Sadonkorjuun reseptejä: Pakkaspäivän herkkuvälipala, Naurispuuro

Naurispuuro on perinnepuuro, joka sopii mainiosti pakkaspäivän välipalapuuroksi.
Ennen nauriilla oli Suomessa vastaavanlainen asema kuin perunalla.
Nykyään se on lähinnä kesäsesongin herkku.

Kuva: http://kasvikset.ntroi.info/nauris.html

Pakkaspäivän herkkuvälipala: Naurispuuro

1,5 litraa vetää

suolaa

3 keskikokoista naurista

ja saman verran perunaa

3/4 dl vehnäjauhoja

3/4 dl ohrajauhoja

Keitä nauriit ja perunat oikein kypsiksi vedessä, jossa on ripaus suolaa.

Voit sillä välin yhdistää kuivat aineet keskenään.

Vatkaa sähkövatkaimella nauriit ja perunat ohueksi velliksi.

Lisää joukkoon ripotellen koko ajan sekoittaen vehnä- ja ohrajauhot.

Naurispuuro syödään runsaan voisilmän kera.

Vinkit:

Nauriit ovat voimakkaan makuisia, joten peruna pehmentää makua. 

Laita naurista oman makusi mukaan.

Valmis puuro sakenee reilusti jäähdyttyään, joten testaa jauhojen määrää.

3/4 dl on arvio, sillä jauhoja olen laitettu silmämääräisesti.

Mmmm... Monipuolinen mustaherukka!

  

  
Mustaherukan lehtiä odottamassa hiostusta ja kuivausta

Kuva/picture: Satu

Mustaherukanlehdet salaattina 

Erityisesti nuoret mustaherukan lehdet sopivat salaattiin ja maistuvat mainiolta juustoleivän päällä. Juuri yksi päivä villiyrttien keruuretkeltä nälkäisenä palatessani pistin pötyä pöytään ja ladoin leivän päälle mustaherukanlehtiä- ai että oli hurmiollisen hyvää! Leipää ja lehteä mutustellessani sain ajatuksen, että mustaherukan monipuolisuudesta on saatava ehdottomasti blogiin juttu, joten here we go, mustaherukan valtit eivät siis suinkaan lopu tähän ensimmäiseen kappaleeseen!

 

Mustaherukanlehdet levitteissä ja viilikastikkeissa 

Lisää mustaherukan lehtiä esim. itsetehtyyn yrttilevitteeseen, jossa: 1 osa kylmäpuristettua kasviöljyä 1 osa voita 1 osa vettä ja vähän suolaa. Itsetehdyn levitteen voit myös maustaa makusi mukaan tuoreilla yrteillä, kurkumalla, mustapippurilla, valkosipulilla, chilillä jne. Mahtavan maukasta vastapaistetun sämpylän päällä!

Tai kokeile yrttiviilikastiketta, jossa sekoitat mustaherukkasilppua kermaviiliin. Ihana makuyhdistelmä, jonka opin Henriette Kressin yrttiuutekurssilla. Mustaherukan sijaan voit myös silputa kermaviiliin pienen ruukun tuoretta basilikaa.

Mustaherukanlehdet viherjauheissa

Kuivata mustaherukan lehtiä myös ravintopitoisia viherjauheita varten. Kuivauksen jälkeen jauha lehdet esim. tehosekoittimessa tai pussissa käsissäsi hankaamalla. Viherjauheet lisäävät leipomusten ja kotiruoan kivennäisainemäärää. Viherjauheeseen sopivat myös valko-, puna- ja viherherukoiden lehdet.

Mustaherukanlehdet juomana 

Mustaherukanlehdistä valmistettu Louhisaaren juoma kuuluu parhaisiin lapsuuden kesämuistoihin. Louhisaarenjuomareseptejä on useita, kts. esim. tämä. Mustaherukan marjoista saa myös maittavaa flunssanestomehua, joka  keskitalvenaikaan maustetaan lämmittävin maustein glögiksi. 

Mustaherukanlehdet teenä

Mustaherukanlehtitee on todella hyvää. Teetä voi valmistaa mustaherukan kaikista osista, nuorista versoista, kukista sekä lehdistä kaarnaa ja silmuja unohtamatta (kevätleikkuiden yhteydessä hyödynnä siis leikatuista oksista silmut ja latvukset, mutta älä poimi syksyllä uusia oksaversoja). Aromaattisimmillaan lehdet ovat juhannuksen tienoon jälkeen.

Lisää tuoreen lehti/silmu/kaarnasilpun päälle vettä ja hauduta (1-2 tl kuivattuja tai tuoreita lehtiä per teekupponen). Viiden minuutin haudutus riittää.

Ensisijaisesti mustaherukanlehdet toimivat teessä hiostettuina, mutta myös kuivatut lehdet käyvät. Mausta tee vaikkapa kuivatuilla omenarenkailla tai kirsikoilla. Muita hyviä teeaineksia ja mustaherukan kavereita teesekoituksissa ovat vadelman- ja karhunvatukan lehdet, maitohorsman ja ruusun lehdet sekä terälehdet, mesiangervon kukinnot ja lehdet, sekä pihlajan-, mesimarjan ja lillukan lehdet. 

Mustaherukkahoidot ja kylvyt 

Mustaherukka tuoksuu pihkaisan hyvältä, syynä tähän ovat lehdessä sijaitsevat hartsipisarat (nystyt). Kansanparannuksessa mustaherukka kylvyin on hoidettu nivel- ja selkärankaoireita. Mustaherukkaa kutsutaankin kihtimarjaksi ja sitä suositellaankin käytettäväksi päivittäin mehuna tai marjoina.

Mustaherukkateetä voi nauttia 1-3- kuppia päivässä nivelvaivoihin, ripuliin ja allergioihin.

Mustaherukan lehtiä kannattaa kerätä talven hoitojen varalle ja säilöä hiustamalla, kuivaamalla sekä pakastamalla. 

Mustaherukkauute 

Lehdet laitetaan kattilaan ja lisätään vettä juuri sen verran että lehdet peittyvät. Aseta päälle paino, vaikkapa jokin puhdas lasiastia. Anna lehtien hautua 3-5 h kuumassa vedessä. Käytä valmista uutetta juomana tai tuoksua tuomaan jalkakylpy- ja kylpyveteen taikka hiushuuhteisiin. Voit myös pakastaa uutteen (joko lehtien kanssa tai siivilöitynä), tai piristää saunan ilmaa uuteeseen kastetulla vanutupolla. Uutteen voi valmistaa joko kuivatuista tai tuoreista lehdistä. 

Mustaherukan marjat 

Mustaherukan marjat ovat makoisimmillaan syyskuun puolella: Silloin kun saunajäähyllä hiivit poimimaan oman puutarhan pensaista niitä vihoviimeisiä viileän makeita marjoja. Unohduttuasi nautiskelemaan herukoista olet pian kohmeisin varpain. Marjat sopivat pirteisiin pirtelöihin. Ne ovat ehdottomasti omaa voimaruokaani. Mahtava makuyhdistelmä on kauraleseistä keitetty kaurapuuro pakasteesta otettujen mustaherukoiden ja rucolalla sekä juustolla päällystetyn leivän kera. Maanläheistä voimaruokaa! Pakastettu mehu on herkullista sorbetin tai mehujäänkorviketta lusikoituna ja marjat maistuvat myös puolijäisinä hunajan kera. 

Mustaherukan vaikuttavat aineet


Marjat sisältävät mm. flavonoideja, A- ja C-vitamiineja (3-4 x enemmän kuin appelsiinissa), solukalvoja suojaavaa E-vitamiinia, parkkiaineita ja kaliumia.

Lehti sisältää mm. C-vitamiinia, haihtuvia öljyjä, parkkiaineita sekä etenkin nuorille hedelmällisessä iässä oleville naisille tärkeää foolihappoa (elimistön hyvät foolihappovarastot ehkäisevät raskaudenaikaista sikiön hermostoputken sulkeutumishäiriötä).


Mustaherukkatyttönne
Satu

Lue lisää mustaherukasta esim. 

Yrttiterapeutti Henriette Kressin hyvästä kirjasta: Käytännön lääkekasvit.
Toivo Rautavaaran: Mihin kasvimme kelpaavat ja Terveysteetä luonnonkasveista

 

Mustaherukan hartsinystyt

Kuva/picture: Satu

Mustaherukan kukat ja metsien terveyspoliisi muurahainen

Kuva/picture: Satu

Ja niin pääskyt nousevat vedestä tuomien kukkiessa

"Valkeaa valoa, kesäyön taivas on mustikkamaidon värinen. Pääskyt aavistuksia, teräviä, nopeita, välähdyksenomaisia piirtoja."- Ote päiväkirjasta 22.6.2011, Satu.

Tervapääskyjä odottelen kaupungin iltataivaalle.

Haara- ja räystäspääskyjä jo maalla näinkin.

Pääskyt ovat kuin aaveita. Häivähdyksenomaisina mustina varjoparvina ne vilahtavat silmäkulmassa, katoavat syöksyen räystään alle ja taas taivaan sinikupoliin. Niin lähellä ikkunalasia ne kiihdyttävät, että tuntuu kuin ne leikittelisivät hengellään- nuo lentämisen ja syöksykiidon taiturit.

"Skrii, skrii, skrii", mustat tervapääskyt huutavat kimakasti. Tervapääskyt kuuluvatkin kirskujiin/kiitäjiin. Tammen julkaisema Maailman eläimet, osa Linnut, kertoo seuraavaa kirskujista: "Niiden muodon - sirppimäiset siivet ja sikarinmuotoinen ruumis - voisi luulla olevan sopeutuma juuri nopeaan lentotapaan. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kirskujien rakenne on sopeutuma liitämiseen. Liian suuri nopeus vaikeuttaisi saaliin havaitsemista ja pyydystystä. Näytösluontoisesti ne voivat lentää hyvinkin nopeasti ja suotuisa tuuli saa niiden nopeuden maan suhteen vielä nousemaan."

"Tervapääskyn on todistettu yöpyvän säännöllisesti lennossa. Linnut nousevat illalla korkealle ja niitä on havaittu sekä lentokoneesta että tutkan avulla. On mahdollista, että ne eivät laskeudu muulloin kuin pesiessään. Täten nuori tervapääsky saattaa lentää yhtäjaksoisesti kahden vuoden ajan eli jopa 500000 kilometriä ennen kuin se asettuu kolmivuotiaana pesimään."

Tervapääsky on ainutlaatuinen lentäjä, joka viettää ilmassa suurimman osan elämästään: Tervapääskyt syövät, juovat ja parittelevat ilmassa. Yöksi parvet kohoavat korkeuksiin, ja siellä avaralla taivaan lakeudella pääskyt myös nukkuvat. Tervapääskyn kiihdytyksiä ja nopeita käännöksiä vaativa saalistuslento on parhaimmillaan 150 km/h. Myös pesän rakennustarpeet pääskyt nappaavat ilmasta: höyheniä, jouhia, kuivia lehtiä, korsia... Tervapääskyllä on hennot tarttumajalat, joilla se voi pysytellä seinän pinnassa pesälle tullessa tai sieltä lähtiessä.

Ennen tervapääskyt olivat maaseutujen ja metsien lintuja, jotka pesivät ontoissa puissa. Luonnossa tervapääskyt pesivät avoimilla mäntykankailla tikan nakuttamissa keloissa tai kallionjyrkänteiden koloissa pieninä yhdyskuntina. Kerrostaloista tervapääskyt ovat löytäneet hyvän vaihtoehdon pesäpaikaksi ja kannat ovatkin elpyneet kerrostalorakentamisen ansiosta.

Huonolla säällä tervapääskyt eivät kykene saalistamaan, jolloin ne joutuvat siirtymään kauemmas sateen alta. Hyönteisten määrän väheneminen toimii pääskyille signaalina väistyä matalapaineen alta. Lentämällä vastatuuleen pääskyt pääsevät saderintaman yli. Sitten ne alkavat kiertää myötäpäivää ympyrää matalapaineen reunamia takaisin pesimäalueelle. Kiertomatkan pituus vaihtelee muutamasta kilometristä jopa 2000 km:iin ja matkan tekoon voi kulua päiviä.

Pesimäaikaan emot häätävä runsas sade on ongelmallista, sillä poikaset joutuvat pärjäämään tällöin omillaan. Poikaset selviytyvät pakollisesta paastosta kyhjöttämällä pesässä kaksin tai kolmin vaipumalla horrosmaiseen tilaan. Mikäli kesä on kylmä sekä sateinen ja syksy hyvin aikainen, poikasten kehittyminen saattaa viivästyä niin, että syyskylmät yllättävät ennen riittävän tankkauksen onnistumista muuttomatkaa varten. Joskus tervapääskyjä on jäänyt Suomeen jopa lokakuulle saakka. Nämä myöhäiset tervapääskyt ovat vanhoja lintuja, jotka ovat ruokkineet nuoret linnut muuttokuntoisiksi. Sen jälkeen ne yrittävät lihottaa itsensä, mutta elleivät ne ehdi sitä tehdä, ne ovat surullista kyllä tuhoon tuomittuja. Vähäsateisen kesän jälkeen tervapääskyt pääsevät huimalle ja vaaralliselle muuttomatkalle kohti Afrikan rannikoita jo elokuussa, palatakseen jälleen entisille pesäpaikoilleen ja entisen puolisonsa kumppaniksi pohjolaan seuraavana kesänä.

Tervapääskyt saapuvat Suomeen touko-kesäkuun vaihteessa Afrikasta. Entisaikain luonnontutkijat uskoivat, että pääskyt katoavat talveksi veden alle. Carl von Linné esitti vielä 1772 että pääskyt nousevat vedestä tuomien kukkiessa. Olaus Magnus kuvailee v. 1550 " Tapahtuu melko usein, että pohjoisten vesien kalastajat saattavat nuotalla vetää kasapäin pääskyjä.- Syksyllä ne ovat ahtautuneet yhdeksi massaksi, nokka nokassa, siipi siivessä ja jalka jalassa toisissaan kiinni vaipuakseen alas ruoikkoon".

 

"Ikkunasta kantautuvat kaupungin ja pääskyjen äänet. On helteinen aamu. Lasken kirjan alas miettiäkseni ja sulatellakseni sen sanoja. Käännyn kyljelleni ja katson taivasta. Se on kuin ikkuna johonkin planetaariseen huikeuteen: sinisyydellä ei ole rajoja, valkoisia siipipilviä- keveitä höyhenhahtuvia. Pääskyset kieppuvat, liitävät, leikkivät ja kiitävät ringissä. 

Pääskyillä on nyt poikasia.

Mietin parantumattomasti sairaita vuoteen omia. Ajatus on koskettava juuri siksikin, että erään rakkaan, hyvin tärkeän ja ainutlaatuisen ihmisen elämän viimeiset vuodet kuluivat täysin halvaantuneena, puhekyvyttömänä, sänkyyn sidottuna. Kuinka tärkeää olisi sijoittaa vuoteenomaksi joutuneet lähelle avaraa ikkunaa niin, että he saisivat edes jonkinlaisen yhteyden luontoon, kaikkeuteen, elämään itsessään ja ympärillään. Vaikka ikkkunasta näkyisi vain taivasta, jo se on aivan upea sävyjen, ja alati vaihtelevien värien ja muotojen teatteri. 

Ja etenkin kesäpääskyt luovat yhteyden johonkin villiin ja vapaaseen sielun osaan.

Makuuhuoneestamme on nyt tullut Avaruushuone. Siihen ei tarvittu kallista remonttia- vain sälekaihtimen rullaus täysin ylös, jolloin näkymä on esteetön. Se pieni käden liike on tuonut minulle suunnattomasti iloa, mutta myös näitä surullisen kaihoisia ajatuksia." - Ote päiväkirjasta 20.7.2011, Satu. 

Kyllä tämä maailma on ihmeellinen! 
Pääskyrakkautta! 

 ♫ ♥ ♥ ♫

Satu

Lähteitä:


http://www.linnunpontto.com/index.php?sivu=lintukiikari_2005_terva.php
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiit%C3%A4j%C3%A4linnut
Muuttolinnut  

Ihmeellinen luonto, Lintumaailma, Opas Euroopan linnustoon.
Suomen muuttolinnut, toim. Irene Kalliala
Kuvat/Pictures from: Weheartit.com

Villiyrtti- ja kukkaisteesekoitukset

Kuva/Photo: Irene

Kuva/Photo from: Weheartit.com

Suloisen kesän kynnyksellä villiyrttien parissa puuhasteleva miettii jo syksyn pimeneviä iltoja tunnelmallisine teehetkineen

Erilaisia yrttiteesekoituksia on helppo tehdä itse, vaikka koko talveksi. Kokeile rohkeasti erilaisia sekoituksia ja keksi herkullisia makuyhdistelmiä. Mahdollisuuksien rajana on vain mielikuvitus. Yrttiteesekoitukset ovat suositeltavia myös siksi että yhdessä usean yrtin makuvivahteet sekä aktiiviaineiden terveysvaikutukset synergisesti tehostuvat.

Teen aineksiksi voit kuivata lehtiä ja kukkia. Ihanan helppoa on kun laitat teekuppiin mahdollisimman pieneksi silputtuja tuoreita yrttejä esim. minttua ja sitruunamelissaa ja haudutat niitä muutaman minuutin kuumassa vedessä. Tuoreiden yrttien maku ja teho ovat voimakkaammat kuin kuivattujen yrttien. Kaikista tehokkaimman klorofylli- ja ravintoaineannoksen saat puristamalla vihreästä vihermehua vehnänorasmehun tapaan (kts. vehnänorasmehun valmistus).


Villiyrttiteeainesten poimiminen

Paras aika kerätä teeaineksia on aurinkoinen aamu, kun aamukaste on haihtunut. Jos haluat oikein viimeisen päälle kerätä talveksi yöauringonvoimaa kasvien muodossa, sateen jälkeen tulisi odottaa pari päivää, koska sade huuhtoo kasveista arvokkaita aineita, kuten vitamiineja ja kivennäisaineita.

Väitetään myös, että täydenkuun (ja varsinkin kuutamoöiden) aikaan, tee- ja rohtokasvit ovat huonolaatuisia. Lehdet ja versot neuvotaan kerämään kasvavan kuun aikaan, juuret vähenevän kuun aikaan. Kuunvaiheiden merkitys luonnonkasvien korjuun ja kasvun kannalta on ollut tärkeä osa vanhan kansan perimätietoa, ja pohjannee kollektiivisiin havaintoihin. Mielenkiintoinen yksityiskohta joka tapauksessa.

Kerää vain puhtaita, hyväkuntoisia, vaurioittumattomia kasveja. Lehdet kerätään yleensä ennen kuin kasvi puhkeaa kukkaan. Kukat kerätään juuri niiden puhjetessa ja voimakastuoksuiset kasvit kerätään täydessä kukassaan.

Kuivaa teeyrttejä kesän ajan lajikohtaisesti ja yhdistele teesekoituksiksi syksyllä. Teesekoituksia on paras säilyttää tummassa ilmatiiviissä lasipurkissa, jotta yrtit ovat valolta ja ilmalta suojassa. Keruuohjeita sekä villikasvien keräilyyn liittyvistä jokamiehen oikeuksista ja velvollisuuksista lisää täällä ja villiyrttienkeruukalenterin löydät täältä.


Teeaineiksi voi käyttää vaikka mitä!


Tässä muutamia vinkkejä:

• marjojen lehdet ja marjat: puolukka, mustikka, vadelma ja karhunvadelma, mustaherukka, punainen viinimarja, ahomansikka, mansikka, mesimarja, lillukka
• puiden antimet: pakurikääpä, koivunlehdet, pihlajanlehdet, kuusen-, männyn- ja katajankerkät
• villiyrtit (lehdet, juuret): nokkonen, voikukka, vuohenputki, väinönputki,  maitohorsma
• villiyrtit (kukat), apila, kanerva, mesiangervo, voikukka, kamomillasaunio, kehäkukka, keto-orvokki
• viljellyt yrtit esim. sitruunamelissa, laventeli, ruiskaunokki, saksankirveli, anis, fenkoli, erilaiset mintut, salvia, timjami

 

Vinkkejä yhteensopivista teesekoituksista

• koivunlehti, mustaherukan lehti, kanervan kukka, minttu
• koivunlehti, maitohorsma, mesiangervonkukka, mustaherukanlehti
• sitruunamelissa, kanervan kukka, minttu
• siankärsämönkukka, voikukanlehti, nokkosenlehti, puna-apila
• mustaherukanlehti, vadelmanlehti
• piparminttu, sitruunamelissa, iisoppi, anisiisoppi
• valkoapila, puna-apila, poimulehti, pihlaja
• anisiisoppi, vadelma, puna-apilankukat
• piparminttu, kissanminttu, koivu, pihlaja, mustaherukka

Villiyrtti- ja kukkaisteen valmistus- ja nautiskeluohjeet


Tuoreet yrtit silputaan ja haudutetaan muutaman minuutin ajan kuumassa vedessä. Hauduta kuivattuja yrttejä kuumassa vedessä 10 - 15 minuuttia ja nauti hunajan kera. Sopiva annostus on yleensä ruokalusikallinen kuivattua yrttiteesekoitusta yhtä teekupposta kohti, tuoretta yrttiä voit käyttää runsaammin. Paljon vaikuttavia aineita sisältävien yrttien kohdalla annostus on maltillisempi ja yrttiä suositellaan vain 1/2 tl kuppia kohti (esim timjami).

Ihanaa janojuomaa saat, kun jäähdytät hunajalla maustetun yrttiteen ja nautit sen jääkaappikylmänä. Säilyvyys on noin 2 - 3 vuorokautta. Lisää makua yrttiteehen saat lisäämällä joukkoon esimerkiksi terveysvaikutteista pakurikääpä- tai lakritsinjuuriteetä. Hedelmäistä makua lisäät kuivatuilla luomuomenan lohkoilla, sitruunanmehulla ja mausteilla. 

Yrteillä on rohdosomaisia terveydellisiä vaikutuksia, teejuomat vaikuttavat parantaen ja elähdyttäen elimiin ja elintoimintoihin. Monet kasvit omaavat samantapaisia vaikutuksia, ja niinpä esimerkiksi ruoansulatuselimiin, maksaan, ja sappeen, virtsateihin tai hengitysteihin vaikuttavia kasveja voi käyttää teenä joko yksin tai sekoituksina. Voimakkaimpia sekoituksia on syytä juoda vain tarpeen vaatiessa, jolloin myös tehoaineiden vaikutus kehossa säilyy. Yleensäkin yrttiteelaatuja on hyvä vaihdella parin päivän välein yksipuolisuuden välttämiseksi. Samaa laatua ei suositella juotavaksi yhtäjaksoisesti kahta viikkoa pidempään.

Kuva/Photo from: Weheartit.com

Talvella teekupposen voi vaikka nauttia yrttirisuilla tuoksutetun takkatulen ääressä! 

Yrttiteetä voi käyttää myös kauneudenhoidossa esim. hiushuuhteena tai kylpyinä.

Taianomaisia teehetkiä Sinulle

Lämmöllä Johanna ja Satu

P.S. Teeainesten käsittelystä tulossa ihan oma juttunsa pian. Pysy siis kuulolla!

Kuva/Photo from: Weheartit.com

Lähteet:

Merja Niemi: Aurinkoinen ruoka -ravinto lääkkeenä

Toivo Rautavaara: Terveysteetä luonnonkasveista

P.S. 

Sinua voi kiinnostaa myös:

Villiyrttien keruukalenteri

ja

Kauneutta ja terveyttä terapeuttisista villiyrteistä- ohjeita villiyrttien poimijoille