Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteisöllisyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteisöllisyys. Näytä kaikki tekstit

tiistai 3. tammikuuta 2012

Mitä toivot maailmalle? Yhteisölliset uudenvuoden toiveet


Kuva/picture Satu


Ihminen tarvitsee ja kaipaa alkuja ja loppuja.

Elämässä itsessään ei ole vain yhtä alkua ja yhtä loppua, vaan lukemattomia alkuja ja loppuja, tuhansia erilaisia elämän syklien päättymisiä.

Myös vuodekierto on yksi sykli.

On ihanaa päättää vuosi juhlintaan ja samalla juhlahumussa hiljentyä itsensä äärelle punnitsemaan vuoden tapahtumia ja haaveilemaan seuraavasta vuodesta. Viime päivityksessä pohdin uuden vuoden taitteeseen liittyviä toiveita sekä lupauksia ja ylipäätään tavoitteisiin asennoitumista sekä niiden konkretiaa yksilötasolla. Tätä ei tarvitse jättää tähän, voimme mennä pidemmälle ja miettiä samoja kysymyksiä laajemmin, koko maailman tasolla. Toki on aina hyvä muistaa, että maailman/todellisuuden muuttaminen aloitetaan aina itsestä... Silti jaetut toiveet voivat olla hieno ihmisyyden jakamisen muoto.

Koska vuosi on alussa, haluaisin myös herätellä ajatuksia siitä, mitä me toivomme/haluamme koko maailmalle, tälle sarastavalle ja lupaavalle uudelle vuodelle 2012. 

Kuvittele siis eteesi seuraava vuosi. Vuosi 2012.  

Mikä on ikioma toiveesi tälle maapallolle, jolla me nyt elämme ja tälle ihmiskunnalle- yhteisölle, ekosysteemille, universumille, jonka osasia olemme? 

Minusta olisi mahtavaa, jos voisit pysähtyä miettimään tätä. Ja ehkä voisit kirjoittaa itsellesi ylös näitä ajatuksia. Tai tänne yhteiseksi pohdinnaksi vastaustilaan. Itse pohdin näitä aina uuden vuoden taitteessa. Siitä on tullut jo oma perinne. Toiveet maailmalle voivat paljastaa jotain omista arvoistamme ja sitä kautta toimia ohjenuorina ja "pohjantähtinä" elämässämme, sillä arvojemme mukaan suunnistaessamme ja eläessämme voimme elää täyttä elämää, joka ei ole ristiriidassa sisimpien pyrkimyksiemme kanssa. Ja koska tämä on nyt tavoitteen asettelua, en käytä negatiivisia muotoja enkä myöskään konditionaalia vaan preesensiä.

Voisiko näin olla?

Vuonna 2012: 

- osaamme rakastaa vilpittömästi itseämme ja muita
- osaamme arvostaa itseämme ja muita
- osaamme pyytää apua, vastaanottaa sitä, tiedostaa oman vastuumme ja vastavuoroisesti auttaa toisia
- osaamme useammin kysyä, kuinka voin auttaa?
- osaamme olla läsnä
- olemme kotona itsessämme- kehossamme, psyykessämme, sielussamme, missä tahansa, milloin tahansa tai kenen tahansa seurassa olemmekaan
- tunnemme yhteenkuuluvuutta, olemme kaikki arvokkaita maailmankaikkeuden ilmentymiä.
- arvostamme erilaisuutta
- tavoitamme sisimpämme tyyneyden ja mielenrauhan
- ilmaisemme itseämme rakentavasti, osaamme neuvotella
- olemme kiitollisia kaikesta hyvästä, jota meillä on
- osaamme muuttaa asioita, jotka kaipaavat muutosta
- tulemme nähdyiksi
- meitä kuunnellaan
- kuuntelemme muita
- pysähdymme
- tulemme rakastetuksi- juuri sellaisina ihmeinä kuin me olemme
- kun meitä itkettää, joku ottaa meidät syliinsä ja lohduttaa
- voimme olla aidosti kontaktissa, ilman kuoria ja kulisseja
- voimme luoda
- näemme kauneuden ympärillämme, itsessämme ja muissa.
- meillä on viisautta toimia hyvin ja oikeudenmukaisesti
- meillä on viisautta myöntää virheemme ja pyytää anteeksi
- meillä on rahkeita kantaa vastuumme omista valinnoistamme
- meillä on voimia antaa anteeksi, myös itsellemme, sillä siellä missä on pimeintä, juuri siellä rakkautta ja valoa tarvitaan kaikista eniten
- osaamme vaalia ja suojella haurautta ja heikompia, luontoa ja eläimiä, toisiamme
- voimme tuntea myötätuntoa itseämme ja toisia kohtaan.
- osaamme pitää huolta rajoistamme jämäkästi ja ystävällisesti
- meistä säteilee hyvää oloa ja valoa
- voimme puhua myös vaikeista asioista
- voimme hyväksyä elämän koko tunteiden kirjon ja käsitellä tunteitamme suoraan
- meillä on hauskaa!
- pienennämme hiilijalanjälkeämme ja lisäämme vastuullista kuluttamista: jokainen meistä tulee tekemään edes joitain sellaisia muutoksia, joiden avulla kuormitamme luontoa ja maapalloa vähemmän.
- kannustamme toisiamme
- annamme hyvää palautetta ja rakentavaa kritiikkiä tarpeen mukaan

...

Jatka sinä listaa omalla tavallasi,
               mutta tehdään tästä ihana vuosi itsellemme ja muille- oli listoja tai ei!

Satu

Kuva: Satu

 Sinua saattaa kiinnostaa myös edeltävä juttuni: 

 Follow your dreams! Valmentautuminen vuoden vaihteeseen, unelmat tosiksi!



lauantai 24. syyskuuta 2011

Valo virtaa


Elämä on unta:
malja virralle ja kuulle.

(Su Tung-P'o Kauan)

Illan hämyssä mustaan veteen lipui kymmeniä taidokkaasti väkerrettyjä paperilyhtyjä, tulen liekit loimusivat valokuultoisen haurauden valaisten. Kruunuja, kukkia, joutsenia, mielikuvituksellisia muotoja, veneitä...  Taitokeskus Aivia ja Jyväskylän käsityökoulun oppilaat, aikuiset ja lapset olivat taiteilleet upeita valonkantajia. Veden lisäksi myös pimeyden syleilemät metsät hohtivat mielikuvituksekkaista töistä, joista ihanimpia olivat ilmassa leijaavat keveän utuiset vaaleansiniset lyhdyt. Joen rantaa valaisi tulikuja. Syysillassa oli taikaa, lumoavaa tunnelmaa. Ilta oli tuulinen. Täydellinen syksyn tuntu, lehdet liitivät siipineen ilmassa. Ruska on kuin ruostetta kiemuraoksilla, harsomaiset pilvet kiisivät iltataivaan tuulessa luoden vinhaa ja vapauttavaa vauhdin tuntua.

Koska nyt on Valon viikko ja Valon ilta, murusen ja Johannan kera kävelimme tapahtuman jälkeen vielä viemään valoa Vanhalle Hautausmaalle, sytyttelimme tuikkuja pimeille haudoille. Koska omien läheisten haudat ovat melkoisen kaukana, mielestäni on mukava viedä kynttilöitä myös vieraiden haudoille ja pysähtyä miettimään millaisia ihmiskohtaloita hautakivien teksteihin liittyy. Koskettavin oli 2-vuotiaan pikku Pentin hauta, Pentti eli vuosina 1942-1944. Istuimme sateenhuuhtomalle penkille piknikille. Johannalle ja Tonille olimme varanneet tekemääni kardemummakanelipannaria sekä mansikkahilloa, mausteista glögiä, Johanna toi jasmiiniteetä ja yrttilakuja, minä ahmin syksyn omenoita. Siinä jutellessamme ja istuessamme vilkaisin ylös taivaalle ja tavoitin kirkkaan kimmellyksen.

Illan lopuksi tähdet ilmestyivät pilvimassojen takaa ja vaikka Linnunrataa ei kaupungissa voinut nähdä, hohtivat kilpaa Kassiopeia ja Joutsen. Puolen yön aikaan kun pääsimme kotiin pitkältä kävelyretkeltä, oli ihana kaivautua vällyihin kuuntelemaan sateen ropinaa.

Valoisin ajatuksin Satu





Ylin kuva/the upmost picture found through weheartit.com
Alemmat kuvat/pictures below Satu- kännykkäkameralla :)