Näytetään tekstit, joissa on tunniste spring. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste spring. Näytä kaikki tekstit

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Helmililjametsä ja kevätrituaaleja







Kuvat: Satu

"Yksi mielenhumahdus vain, ja siinä kesän helinä ja tuoksut sulavat toisiinsa!"
 - Satu Koskimies, Hurmion tyttäret


Kevätrituaaleihini kuuluu kodin siivous ja pyykkipäivä, petivaatteiden tuuletus ja puhtaat raikkaat lakanat, terhakkoina sipuleistaan kurottuvien helmililjojen ihastelu, eteeristen kukkakellojen mesituoksun nuuhkiminen ja Country Living lehden kevätnumero (joka on muuten suosikkilehteni vahvan visuaalisuutensa ja upeiden valokuvien vuoksi).

Nyt vaihdoin petiin isokukkaisen pinkkivioletin 80-luvusta muistuttavan lakanan, joka tuo elävästi mieleen lapsuuden leikit: Pehmoisten peittomajojen rakentamisen ja nurmikolle levitetyn kukkalakanan päällä villitsemisen- peitto on kuin Muumien aurinkoinen kevätkukkaniitty, jonka suojiin on hyvä ja lämmin käpertyä aivan uppeluksiin lepäilemään, kääriytyä nenänpäätä myöten untuvan pehmoisen unimaailmaan.

Huomasin eilen, että vasta siinä vaiheessa alkaa tuntua keväälle, kun pidentyvän päivän ja kirkastuvan luonnon valon kohtaa kevätpuunattu asunto, kun viikkaan valkopyykkiä pyykkinarulta ja ahkeraa vimmatarta odottaa pöydällä houkutteleva Country Living lehti (ja ne sipulikukat vihreine versoineen). Lehden kuvissa rustiikkiset maalaistuvat, eläimet, ankat, kanat, vasikat, pellot ja peurat, muhevat leipätaikinat, valkovuokkopilvet, lumikellot ja skillat, herkulliset maalaisruoat, merenrannat, kukkaloistossa hulmuavat metsät ja niityt ovat suloisessa sekamelskassa ja saavat mielen unohtumattomalle matkalle- osin omaan lapsuuteen, osin unelmiin.

Pian omassakin puutarhassa sipulikukkien arat vihreät versot
lävistävät muhevat multapaakut ja sitten saapuvat kimalaiskuningattaret mesiapajille. Vielä pitää odotella ihan pienen pieni hetki kärsivällisesti (tai kärsimättömästi), ja sitten orastaa, versoo ja vihertää! Eniten odotan kevätkukkien aina niin yllättävää esiin marssia, hentoa viherrystä puiden oksilla, omenapuiden ja tuomen kukintaa terälehtisateineen, villivihannesten valovoimaa, muhevan mullan mahtavaa tuoksua ja siivekkäiden pörinää- ja huimapäisiä pääskyjä tottakai!  

Avoimesta ikkunasta käy keväinen tuuli ja talitintit visertävät kaupungissakin. Vehnänorastakin tekisi mieli kasvatella vehnänorasmehua varten, vekkuleita herneen- ja auringonkukan versoja salaattiin. Pirtelöihin uppoaa marjojen lisäksi paljon vihreää, kotimaisia viherjauheita ja puolikkaita ruukkuja rouskuvaa salaattia. Kohta avaa luonto oman aarreaittansa! Meillä on myös aivan mielettömän kiintoisia luontokursseja tulossa tänä keväänä ja ensi syksynä- ja mahdollisesti myös omia työpajoja teemaan liittyen. Niistä myöhemmin!

Kevätiloa! 

P.S. Vikan kuvan nappasi murunen. 

Tässä vielä ote Muumilaakson Marraskuusta, tässä on jotain vapauttavan hauskaa vimmaa:

"Viittä minuuttia yli puolen yhdeksän, kun aamu oli vielä hämärä, talon ikkunat avautuivat toinen toisensa jälkeen. Patjoja ja peitteitä ja huopia vyöryi ikkunalaudoille ja ihana ristiveto pyyhälsi läpi talon ja nostatti tomun sankkoina pilvinä nurkista. Vilijonkka siivosi. Joka ikinen talon kattila pihisi liedellä lämmittämässä pesuvettä, harjat ja rievut ja pesuvadit keikkuivat ulos kaapeista ja kuistin kaide oli mattojen kattama. Oli meneillään valtavin suursiivous mitä kukaan oli nähnyt.

… Ja sitten vyöryi lämpöinen vesi ja saippuavaahto virtanaan ja huuhtoi kaiken menemään, ämpäillinen toisensa jälkeen lensi ovesta pihamaalle, ja eläminen oli taas todella ihanaa.

Toisinaan hän vihelteli, hän oli kevyt ja notkea, hän liikkui kuin tuuli."


Lämmöllä Satu
Kuvat: Satu

Sinua saattaa kiinnostaa myös arkistojen kätköt: 





maanantai 25. huhtikuuta 2011

Pieniä ihmeitä/ Little Miracles


Kuva: Satu

Auringon lämpö on kuin hellin kosketus iholla, sen lempeyteen voisi vain unohtua. Vauhdikas viikonloppu sujuikin ulkosalla murusten (sisaren lasten ja toisen sisareni ja oman muruni) kanssa, ruohikko oli lämmin, sitä vasten oli mukava painautua ja katsella taivaan häikäisevää sineä. Ulkona onkin suloista nyt vain olla, kuunnella kevään ääniä, solisevia puroja ja lintuja, erityisesti kuovien huudot ovat jotain uskomatonta näin keväisin. Maalla puutarha näyttää kuin muumeissa ikään: Krookus- ja kevätkukkalaikkuja on siellä täällä omenapuiden alla, syksyn ahmatti ei syönytkään onneksi kaikkia kovalla työllä istuttamiani sipuleita. Sain jopa lumikelloja ja pienen pieniä hyasintteja. Tulppaaneja puskee sieltä täältä, niiden kukintaa saamme vielä odotella. Vaikka maassa onkin lähinnä murrettuja ruskeita ja vihertäviä sävyjä, taivas ja kukkapälvet tuovat väriä harmauteen. Tuuli tuoksuu aurigon paahtamalle nurmelle, lämpimälle hiekalle ja väkevälle mullalle.

 Puissa on pienet vaatimattomat silmut ja kaikkialla lentelee perhosia ja kevätpörriäisiä, kimalaisia ja mehiläisiä. Niiden touhuja on mukava seurailla. Kohmeisina ne kiipeilevät pörröjaloin kukan terälehdillä tehden kuperkeikkoja ja kömpivät nurmella auringon välke siivissään. Kimalaiset ja mehiläiset ovat sitten söpöjä pörröisiä olentoja, ne eivät ole ollenkaan aggressiivisia kuten ampiaiset, eivätkä pistä ellei niitä mene tosissaan kiusaamaan. Ehkä joku päivä minullakin on oma hunajatarha ja mehiläisiä. Siitä salaisesti haaveilen. Pian valmistammekin ystäväni kera serkkuni mehiläisten valmistamasta mehiläisvahasta minttusuklaahuulibalsamia. Siitä lisää myöhemmin.

Kuva: Satu



Nauttikaahan täysin rinnoin keväästä ja auringosta, kaikista pienistä ihmeistä tuolla luonnossa :).  
 
Rakkaudella Satu



 Kuva: Satu

Kuva: Satu

Kuva: Satu


Kuva: Satu


Kuva: Satu


Kuva: Satu


Kuva: Satu

 
Kuva: Satu


Kuvat/pictures of the entry: Satu