Sadonkorjuun reseptejä: Pakkaspäivän herkkuvälipala, Naurispuuro

Naurispuuro on perinnepuuro, joka sopii mainiosti pakkaspäivän välipalapuuroksi.
Ennen nauriilla oli Suomessa vastaavanlainen asema kuin perunalla.
Nykyään se on lähinnä kesäsesongin herkku.

Kuva: http://kasvikset.ntroi.info/nauris.html

Pakkaspäivän herkkuvälipala: Naurispuuro

1,5 litraa vetää

suolaa

3 keskikokoista naurista

ja saman verran perunaa

3/4 dl vehnäjauhoja

3/4 dl ohrajauhoja

Keitä nauriit ja perunat oikein kypsiksi vedessä, jossa on ripaus suolaa.

Voit sillä välin yhdistää kuivat aineet keskenään.

Vatkaa sähkövatkaimella nauriit ja perunat ohueksi velliksi.

Lisää joukkoon ripotellen koko ajan sekoittaen vehnä- ja ohrajauhot.

Naurispuuro syödään runsaan voisilmän kera.

Vinkit:

Nauriit ovat voimakkaan makuisia, joten peruna pehmentää makua. 

Laita naurista oman makusi mukaan.

Valmis puuro sakenee reilusti jäähdyttyään, joten testaa jauhojen määrää.

3/4 dl on arvio, sillä jauhoja olen laitettu silmämääräisesti.

Rohtoja ja ruokaa puutarhasta: Osa VI, Myöhäissyksyn satoa, Maa-artisokka

Syyskuun alussa olin jo innostuneena kaivelemassa maa-artisokkapenkkiä haaveena tehdä makoisaa sosekeittoa. Mukulat olivat vielä kovin pieniä, sillä maa-artisokka on myöhäissyksyn tai kevään satoa. 

Maa-artisokka kuuluu Helianthus tuberosus auringonkukan sukuun ja on sen juurimukula. Mukulassa on 80% on vettä, 10 - 15 % proteiinia , 1 % rasvaa,  4 - 6 % kuitua ja inuliinista. Siitä löytyy myös K- ja C-vitamiinieja. Inuliini on fruktoosipolymeeri, joka sopii hyvin myös diabeetikoille. Maa-artisokka edistää ruuansulatusta ja vatsan toimintaa. Joillekin ihmisille se voi aiheuttaa kovia vatsanväänteitä, toiset eivät ole maa-artisokasta moksiskaan. 

Lokakuun lopussa maa ei ollut vielä jäässä, joten sain lumihangesta kaivettua kupillisen mukuloita.

Kyllä nauratti moinen sadonkorjuu! :D

Jätin loput maa-artisokat maahan talvehtimaan, sillä ne säilyvät huonosti. Jos haluaa koittaa säilyttämistä kellarissa, niin maa-artisokat voi upottaa kostean hiekan ja turvepehkun seokseen. Näin ne säilyvät maksimissaan pari kuukautta. Emme ole onnistuneet säilyttämään maa-artisokkia, joten nykyisen kellarin aikana olen suosiolla jättänyt säilyttelyt.

Maa-artisokat ovat usein muhkuraisia ja hankalia putsata, joten kärsivällisyyttä kehiin!

Omassa kipollisessani oli ilahduttavan monta suorasivuista yksilöä, joita oli helppo kuoria. Kuoritut maa-artisokat tummuvat nopeasti, joten niitä ei kannata kuoria liikaa tai etukäteen.

Makoisa Maa-artisokka-alkukeitto neljälle

n. 500 g maa-artisokkaa

2 dl kuohukermaa

maun mukaan suolaa

1 - 2 tl rakuunaa

Päälle:

valkosipuli-sipuli-purjo-voi-seos

puoli pakettia suikaloitua pekonia paistettuna

Keitä keskikokoisia maa-artisokkia 15 - 20 min.

Kaada keitinliemi jemmaan.

Soseuta maa-artisokat tehosekoittimella.

Kaada joukkoon kuohukerma ja mausteet.

Tehosekoita ja maistele. Lisää tarvittaessa keitinlientä.

Annostele sosekeitto alkupalakulhoihin. 

Lisää päälle noin 2 tl valkosipuli-sipuli-purjo-voi-seosta sekä noin ruokalusikallinen paistettua pekonia.

Vinkit:

- Sosekeitto on pehmeää, ei liian juoksevaa. 

- Voit vähentää kuohukerman määrää ja lisätä keitinlientä tai voit vaihtaa kuohukerman tilalle esim. viherpippurisulatejuustoa. Halutessasi voit maustaa myös valkopippurilla.

- Voit myös tehdä esim. ohraleivästä krutonkeja paistamalla leipäkuutioita pannulla voin ja valkosipulin kanssa ja tarjoilla keiton päällä pekonin kanssa.

- Maa-artisokan maku jakaa vahvasti mielipiteitä. Voit miedontaa makua korvaamalla puolet määrästä perunalla.

- Tottumattoman maa-artisokka voi saada paukuttelemaan.

Kuvat / Pictures: Johanna

Lähteet ja muuta mielenkiintoista:

Raili Niemelä: Vihanneskeittokirja

Maa-artisokka on vaatimaton ja helppo viljeltävä.

Ravintoarvot ja muuta tietota.

Puutarhasta rohtoja ja ruokaa, osa III: Pirteä herkkujuures palsternakka

Muhevasta mullasta nostetuissa juureksissa maistuu kesän vilvoittava sade, maan ravinteikas voima, auringon kultainen lämpö, tuulen lempeä suudelma sekä ihmisen hellä huolenpito. 

Uunijuurekset ovat parasta syksyruokaa. Juureksien pilkkominen on hidasta rauhoittumista, samalla voi vaikka kuunnella hiljaisuutta, hyvää musiikkia tai äänikirjaa (niinkuin minä kuuntelin tänään Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssiä). Punajuuri, palsternakka- ja porkkanalohkot tuoksuvat ja näyttävät herkullisen muhevilta. Pehmeäksi hautuneet sipulit ja valkosipulit saavat aromaattisuudellaan veden kielelle. Uunivuoallinen syksyn juureksia onkin aitoa hyvää tekevää ravintorikasta ruokaa ja ihan parasta sormin syötynä lautaselta *tunnustan*. Uunijuurekset sopivat syötäväksi sellaisenaan, mutta ne käyvät myös monenmoisten talviherkkujen lisukkeeksi.

Vuoallisen uunijuureksia saa loihdittua eurolla parilla. Lisäksi uunijuurekset ovat maistuvaa lähiruokaa (vallankin silloin, jos poimii porkkanat ja palsternakat omalta kasvimaaltaan).

Vuoallinen Aurinkoa (sadonkorjuun juureksia)

• 2–3 isoa porkkanaa
• 1/2- 1 lanttu
• 1 juuriselleri 
• 1 palsternakka
• 2 keskikokoista sipulia
• 4–6 luomuperunaa mielellään kuorineen
• vajaa 1/2 dl kylmäpuristettua luomu oliiviöljyä
• kuivattua salviaa sekä oreganoa, mieluusti luomua
• mustapippuria
• yrttisuolaa
• (2–3 rkl hunajaa)

Kuori ja lohko porkkana, juuriselleri, lanttu, punajuuri ja palsternakka. Lanttu sekä punajuuri kannattaa pilkkoa erityisen pieniksi kuutioiksi, jotta ne ehtivät kypsyä. Pese perunat hyvin, mutta älä kuori jos ne ovat luomulaatuisia. Siivuta perunat ohuiksi siivuiksi. Kuori ja pilko sipulit, kuori valkosipulinkynnet- ne voit lisätä kokonaisina. Kaikki juurekset voit siis laittaa samantien pilkottuasi kulhoon. Lisää joukkoon hyvälaatuinen mieluiten luomulaatuinen kylmäpuristettu oliiviöljy tai eksoottisempaa vivahdetta kaivatessasi kylmäpuristettu luomu kookosöljy. Murenna yrtit, ja mausta suolalla sekä herkullisella mustapippurilla. Sekoita huolella.

Kaada juurekset uunivuokaan. Jos käytät hunajaa, järjestele perunat toiseen päähän vuokaa ja valuta porkkana-, lanttu- , punajuuri-, selleri- ja palsternakkakuutioille juoksevaa hunajaa tai vaihtoehtoisesti siirappia. Jos et käytä hunajaa, lado kaikki juurekset sekaisin vuokaan ja lisää vielä yrttejä ja yrttisuolaa pinnalle. Voit myös laittaa päälle muutaman pienen voinokareen.

Laita vuoka 165-170 asteeseen n. tunniksi. Kun juurekset ovat saaneet väriä, voit peittää vuoan kuivumisen estämiseksi foliolla- mutta tämä ei välttämätöntä.  Kuivuessaan juureksista tulee nimittäin rapeita. Nautiskele!

Pirteä herkkujuures palsternakka sopii ruoka-, rohto- ja maustekasviksi 

Vanhan kansan morajuuri, palsternakka, oli jo antiikin ajan kreikkalaisten ja roomalaisten suosima ruokakasvi. Välimeren maissa pasternakka kasvaa luonnossa villinä ja niin myös muualla Euroopassa sekä Aasian puoleisellä Venäjällä. Palsternakka onkin viljelykarkulainen, jota löytää jopa Etelä-Suomesta luonnonvaraisena. Juures muistuttaa porkkanaa, mutta väriltään palsternakka on kermanvalkoinen. Maku on voimakkaampi, sen aromit syntyvät routaisessa maassa- mitä enemmän pakkanen pääsee puremaan, sitä voimakkaampi on korkeasta sokeripitoisuudesta ja eteerisistä öljyistä johtuva aromikas makeus. Palsternakkaa kutsutaan kasvisyöjien mielijuurekseksi, ja "kasvisyöjien kalaksi", sen maku on miellyttävä ja jopa pienet lapset pitävät siitä. Palsternakka kestää kylmää, joten sitä voi korjata myöhään syksyllä ensimmäisten pakkasienkin jälkeen tai keväällä ennen kasvukauden alkua. 

Palsternakan ravintosisältö 

Palsternakka on ravintorikkaampi kuin porkkana. Siinä on enemmän mineraaleja, ja C-, E- ja B-ryhmän vitamiineja sekä foolihappoa kuin porkkanassa. A-vitamiinin esiastetta β-karoteenia on kuitenkin porkkanassa moninkertaisesti enemmän. Palsternakassa on erityisen paljon kaliumia, jopa 600 mg / 100 g. Kaliumilla on merkitystä mm. verenpaineen säätelyssä (suositeltavaa korkeasta verenpaineesta kärsiville!). Muita hyviä kaliumin lähteitä ovat peruna, porkkana, tomaatti ja kesäkurpitsa sekä valkosipuli. Palsternakka sisältää runsaasti ravintokuitua. 100 grammaa palsternakkaa sisältää 230 kJ (55 kcal) energiaa. Palsternakan sisältämät flavonoidit ovat terveyttä edistäviä. 

Palsternakka keittiössä 

Palsternakka kypsyy nopeasti, on oivallinen monelaisissa padoissa, laatikoissa, kasviskeitoissa sekä sellaisenaan pannulla oliiviöljyssä tai voissa paistettuna ja kypsäksi haudutettuna. Palsternakka sopii myös vauvan ensiravinnoksi perunan, porkkanan ja kesäkurpitsan kanssa suolattomassa vedessä keitettynä ja muhennettuna. Myös pasternakkapäärynäraaste on pikkulasten herkkua. 

Muinaislääketiedettä ja tutkittuja terveysvaikutuksia 

Palsternakalla on ajateltu olevan parantavia vaikutuksia. Palsternakkaa käytettiin 1800-luvulla mm. naisten hysterian hoidossa. Muinaislääketieteessä voimistettiin ja virkistettiin palsternakkamehulla toipilaita vaikeiden ja pitkään kestäneiden sairauksien jälkeen. Nykypäivänäkin palsternakka on lääketieteellisen kiinnostuksen kohteena.  Palsternakan eniten tutkittu ominaisuus on sen kouristuksia lieventävä vaikutus. Palsternakassa on havaittu olevan muun muassa furokumariinia, jota käytetään ihosairauksien hoidossa ja aurinkovoiteissa. Huomioitavaa on, että palsternakka saattaa aiheuttaa joillekin yliherkkyyttä. Se voi tulla esiin oireina suun alueella, iholla, hengitysteissä tai ruoansulatuksessa. 

Palsternakkapenkki puutarhaan 

Palsternakka viihtyy parhaiten multavassa syvältä muokatussa hiekkamaassa, mutta on satoisa tavallisessa puutarhamullassakin. Kasvusto kukoistaa, kun sitä kastelee rikkakasvi- tai nokkosvedellä ja kattaa ruohosilpulla. Voimallista lannoitusta ei suositella. Porkkanan ja perunan vierelle palsternakkaa ei kannata kylvää toukka- ja tuholaisriskin vuoksi. Palsternakan sadonkorjuu ajoittuu mahdollisimman myöhään syksyyn, sillä juures kasvaa voimakkaasti vielä syksyhämärissä ja makukin korostuu pakkasessa.  

~Satu & Johanna~

Muistathan- aikaisemmin Puutarhasta rohtoja ja ruokaa- juttusarjassa käsitelty: 

Puna- ja keltajuurikasta

Sekä piparjuurta

Kuvat:

Aurinkovuokakuvat Satu,

Juurikaskorjuukuvat Johanna

 

Puutarhasta rohtoja ja ruokaa, osa II: Keltajuurikas ja punajuuri ovat voimaruokaa

Kaupungissa kaipaa ryytimaata, josta voi käydä vaikkapa vain hetken mielijohteesta nappaamassa ruoanlaittoon maukkaita aineksia. Jonkinasteinen omavaraisuus tekee onnellisen olon ja on ilo tehdä ruokaa kasveista, joiden kasvun ihmettä on pikkuriikkisestä siemenestä tai taimesta saakka vaalinut. Hyvä puoli omassa kasvimaassa on myös se, että tietää tasan tarkkaan, millaisissa olosuhteissa ruoka on saanut kasvaa- satokin maistuu ihmeen paljon paremmalta kuin kaupasta ostettu. Ehkäpä oman puutarhan antimissa maistuvatkin rakkaus ja lämmin huolenpito.

Syksyyn kuuluvat mausteiset keitot murean tuoreen leivän kera. Meidän pihamaallamme kasvavat maa-artisokka, mustajuuri, keltajuuri, punajuuri, piparjuuri, kaurajuuri, porkkana ja näiden lisäksi muutakin maukasta murkinaa. Nauriit ja lantut ovat menestyneet tänä kesänä huonosti, sillä pikkutuholaiset ovat nauttineet niitä parempiin suihin.

Kirkaslieminen keitto syntyy helposti. Keittoon voi laittaa juureksia oman maun mukaan. Keitto voi olla kasviskeitto tai mukaan voi ruskistaa vaikka kalaa, jauhelihaa tai syksyn riistaa. Vaikka tekisitkin kasviskeiton, älä soseuta sitä. Kuutioi juurekset ja voit makustella vuoronperään eri makuisia suupaloja.

  
Syksyinen sadonkorjuukeitto:

1 litra vettä

1/2 kg kalaa, jauhelihaa tms.

2 tl lipstikkasuolaa

5 mustapippuria tai voit raastaa pakastimesta keittoannoksen päälle piparjuurta

1 sipuli

1-2 kpl kutakin koon mukaan porkkanaa, perunaa, keltajuurta, kaurajuurta, maa-artisokkaa, palsternakkaa. Juureksien suhteita voit muutella oman mieltymyksen mukaan.

Herkkusuiden keltajuurikas kuuluu punajuuren sukuun 

Keltajuurikkaasta puuttuu punajuurelle ominainen väriaine antioksidatiivinen antosyaniini, beetasyaniini. Antosyaniinit ovat flavonoideja, joita parhaillaan tutkitaan esim. syövän hoidossa. Keltajuuren pirteä väri tulee porkkanoille ominaisen beetakaroteenin sijaan flavonolista. Punajuuressa sekä keltajuurikkaassa on kivennäisaineista kaliumia, rautaa, mangaania ja magnesiumia sekä runsaasti foolihappoa sekä hiilihydraatteja. Punajuurikas sisältää myös P-aktiivisia aineita, valevitamiineja, joilla arvellaan olevan muun muuassa verenkiertoa elvyttäviä vaikutuksia. Näitä bioflavonodeihin kuuluvia yhdisteitä kutsutaan rutiineiksi. Punajuuren sisältämät biologisesti aktiiviset aineet tehostavat ruoansulatusta ja osallistuvat koliinin muodostumiseen tehostaen mm. maksan toimintaa. 

Puna- ja keltajuurikas keittiössä


Juurikkaat sopivat väristään riippumatta keittoihin, lisukkeeksi, leipiin ja hilloihin. Keltajuurikasta käytetään siis samoin kuin tutumpaa punajuurta. Myös naatteja voidaan käyttää esim. salaatteihin, muhennoksiin ja jopa keittoihin, mutta runsaammassa käytössä on huomioitava, että ne tulee kiehauttaa ennen varsinaista ruoanlaittoa oksaalihapon ja nitraatin minimoimiseksi (keitinvesi kaadetaan pois)! Punajuuren lehtiruodit, lehdet ja mukula sisältävätkin paljon nitraattia, joka ei ole haitallista itsessään, mutta ruoansulatuskanavan mikrobisto pystyy muuttamaan sen nitriitiksi. Nitriitti voi edelleen reagoida ravinnon amiinien kanssa ja muodostaa karsinogeenisia nitrosoamiineja. Oksalaatit puolestaan sitovat kalsiumia, rautaa ja sinkkiä estäen niiden imeytymistä elimistöön. Naatteja voi pilkkoa salaattiin tai lehdistä sekä juuresta voi tehdä juuresmehua mehulingolla. Punajuuria ei siis kannata syödä jatkuvasti ylettömiä määriä (niin kuin ei mitään yksittäistä ruoka-ainetta), kohtuukäytössä juurikas on turvallinen ja terveyttä edistävä. 

Puna- ja keltajuurikkaiden kera voit tarjoilla oikeastaan mitä vain, esimerkiksi piparjuurikermaviilikastiketta. Mausteista erityisesti sipulit sekä timjami sopivat punajuuren kaveriksi. Jos punajuuria jää ylitse, ne säilyvät miedossa suolavedessä jääkaapissa seuraavaa aterianvalmistusta odottaen. Ruokaohjeita löytyy pilvin pimein googlettamalla. Kaikenkaikkiaan monipuolinen juures siis! 

Kullanarvoisia vinkkejä!  

Säilyttääksesi punajuuressa antosyaniinit (beetasyaniini) paahda ne uunissa kokonaisina kuorinensa, sillä mikäli punajuuria keitetään tai paistetaan kuorittuina ja paloiteltuina, antosyaniinit menetetään! Keitinveteen liukenee myös vesiliukoinen B-vitamiini eli folaatti. Punajuurikasta/keltajuurikasta kannattaa keittää kerralla isompi kattilallinen suolattomassa vedessä- nuoret juurikkaat kypsyvät jopa puolessa tunnissa, mutta talvella täytyy varata keittämiseen hyvinkin tunti. Älä turhaan kuori punajuuria keitettäessä, ja jätä kanta rauhassa paikoilleen. Juurikkaiden kypsyttyä kaada vesi pois ja laita kylmää vettä tilalle- hetken kuluttua kuori irtoaa puna/keltajuurikkaista lähes itsestään. 

Punajuurikaspenkki puutarhaan

Typpilannoituksen kera saa olla punajuuren kanssa säästeliäs juurekseen kertyvän nitraatin vuoksi. Punajuuriperheen mukulat korjataan syksyllä ennen pakkasaikaa ja sato säilyy juureskellarissa hyvin kevääseen. Punajuurikasperheen viljely alkoi Kreikassa jo varhain ennen ajanlaskun alkua, joten tälläkin ruokaryydillä on pitkät perinteet!

P.S. Vilkaise myös Puutarhan rohtokasvit ja ruokaryydit- juttusarjassa aiemmin ilmestynyt juttu 

 Parantava piparjuuri

Puutarhasta antimista iloiten,

Johanna ja Satu

Kuvat: Johanna, ensimmäinen kuva otettu Annalan puutarhasta

Lähteet:

Tsekkaa aivan suunnattoman kätevä ja inspiroiva kirja

Ulla Lehtonen: Syö itsesi terveeksi 100 puutarhakasvia ruokana ja rohtona

Tarkemmin eriteltyinä terveyttä edistävien ruoka-aineiden tehoaineita:

Syö itsesi terveeksi, Taistele sairauksia vastaan parantavalla ruoalla

Muita lähteitä:

http://www.kasvikset.fi

http://vegaanikahvila.blogspot.com/2010/09/raw-skonssit.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaurajuuri

http://users.jyu.fi/~miamarke/kasvimaa/lajikuvaukset/vihannekset/juurekset/#kaurajuuri

http://www.kekkila.fi/kotipuutarhurit/viherwiki/kasvikirjasto/kaurajuuri

http://www.biolan.fi/suomi/default3.asp?active_page_id=127

http://www.maku.fi/artikkeli/juurekset-maistuvat-skandinaviassa

http://www.hyotykasviyhdistys.fi/?p=siemenlu_kasvilaji&id=74