirkkauteen. Jos Deneb sijoitettaisiin aurinkokuntamme keskelle Auringon paikalle, olisi siitä Maahan tuleva valovuo voimakkaampi kuin useimmissa teollisuuden käyttämissä lasereissa. Se säteileekin enemmän valoa yhdessä päivässä kuin Aurinko ehtii säteilemään 140 vuodessa." -Wikipedia. Tätä voikin miettiä katsellessa seuraavan kerran Joutsenta ja sen “pyrstö" tähteä Denebiä.

* Kannattaa lähteä avaruusretkelle planetaarioon, tällöin pääsee turvallisesti huimille astronauttimatkoille! :) Myös observatoriot ovat jälleen avoinna, ja niistä voi ihastella planeettojen sekä tähtien lisäksi mm. tähtisumuja, lähimpää galaksiamme Andromedaa ja kuuta. Jos haluat nähdä kuun kraaterivuoristoja, kannattaa hakeutua observatorioon kirkkaalla säällä puolikuun aikaan. Täyden kuun valovoima on niin suuri, että sitä ei pysty kaukoputkella häikäistymättä katsomaan (eivätkä yksityiskohdatkaan tällöin erotu).

Ikimuistoisia tähtiretkiä ja yötaivaan ihmeitä!
Rakkaudella Satu

Lähteet:

Andres Kuperjanov, names in estonian folk astronomy- from Birds way to Milky way: http://www.folklore.ee/folklore/vol22/milkyway.pdf

Taivaannaula: Linnunrata, taivaan tähtivyö: http://www.taivaannaula.org/blogi/?p=53

Manner ja Mäkelä, 2007: Tähtitaivas paljain silmin. Ursa.

Kallioplanetaarion Siriusretki- ja tähtitaivasnäytös. 

Wikipedia

Kuvat/pictures found through Weheartit.com

Inspiroivaa kasvivärien hehkua Karan herkku- ja lahjapuodin näyteikkunassa!

Kuu Yrttitarhassa- kasvivärinäyttely

Kasvivärit hehkuvat luonnon upeissa sävyissä. Pieni kasvivärinäyttelymme Karan Herkkupuodin näyteikkunassa. Palanen luontoa keskellä kaupunkia, kuin pieni kirkas säde. Näyttelyssä olevat lankamme:

Aamu-usva (auringon keltainen): Mesiangervo
Hunajainen (hunajan keltainen): Mesiangervo
Taika (syreenin violetti): Tuomi
Lumous (tumman violetti): Tuomi
Havina (sammalenvihervä): Lupiini
Ruska (kuparinruskea): Suopursu
Halaus (keltainen): Kanerva

Lisäksi tietoa kasvivärjäyksestä, luonnonmateriaaleja ja luontovalokuviani (Rue de la Lune), joissa heijastuvat kasvivärien sävyt. Tervetuloa pysähtymään, katselemaan ja hörppäämään kuppi kuumaa ystävällisen ja sydämellisen palvelun siivittämänä! Ihanaa, villanpehmoista ja hehkuvaa syksyä!

Lämmöllä kasvivärjärittäret 
eli Kuu yrttitarhassa Satu ja Johanna sekä Mesiangervoisemme Raili, Tuija ja Terttu.


Karan herkku- ja lahjapuodin kotisivut: Karan herkku- ja lahjapuoti
Puodin osoite: 
Yliopistonkatu 19, 40100 Jyväskylä


 

 Keskittymiseen kiteytynyt hetki. Näyteikkunan somistaminen oli aivan ihanaa ja energisoivaa puuhaa. Tässä suunnittelu käynnissä.

 

 Johanna Karan herkkukaupan ikkunassa

 

Lankojen keriminen on kiirettömänä aivan ihanaa puuhaa, terapeuttista ja meditatiivista ja ehdottomasti kaikista mukavinta hyvässä seurassa. Aurinkoisen Johannan kera vietimme erään illan tunteja lankoja kerien, polvet vastakkain ja syntyjä syviä jutellen. Välillä hörpimme teetä, söimme itsetehtyjä sämpylöitä ja selailimme mielenkiintoisia antikvariaattilöytöjä.

Päätimme myös nimetä langat värien mukaan. Yritimme miettiä, mikä sana voisi kuvata langan sävyn luonnetta ja tunnelmaa. Alla kuvia lankatyöskentelyn eri vaiheista.

 

 

 

... ja viimeisessä kuvassa minä hirmuisen innostuneena kasvivärjäyksestä sekä kasvivärinäyttelyn suunnittelusta. Siivet kantapäissä! :)

Kuvat: Satu

Syksy.

Luonto on kääriytynyt syksyn harmauteen kuin villaviittaan, vaeltelevaan usvaan, vesitihkuun ja alhaalla roikkuviin harmaisiin pumpulipilviin. Yöllä herätessäni katsoin ikkunasta usvapeittosessa nuokkuvaa kaupunkia. Katuvalot hehkuivat yliluonnollisen pehmeästi sumuharson takana kuin niiden ympärillä olisi ollut hento aura. Aivan äskettäin huomasin, että rakkaat äänekkäät kesänaapurimme pääskyset ovat jo lähteneet vaaralliselle matkalleen Afrikan lämpöön. Enää vain muutama lintu laulaa silloin tällöin, elämä piiloutuu. Luonto hiljentyy odottamaan ruskan hurmaa ja kieppuvien lehtien värikylläisyyttä, sen jälkeen talvea ja värisyttävää ensilunta. On aika kaivaa esille lämpimät villahuivit, villasukat (ehkä jo lapasetkin), viltit ja kynttilät, ihastella elokuun kuuta ja tähtitaivaita, juoda paljon lämmintä ja muistaa levätä. Itse ajattelin joku kaunis ilta valmistaa kuivattamistani kasveista höyryävän jalkakylvyn, viedä sen ulos luontoon, kääriytyä vällyihin ja meditatiivisesti rentoutua hetkeen pysähtyen. Myös kivat hetket yhdessä ja lämpimät halaukset lämmittävät niin hirmuisen suloisesti sielua myöten.

Jostain syystä tuntuu, että syksy herättää minut eloon. Sen rappeutuva hekuma, luonnon murretut kuitenkin lämpimät sävyt, värimeriä varistavat puut, muuttolintujen aurat, sateiset päivät. Auringon valokin näyttää erilaiselta, hehkuvammalta ja kultaisemmalta yhä paljaammaksi muuttuvan luonnon ja taivasta heijastavien vesilätäköiden yllä. Itseluodun tunnelman, pehmeyden, lämmön ja estetiikan tärkeys korostuu. Syvältä sisimmästä nousee viehtymys sytytellä hämyvaloja ja mitä kiehtovimmassa hämärähyssyssä kotoisasti touhuamalla silitellä sisäinen kotikissa kehräämään. Syysvimman vallassa tekee mieli leipoa murusille ja tuliaisiksi huumavalle tuoksuvia mausteisia herkkuja, piirrellä inspiroivan musiikin kera, käydä pehmeisiin villahuiveihin sonnustautuneena syyskävelyillä tai kääriytyä nenänpäätä myöten täkkien alle lukemaan mielenkiintoisia kirjoja, joita tulee kerättyä kirjastoretkiltä pinottain... Kanelia ja muita eksoottisia mausteita eksyy ihan itsestään aamuisiin marjapirtelöihin. Ja miten ihanan tervetulleilta tuntuvat kuuman kesän jälkeen viileät huoneet. On kuin vuoteni alkaisi elokuusta. Joitain ihmeellisiä energioita keskittyy tähän kesän ja syksyn murroskohtaan- luovuus herää ja innostus tuntuu säteilevän jokaisesta pienimmästäkin solustani. Se on ihmeellistä, kuin itsensä hukattuaan syntyisi omaksi itsekseen.

Myöhään illalla kävimme murusen kera luontopolulla kävelemässä. Aurinko oli laskemassa ja sen punaiset säteet valaisivat taivaalle kurkoittavat puiden latvustot. Auringon nousun ja laskun hetkinä kaikki näyttää taianomaiselta. Värit syttyvät hohtamaan ja oli pysähdyttävä vain ahmimaan ympäröivän metsän kauneutta: Jäkälän vaaleutta, kallioiden harmautta, puiden kaarnan moninaisia ruskeita, valkeita, kellertäviä ja mustia sävyjä, kivien päällä kasvavan sammalen kirkkaan vaaleaa ja varpujen tummaa vihreyttä. Metsä oli kuin tiheästi rönsyilevä mahtipontinen holvi, siellä täällä ruskapuita, siellä täällä ilmassa kieppuvia keltaisia lehtiä. Metsän sielukkaista ja kylläisistä väreistä tuli elävästi mieleen viime viikonloppu syrjäisen järven rannalla, kun ystäväporukalla värjäsimme kasveilla hehkua sukkalankoihin, mesiangervolla, suopursulla, kanervilla, lupiinilla, tuomenmarjoilla...

Mutta se onkin jo aivan toinen tarina.

*

Sain tällaisen ihanan kiertoviestin eilen. Minusta viisaita, kauniita ja tärkeitä sanoja, joiden äärelle on hyvä hetkeksi pysähtyä.

Syystoive tuulen mukaan kulkemaan:

Olkoon rauha kanssasi.
Luota, että olet juuri siellä, missä sinun täytyykin olla.
Älä unohda loputtomia mahdollisuuksia, jotka syntyvät
luottamuksesta itseesi ja toisiin.
Käytä lahjojasi, jotka olet saanut ja anna eteenpäin rakkautta,
jota Sinulle on annettu.
Ole tyytyväinen itseesi juuri sellaisena kuin olet.

Olet kaunis. Olet tärkeä. Olet säteilevä.
Anna tämän tiedon tallentua kaikkiin soluihisi
ja anna sielullesi vapaus laulaa, tanssia ja rakastaa.

Värikylläisiä ja hehkuvia syyspäiviä toivotellen

Satu

 Kuva/picture: Satu

"I was born with an enormous need for affection, and a terrible need to give it."

~Audrey Hepburn~

http://www.tumblr.com/tagged/cute-girl

Kauniita hetkiä ja sisäistä sädehdintää ainutlaatuisille naisille ja hienoille miehille, näin naistenpäivän kunniaksi. Pidetään toisemme säihkyvinä kuin tähdet ;). Naistenpäivän kunniaksi suosittelen vaikkapa leffailtaa ja esimerkiksi tätä puhuttelevaa leffaa, joka kertoo eräästä rohkeasta ja älykkäästä naisesta historiassamme: 

Rakkaudella Satu

Lisää tietoa Hypatiasta:

http://en.wikipedia.org/wiki/Hypatia

Kasvava kuu ja kasvien salaiset voimat

 

 


Elämä on unta:
malja virralle ja kuulle.

(Su Tung-P'o)Kauan)

Tänä yönä taivas läikkyy kuulasta kirkkautta. Terävänä viiltona kirkastuu mystinen kuunsirppi, kevään kasvava kuu. Tähtitaivaan säihke on mykistävää. Tänä yönä aion valvoa kirjan kanssa vielä hetken, hengittää tähtipölyä ja uppoutua kasvien salattuun taikamaailmaan. Eri kulttuurien kansanuskomukset sekä vanhat perinnetiedot ovat aina kiehtoneet minua siinä missä historia muutenkin. Kirja on varmasti mielenkiintoista luettavaa: 

"Poimulehteä rakkauden houkuttelemiseen, rosmariinia muistin parantamiseen, nokkosta pahoja voimia vastaan... Kasvit ovat terveellistä ravintoa, mutta niillä on myös vaikutusta mieleen ja kehoon. Tiesitkö esimerkiksi, että monilla tutuilla yrteillä on taikavoimia? Kasvien salaiset voimat on kiehtova tietopaketti kasvien taikamaailmasta. Kirjassa käydään läpi taiat, loitsut ja uskomukset, joilla kasvien maagiset ominaisuudet houkutellaan esiin."

Rakkaudella Satu



Lähteet
http://www.bookplus.fi/kirjat/piippo,_sinikka/kasvien_salaiset_voimat-4228728

Ylempi kuva: http://insanedreams.tumblr.com/page/411
Alempi kuva: Satu

Luettavaa:

http://www.ylakuu.com/suomi/kirjat.htm

http://www.ylakuu.com/suomi/kuu.htm

http://www.isoaidinkasvit.fi/pdf/kuun_vaikutus.pdf

Historian viehätystä

  

Historian viehätys ei ikinä katoa ja ikuinen historian "tutkimukseni" jatkuu... Tällä kertaa olen perehtynyt Anne Boleyniin.

"I grieve and dare not show my discontent,

I love and yet am forced to seem to hate,
I do, yet dare not say I ever meant,
I seem stark mute but inwardly to prate.
I am and not, I freeze and yet am burned.
......Since from myself another self I turned "
 

~Elizabeth~

Yllä olevan kappaleen sanoitus perustuu Annen tyttären kuningatar Elizabethin runoon, joka kirjoitettu 1565.

Biographer Eric Ives evaluates the apparent contradictions in Anne's persona:
To us she appears inconsistent—religious yet aggressive, calculating yet emotional, with the light touch of the courtier yet the strong grip of the politician—but is this what she was, or merely what we strain to see through the opacity of the evidence? As for her inner life, short of a miraculous cache of new material, we shall never really know. Yet what does come to us across the centuries is the impression of a person who is strangely appealing to the early twenty-first century: A woman in her own right—taken on her own terms in a man’s world; a woman who mobilized her education, her style and her presence to outweigh the disadvantages of her sex; of only moderate good looks, but taking a court and a king by storm. Perhaps, in the end, it is Thomas Cromwell’s assessment that comes nearest: intelligence, spirit and courage.

Rakkaudella Satu

Lähteet: 

Teksti lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Anne_Boleyn

Video from: https://www.youtube.com/watch?v=QnEw_HMUbh8&feature=player_embedded