Joskus hyvin kauan sitten näin Kenkäveron kuvan joululehdessä. Kartanorakennus hempeän vaaleanpunaisine värityksineen ja valkoisine puuleikkauksineen oli kuin suoraan sadusta- ulkotulet roihusivat ja lukuisat tähtivalot hohtivat puissa ja pensaissa kuin oksille varisseet tähdet. Huokaisin silloin kaihoten. Voi kun tuonne vielä joskus pääsisin! Enpä olisi silloin osannut odottaa, että tulisin vielä monet kerrat vierailemaan Kenkäverossa, ja jopa asumaan n. 6 km päässä siitä- no sanotaanko näin, eräät elämäni haastavimmat vuodet. Sitä ei voinut Kenkäverokaan pelastaa, mutta kyllä se toi oman viehätyksensä kakkoskotikaupunkiini.
Kenkävero
Suomen suurinta pappilarakennusta ympäröi tunnelmallinen ja kaunis maaseutumainen miljöö- ihan Mikkelin keskustan tuntumassa. Päärakennuksessa toimivan kahvila-ravintolan lisäksi Kenkäveroon kuuluu myymälä, perinteinen leivintupa, Marttojen perinnetietokeskus ja uutuutena rantapaviljonki. Kenkäverossa on vuodenajan mukaan vaihtuvia käsi- ja taideteollisuusnäyttelyitä, ja tarjolla kotimaisia lahjatavaroita/käsitöitä. Päärakennuksen kahvila-ravintolassa herkutellaan sesongin tuotteilla sekä lähiruoalla. Vanhan ajan henkeä hohkaavat salit kutsuvat ruokailuun ja kahvitteluun.
Pyhäinpäivänä Kenkäveron jouluvalot syttyvät. Kenkäveron talvipuutarhan koristelu on taianomainen, pihapiiri muuttuu tähtipuutarhaksi- tästä on ilo antaa vilpitöntä tunnustusta. Tähtivaloja on ripoteltu sinne tänne, havu- ja kuusikoristeet ja lyhdyt somistavat pakkasmaisemaa. Myös kesällä puutarhassa on nähtävää, sadottain eri kasveja. Kokonaisuutena paikka on ihanteellinen matkailukohde, puutarha sopii hiljentymiseen, ja palvelut kutsuvat herkutteluun tai tuliaisostoksien tekoon- kaikki on laitettu huolella kauniiksi ja harmoniseksi!
“Let the food be thy medicine and medicine be thy food” – Hippocrates 460-377 eaa
Viime viikonloppuna päädyimme murusen kera Kenkäveroon Käsintehty Suklaa -tapahtumaan, jossa suklaa-alkemistiksi itseään tituleeraava ravintovalmentaja Jaakko Halmetoja luennoi raakasuklaasta ja alkuperäisestä ravinnosta. Kenkäveron mykistävän kaunis sali oli täynnä suklaasta kiinnostuneita kuulijoita, lähinnä eri-ikäisiä naisia ja jopa muutama mies.
Luento oli varsin mielenkiintoinen. Erityisen kiehtovia olivat viittaukset villinä kasvavan alkuvoimaisen ruoan terapeuttisiin ja lääkkeellisiin terveysvaikutuksiin sekä nyky-ihmisen ravitsemuksen “köyhtymiseen”. Ravintomme köyhyys ei koske ainoastaan ravintoainepitoisuuksia vaan myös ruoan elinvoimaa. Taustavaikuttajana jyllää voimakas ruoan jalostus, mutta ennenkaikkea teolliset käsittely ja -puhdistusprosessit.
Myös kuriositeettina esitetyt kirliankuvat tavallisesta kaakaopavusta ja mikrossa käsitellystä vastaavasta olivat varsin mielenkiintoisia. Vaikka menetelmä on kiistanalainen, oli jännä nähdä kuvissa kuinka kuollutta kypsennetty ruoka-aine oli verrattuna "raakaan"/käsittelemättömään ruoka-aineeseen, joka hohti säteilevää elinvoimaa kuin galaksi konsanaan. Vanhalla kuvaustekniikalla saadaan varsin hienoja kuvia, mutta se on eri juttu mistä ne kertovat ja mitä kuvista voidaan päätellä.
Tämä hauska yksityiskohta johtaa meidät kuitenkin elämänvoiman tarkasteluun. Tutkimaton ja salaperäinen elämänvoima kätkeytyy siihen, miksi käsittelemätön siemen itää muhevassa mullassa- ja miksi käsitelty ei. Mikä elämänvoiman alkulähde ja prosessi kypsennyksessä kuolee? Mikä merkitys kasvin elämänvoimalla on ihmisen terveydelle? Suositeltu raakaravinnon määrä on erilaisten suositusten mukaan kuitenkin päivittäisessä ravitsemuksessa melko suuri, ja elävää ravintoa sekä raakaravintoa on käytetty pitkin perintein toipumista ja paranemista edistävänä ruokavaliohoitona.
Kirlian kuva raakakaakaopavusta ja toisaalta mielenkiintoista kriittistä pohdintaa kyseisestä menetelmästä sekä ravinnon elämänvoimasta:
http://www.examiner.com/vegan-in-phoenix/kirlian-photography-and-raw-foods
Ravitsemukseen liittyy monia merkityksiä. Monelle tärkeintä on saatavuus ja hinta, mutta myös maku ratkaisee. Harvalla ykköseksi nousee ruoan laatu (tai ekologisuus ja eettisyys), kaiken yltäkylläisyyden keskellä länsimainen ihminen kärsii kokonaisen ja alkuperäisen, käsittelemättömän ravinnon puutostilasta. Kun seuraavan kerran menet kauppaan, mietihän, miten pieni osuus siellä tarjottavasta ruoasta on käsittelemätöntä tai alkuperäistä? Ja kuinka hyllyt notkuvatkaan pitkälle jalostettuja teollisuustuotteita, joiden käyttö johtaa monen suomalaisen kohdalla erityisesti prosessoitujen ja kovetettujen kasvirasvojen sekä puhdistetun sokerin liialliseen saantiin.
Kiehtovaa on myös selvitellä kasveihin liittyvää historiaa ja niiden tarinoita. Millaisia merkityksiä kasvit ovat saaneet historian eri aikakausina? Miten kasveja on käytetty ennen nykyisiä tottumuksia ja tapoja? Kuinka nykytutkimus kasvien maailmaa valottaa? Aika ihastuttava esimerkki tästä on vaatimaton villiyrttimme siankärsämö. Suomen sodiassa sotilaat ottivat siankärsämöä rintamalle mukaan lääkitsemään mm. sotahaavoja. Siankärsämön käytöllä haavojen lääkitsemisesessä onkin tuhansien vuosien perinteet ja nykytutkimus on löytänyt siankärsämön sisältämistä yhdisteistä tälle myös tieteelliset perusteet. Siankärsämöstä mm. täällä:
Villikasvien voima
Villikasveilla on parempi vastustuskyky ympäristön stressitekijöitä vastaan kuin jalostetuilla kasveilla. Esimerkkinä: ihmisen ei tarvitse hoitaa, muokata ja lannoittaa maaperää rikkakasveina pitämiämme nokkosta tai voikukkaa varten tai suojella niitä erilaisilla kemiallisilla torjunta-aineilla. Nämä hiomattomat vihreät jalokivemme rehottavat ja leviävät voimakkaasti, koska niillä on vahva ulkoisten ärsykkeiden sietokyky.
Jalostamalla voimme saada aikaiseksi esim. maittavampia, makeampia ja neutraalimpia makuja vrt. nykybanaani. Kasvin kitkerillä yhdisteillä on kuitenkin tärkeä funktio. Kasvi kehittää kitkeriä yhdisteitä, mm. väripigmettejä suojautuakseen ympäristön ulkoisilta stressitekijöiltä. Jalostuksessa tämä kasville tärkeä kyky tuhotaan. Suuri osa näistä kasvin sisältämistä kitkeristä yhdisteistä omaa oikein annosteltuna ihmiskehossa lääkinnällisesti – liian suurina määrinä nautittuna myrkyllisesti. Annos-vastesuhde ratkaisee toksikologiassa:
“Kaikki aineet ovat myrkyllisiä; vain annoksesta seuraa, että aine ei ole myrkyllistä” – Paracelsus (1493–1541)
Kasvin jalostaminen tai teollinen ravinnon jalostaminen eri muodoissaan ei missään nimessä ole vain ja ainoastaan haitallista, myös sillä on etunsa. Kuitenkin olisi tärkeää miettiä syvällisemmin sitä, kuinka käytämme tätä ihmeellistä kykyämme muunnella elinympäristöämme. Milloin säätely ja muuntelu on tarpeellista, milloin ei? Nykyravitsemuksestamme juontavat monet krooniset kansansairaudet, ruokavaliomme koostuu käytännössä pelkästään ravintoköyhistä ja lääkkeettömiksi jalostetuista elintarvikkeista.
“Kuvittele, että sinut sullottaisiin keinotekoiseen huoneeseen, jonka katossa liikkuu aurinkoa muistuttava UV-valo. Huoneen nurkassa virtaa vettä ja ikkunoista sinulle heitetään välillä pikaruokaa. Jotta pysyisit varmasti terveenä, suihkutetaan päällesi päivittäin läjä kemikaaleja, jotka suojaavat sinua kaikenlaisilta haitallisilta bakteereilta ja tekevät sinusta käytännössä steriilin.
Äskeinen metafora kuvaa sitä, kuinka absurdilta nykyinen maataloutemme saattaa näyttää kasvin näkökulmasta. Kasvi tarvitsee maaperäänsä miljardeja mikro-organismeja ja kymmeniä kivennäis- ja hivenaineita, joita muutaman mineraalin sisältävä apulanta ei valitettasti tarjoa. Kasvi saattaa toki kasvaa isoksi, mutta sisältä se on täysin “tyhjä” ja sen vastustuskyky on äärimmäisen heikko. Samalla lailla ihminen voi kasvaa roskaruoalla melko terveen näköiseksi, vaikka terveys olisikin pinnan alla kaikkea muuta kuin optimaalinen. Ulkoisesti herkullisen näköisten ruokien syömisestä syntyy tietenkin optinen harha, josta määräajatteluun ehdollistunut mielemme nauttii. Saammehan näin paljon ruokaa ja täyden vatsan!? “
- Jaakko Halmetoja, suora linkki ajatuksia herättävään tekstiin: http://www.jaakkohalmetoja.com/fi/?p=1278
Optimaalinen ravintoaineiden saanti vs. riittävä ravintoaineiden saanti
Optimaalinen ravintoaineiden saanti ei tarkoita samaa kuin juuri ja juuri riittävä ravintoaineiden saanti. Koska nykytutkimuksen valossa ravinto vaikuttaa myös geenien toimintaan ja aktivoitumiseen, voidaan ajatella, että optimaalisella ravinnolla voimme vaikuttaa merkittävästi omaan hyvinvointiimme. Kannustettavaa olisi saada vitamiinit, hivenaineet ja muut elintärkeät ravintoaineet kuten proteiinit, kuidut ja hyvät rasvahapot alkuperäisestä ruoasta, ei niinkään esim. ravintolisinä tai synteettisessä muodossaan einesvalmisteisiin lisättyinä (vaikka toki asiallisesti käytetyillä laadukkailla ravintolisilläkin on ravinnon köyhtymisen vuoksi nykyisin oma funktionsa).
Erilaisissa ravintoaineissa ja ruoan sisältämissä yhdisteissä (niin kuin vitamiineissa- ja antioksidanteissa) toimii eräänlainen synergia, tietyssä ruoka-aineessa olevat yhdisteet imeytyvät paremmin ruoka-aineesta kokonaisuutena kuin erikseen synteettisenä pillerinä nautittuna, sillä ruoka-aineessa olevien yhdisteiden kokonaisuus edistää imeytymistä- vrt. kokonainen kala synteettisten omega-3 lisien sijaan. Ajatuksia herättää myös se, että on arvioitu 75% maailman väestöstä syövän vain 12:ta ruokaa eri muodoissaan, kun kivikauden ihmiset söivät 150-300 kasvia vuodessa. Kasvisten, marjojen ja hedelmien runsaan käytön edullisuus on todettu lukuisissa ravitsemustutkimuksissa, ja silti keskiverrosti kasvisten käyttö on melkoisen yksipuoleista ja harvalla suomalaisella edes maltilliset nykysuositukset täyttyvät.
Aika järkeenkäypä näkemys on myös se, että liiallisen energiansaannin, rasvahappotasapainon vääristymisen, sekä liian vähäisen liikunnan, kuidun- ja ravintoaineiden saannin lisäksi kärsimme lääkinnällisten kasviyhdisteiden puutoksista, mitä lääketeollisuuden markkinavoimat eivät tietystikään pistä pahakseen. Lääke- ja lisäravinneteollisuushan myy ihmisille pääosin kasveista ja sienistä eristettyjä yhdisteitä.
Erilaisissa ravintoaineissa ja ruoan sisältämissä yhdisteissä (niin kuin vitamiineissa- ja antioksidanteissa) toimii eräänlainen synergia, tietyssä ruoka-aineessa olevat yhdisteet imeytyvät paremmin ruoka-aineesta kokonaisuutena kuin erikseen synteettisenä pillerinä nautittuna, sillä ruoka-aineessa olevien yhdisteiden kokonaisuus edistää imeytymistä- vrt. kokonainen kala synteettisten omega-3 lisien sijaan. Ajatuksia herättää myös se, että on arvioitu 75% maailman väestöstä syövän vain 12:ta ruokaa eri muodoissaan, kun kivikauden ihmiset söivät 150-300 kasvia vuodessa. Kasvisten, marjojen ja hedelmien runsaan käytön edullisuus on todettu lukuisissa ravitsemustutkimuksissa, ja silti keskiverrosti kasvisten käyttö on melkoisen yksipuoleista ja harvalla suomalaisella edes maltilliset nykysuositukset täyttyvät.
Aika järkeenkäypä näkemys on myös se, että liiallisen energiansaannin, rasvahappotasapainon vääristymisen, sekä liian vähäisen liikunnan, kuidun- ja ravintoaineiden saannin lisäksi kärsimme lääkinnällisten kasviyhdisteiden puutoksista, mitä lääketeollisuuden markkinavoimat eivät tietystikään pistä pahakseen. Lääke- ja lisäravinneteollisuushan myy ihmisille pääosin kasveista ja sienistä eristettyjä yhdisteitä.
Suositan, lue täältä lisää:
Suklaatapahtuman muu anti
Tulipa paljon tekstiä ravitsemuksesta, mutta ihmekös tuo kun on inspiroiva aihe! Sitten suklaatapahtuman muuhun antiin. Tapahtumaan oli järjestetty suklaaseen liittyen myös suklaakonvehtien suklaakoristelun työnäytöksiä, ja myytävänä oli erityisesti suklaan valmistukseen käytettäviä keittiötyövälineitä sekä suklaaherkkuja. Mikä ihaninta Lumottu Hetki -kauneushoitola järjesti pieniä ilmaisia suklaakäsihoitoja. Nautin kovasti käsihoidosta, joka toteutettiin viihtyisässä Rantapaviljongissa kynttilöiden ja kattokruunujen hohteessa herkulliselta tuoksuvalla kaakaoöljyllä. Aika ihana tunne, kun joku toinen hellävaroen hieroo käsiä. Kuinka monesti tuollainen elämys kohdalle osuukaan? Myymälässä on aina erilaisia näyttelyitä, tällä kertaa sinne oli koottu Nukketaiteilijoiden ihastuttavia talviaiheisia nukkekollaaseja. Erityisesti Sauna ja sen pihapiiri oli tosi hurmaava. Siitä laitoin kuvia tuonne loppuun- eli paljasta pintaa vilahtaa- varoituksen sana siis! ;)
Lämmöllä Satu
Kuvat/pictures: Satu
Kuvat/pictures: Satu
Lisää tietoa:
http://www.kenkavero.fi/pdf/Nukkenayttely.pdf
