Näytetään tekstit, joissa on tunniste ekologisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ekologisuus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Jätelavoilla notkuva kallisarvoinen ruoka: Haaste kulutus- ja jätetietoisuuteen



 



Katsoimme eilen laadukkaan dokumentin arvokas ja herkullinen jäte. Sitä katsoessa tuli oikeasti todella paha olo. Kuitenkin terveellä tavalla, sillä dokumentti havahdutti ja laittoi miettimään länsimaista haaskakulutuskarusellia ja syynäämään ennenkaikkea vieläkin tarkemmin omia kulutustottumuksia.

Vaikka kaupoilla, tukuilla jne. on suuri merkitys tässä järjettömältä tuntuvassa tuhlauksessa, myös yksilöllä, kuluttajalla on vastuu.

Jäte

Dokumentissa valotetaan ruoankäyttöä mm. Euroopassa sekä USA:ssa, vaikkakin jossain määrin samat ongelmat koskevat myös lintukotoamme Suomea. Dokumentin mukaan keskimäärin yli puolet kaupan hankkimasta ruoasta päätyy jätteeksi joko tukun, kaupan tai kuluttajien toimesta. Kuluttajilta on hämärtynyt se tosiasia, että parasta ennen –päiväyksen jälkeenkin suuri osa ruoasta on käyttökelpoista, jopa herkullista. Parasta ennenpäiväys on eri asia kuin viimeinen käyttöpäivä. Liha, maitotalous ja kalatuotteiden kanssa päiväykset pätevät paremmin kuin esim. kasvisten, joita voi käyttää hieman nahistuneinakin. Tuntuu järjettömältä ajatella, miksi appelsiini matkustaa 2000 km päätyäkseen roskalavalle? Miksi pavut kulkevat 10 000 km päätyäkseen roskiin?

Kenellä on vastuu kohtuuttomasta haaskauksesta, jolla voitaisiin ruokkia monta nälkäistä?

Apua, ihan oikeasti alkaa hävettää...

Miksi meidän jätteemme luovat nälkää? 

Maailmanlaajuinen ruoantuotannon ja jakelun järjestelmä tuntuu aivan sekopäiseltä. Dokumentissa haastateltu Keski-Eurooppalainen maanviljelijä kertoo, että puolet perunasadosta jää pellolle, koska vain standardiperunat kelpaavat. Tämä ei ole maanviljelijän valinta, liian isoja, liian pieniä tai vähän muhkuraisia pottuja ei mikään kauppa huoli (koskee myös muita vihanneksia, kasviksia ja hedelmiä- vrt. käyrän kurkun tragedia) – ja tätä perustellaan mm. kuluttajien vaativuudella. Varmasti osin totta. Asiakaspalvelijoina toimivat ystäväni ovat saaneet kohdata tuon suomalaisessakin kuluttajassa vaanivan känkkäränkän. Onneksi kuluttajiakin on monta laatua, ja vaativuus joissain tilanteissa erittäin suositeltava juttu (epäkohtelias käytös, oman stressin ja mielipahan purkaminen asiakaspalvelijaan taas ei).

Meriä ryöstökalastetaan ja silti joka päivä lukemattomia määriä kalaa- tuota arvokasta terveyttä edistävää herkkua- heitetään roskiin, jo ensimmäisenä myyntipäivänään. Meret tyhjenevät kalasta, mutta kaatopaikat tihkuvat kalanraatoja.

Haaskaus ruokkii maailman nälänhätää. Banaanin viljelijöillä ei ole varaa ostaa kasvattamiaan banaaneja. Maat ahmitaan monikansallisille yrityksille. Kolmansiin maihin rahdataan EU:ssa ja USA:ssa, ylipäänsä länsimaissa kiellettyjä myrkkyjä ja ne tuodaan kelpo kuluttajille takaisin halvalla tuotetuissa tuotteissa. Esim. banaanin viljelyssä käytetään useita todella myrkyllisiä ”kasvinsuojelu”aineita, joiden vuoksi viljelijät sairastuvat ja jotka vaikuttavat haitallisesti mm. ihmisen aineenvaihduntajärjestelmään, kilpirauhasen toimintaan, hormoni- ja hermovälittäjäainetoimintaan. Niin hienolta kuin kasvinsuojeluaineet kuulostavatkin, ne ovat silti torjunta-aineita, joiden tarkoitus on tuhota eläviä organismeja. Suosittelen todellakin kotimaista lähiruokaa, Reilun kaupan tuotteita sekä luomutuotteita esim. kahvin, suklaan ja banaanin osalta. Kulutetaan reilummin ja vastuullisemmin!

Raivostuttavaa!

Täällä kaiken yltäkylläisyyden sekä loppujen lopuksi kunnioitusta herättävän monipuolisen ruokatarjonnan keskellä ihmiset sairastuvat valitsemansa teollisesti prosessoidun kehnolaatuisen ravinnon vuoksi. Ravintoaineiden puutokset, ruokavalintojen vääränlainen painottuminen sekä energiaylimäärä ruokkivat länsimaisia elintasosairauksia, rasvahappojen epätasapainoa, kroonista hiljaista tulehdusta, metabolista oireyhtymää jne. Tilastot ovat varsin synkkiä, elintasosairauksien ja rappeuttavan ravinnon välille on vedetty monia elintärkeitä yhteyksiä.

Ei siis ole liioittelua sanoa, että ruokavalinnat sairastuttavat- ja ylläpitävät maailmanlaajuista kärsimysnäytelmää.

Samaan aikaan, kun me valitsemme näin, toisaalla ei ole mahdollisuutta valita. Toisaalla kärsitään nälänhädästä ja kuollaan nälkään. Mikä saa meidät valitsemaan niin väärin? Kaupat kuitenkin tarjoavat myös sen terveyttä edistävän ravinnon kaikki tukipilarit. Ruokavalintojamme ohjaavat sosiaalinen paine, silkka tottumus, välinpitämättömyys, lohdun hakeminen, laiskuus, kiire, stressi, masennus, avuttomuus, mainonta. Sisuunnuin, joten en suodata, sisuuntuminen koskee myös itseäni ja myös omia valintojani. Voimme vaikuttaa sillä, mille sanomme kyllä, mille ei.

Nyt avartava ryhtiliike! Pidetään huolta upeista kehoistamme ravitsemalla solujamme laadukkaasti- unohtamatta ekologisia ja eettisiä, moraalisia arvoja, kanssaeläjiämme. Tunnen suurta kunnioitusta ja rakkautta ihmiskehoa kohtaan, se on hämmästyttävä luomus. Suosittelen kaikille fysiologian ja anatomian oppikirjan lukemista, se avaa silmät oman kehon mikrobiologisille ihmeille- sille kuinka ahkerat ja älykkäästi toimivat solumme työskentelevät pitääkseen meidät terveenä, kuinka hienot suojamekanismit yrittävät alati puhdistaa kehojamme kaikesta ahmimastamme moskasta, ja ennen kaikkea useat tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että oikealla ravinnolla voimme tukea kehomme sisäsyntyistä parantumisjärjestelmää hämmästyttävällä tavalla.

Kulutuskriittisyyden ohella dokumentti herätti suunnattoman inspiraation ja rakkauden aitoon, alkuperäiseen ruokaan, jonka eteen niin moni on nähnyt vaivaa. Kiitollisuus kehoa ja ruokaa kohtaan on syvää ja lämmintä. Ihana tunne.

Tuhlausta ei edes tiedosteta: Olemmeko menettäneet ruoan arvostuksen?

Jos ostamaamme ruokaa ei juuri nyt tarvita tai jos se rohmuttuamme vanheneekin ennen käyttöä, sen voi aivan hyvin heittää roskiin- vai mitä? Esim. Ranskassa ruokatavaraa heitetään roskiin jo 6 pv ennen eräpäivää ja leipomon kannattaa lämmittää uunejaan tuoreella leivällä. Auts. Isossa Britanniassa 15 miljoonaa tonnia ruokaa joutuu roskiin vuosittain, 484 miljoonaa jogurttipurkkia ei koskaan avata, 1,6 miljardia omenaa ja 2,6 miljardia leipäviipaletta ja joka toinen salaattikerä heitetään kaatopaikalle. Kuvittele mikä määrä! Ja osa ruoasta on täysin syömäkelpoista! (lähde: Frisch auf den Müll - Die globale Lebensmittelverschwendung).

On arvioitu, että jos roskiin päätyvästä ruoasta pelastettaisiin puolet, sillä olisi samanlainen ilmastovaikutus kuin jos joka neljäs luopuisi autostaan. Sademetsiä ei tarvitsisi jatkuvasti raivata uuden viljely- ja karjankasvatusmaan tieltä. Kauppojen jätteillä voisi ruokkia kaikki maailman nälkäiset kolmeen kertaa. Ruuan kysynnän lasku alentaisi hintoja maailmanmarkkinoilla helpottaen köyhempien maiden ruokapulaa.

Mitä voimme tehdä- haaste kaikille, jotka välittävät!

  • Aloita dokumentin katsomisesta 
  • Miiten suhtaudut kehosi ravinnonlähteeseen, ruokaan? Monien käsien ketju on sen tuonut kotiisi- ja monia pulmia, epäoikeudenmukaisuutta ja jopa inhimillistä kärsimystä saattaa liittyä sen tuotantoketjuun. Suhtaudutko ruokaan syvän kiitollisesti vai välttämättömänä pahana? Kulutatko lähinnä ”kuollutta” ruokaa, ruokaa joka on raffinoitua, teollisesti prosessoitua ja ravintoaineita sisältämätöntä- siitäkin huolimatta että sinulla on mahtava etuoikeus ja mahdollisuus valita ensiluokkaista ravintoa soluillesi? Elävään ravitsevaan ruokaan on kertynyt aurinko, lämpö, vesi, valo ja maanvoima- vitamiinit, mineraalit, hivenaineet, antioksidantit ja muut biologisesti aktiiviset fenoliset yhdisteet, proteiinit, hiilihydraatit, kuitu, välttämättömät rasvahapot.
  • Pidä jäteviikko ja vahdi minkä verran ruokajätettä kertyy viikon aikana- tiedosta syyt! Tämän voit tehdä myös minkä tahansa jätteisiin heittämäsi tavaran/aineen kohdalla. Vinkki: kerää esim. kaikkien syömiesi karkki- ja herkkukääreiden roskat viikon ajaksi pahvilootaan- näet konkreettisesti sen mitä kulutat.
  • Pidä jätteen vähennysviikko, pyri minimoimaan jätteiden määrä. Nyt kaivataan uusia ratkaisuja! Ostatko liikaa kerralla, varastoon? Unohtuvatko ruoat kaappiin? Eikö ruoan säilyttäminen pelaa? Otatko lautaselle liikaa, etkä jaksa syödä?
  • MUISTA KIERRÄTTÄÄ! Biojätteet, maitopurkit, pahvit, lehdet ja tavallinen jäte jne. Onneksi meillä sentään on mahdollisuus jätteiden uusiokäyttöön. Kirpputoreile!
  • Valitse harkiten: lähiruokaa, luomua, suoraan tilalta, ruokapiiristä, biodynaamista, prosessoimatonta, aitoa ruokaa.
  • Vaaditaan kauppoja, yrityksiä ja työpaikkoja toimimaan vastuullisesti- esim. elintarvikehävikki ja jätemäärät voisivat olla julkista tietoa sekä laissa säädeltyjä.
  • Tuotantovaiheen elintarvikehävikkiä voisivat vähentää maatilatorit tai ruokapiirit, jossa tuotteet hinnoiteltaisiin koon mukaan ilman yhtä standardikoko vaatimusta. 
  • Yllätä työkaverit ja vie heille luomubanaaneja ja -kahvia. Pyydä työpaikkaasi toimimaan arvostaen ja vastuullisesti hankkimalla lähiruokaa, luomua ja Reilun kaupan tuotteita esim. työpalavereihin, kokouksiin, juhliin ja taukotilaan.
  • Nyt hemmetti soikoon ryhdistäydytään ja keksitään ratkaisuja ongelmiin. Kuluttaminen ei ole vain nautinto tai velvollisuus, se vaatii myös vastuullisuutta- ja jätetietoisuutta. 

    Lämmöllä Satu

    Mielenkiintoinen linkki: Earthfacts http://earthfacts.tumblr.com/

    Dokkari saisi tulla telkustakin usein uusintana niin että se tavoittaisi mahdollisimman monen katsojan. Dokumentti on 5.2.12. saakka katsottavissa täällä:
    http://areena.yle.fi/video/1314043433884
    Mutta huom. löytyy myös Youtubesta!

    perjantai 27. toukokuuta 2011

    Auringon välke siivissään

    Kuva: Satu


    Mehiläisiä on kutsuttu maailman tärkeimmiksi hyönteisiksi, koska ilman niiden suorittamaa pölytystä jopa kolmannes maailman ruokavaroista saattaisi hävitä.

    Viime vuosina otsikoissa on vilahtanut mehiläisyhdyskuntien selittämättömiksi jääneet romahdukset. Erityisesti Yhdysvalloissa mehiläisyhdyskuntia on kuollut hälyttävään tahtiin. Normaalisti yhdyskunnan kuolleisuusprosentti on talvisin n. 10 prosenttia, kun nyt jopa 30-35 prosenttia yhdyskunnista menehtyy. Korkeita kuolleisuuslukuja on raportoitu myös Euroopassa.

    On arvioitu, että mehiläispopulaatioiden romahtaminen olisi maapallolle ja sen biosfäärille katastrofi. Kolmannes kaikesta ihmisten syömästä ravinnosta on kytköksissä mehiläispölytykseen. Useiden kasviemme lisääntyminen sekä hengissäsäilyminen ovat riippuvaisia eläinpölyttäjistä (joista mehiläiset ovat merkittävin ryhmä: ne vastaavat jopa 80-90 prosentista kaikesta pölytyksestä). Mehiläisten aherruksesta ovat riippuvaisia useimmat hedelmät ja vihannekset, kahvi ja puuvilla, sekä karjamme ravinto. Mehiläisten sukupuuttoon kuoleminen voisikin tarkoittaa väritöntä ja mahdollisesti lihatonta ruokaa sekä maisemaa ilman hedelmäpuita, viljelyksiä ja kukkaniittyjä. Myös lintujen ja eläinten ravintoketju voisi sortua. Mehiläiset hoitavatkin luonnollisella tavallaan kukkien pölytyksen kasviemme hedelmällisyyttä vaalien. 

    Tieteellisin keinoin ongelman laajuutta tai täsmällisiä syitä ei ole vielä toistaiseksi kyetty varmistamaan. Tarkastelun alla olevia syitä ovat IAP-virus (Israeli acute paralysis), bakteeritartunnat, kemikaalimyrkyt, liian tehokas kasvatus, ja kännykkäsäteily. Suomen Mehiläishoitajain Liiton mehiläishoidon neuvojan Ari Seppälän mukaan suurin osa tutkijoista uskoo, ettei romahtamiseen välttämättä edes ole vain yhtä selitystä. Todennäköisimmin takana saattaa olla mehiläisiin kohdistuvien monien stressitekijöiden yhteisvaikutus.

    Myönteistä on, että komission tarkoituksena on nyt mehiläisten terveyttä käsittelevän EU:n vertailulaboratorion nimeäminen, pilottiseurantaohjelma, jossa arvioidaan mehiläiskuolleisuuden määrää, mehiläisiä koskevien EU-sääntöjen tarkistus ja mehiläisten terveyteen liittyvän koulutuksen tarjoaminen jäsenvaltioiden viranomaisille. Lisäksi vain mehiläisturvalliset torjunta-aineet aiotaan jatkossa hyväksyä EU-tasolla. Tämä olisi loistavaa, vaikkakin kuulostaa hieman utopistiselta. Torjunta-aineethan ovat liioittelematta neurotoksisia, voimakkaita ja monesti hallitsemattomasti leviäviä myrkkyjä (mutta ilmeisesti käyttömäärästä päätellen kuitenkin taloudellisesti kannattavia)- joten tässä raha ratkaisee-asenneilmapiirissä on vaikea kuvitella hellävaraista ja luonnollista torjunta-aineohjelmaa koko Euroopan alueella toteutuvaksi. Olen viime aikoina törmännyt lukuisiin tutkimuksiin torjunta-aineiden haitoista mm. eläinten ja ihmisten hormonitoimintaan sekä neurologiaan, joten muutos olisi todellakin tervetullut ja perusteltu. Aina voi toivoa, että sanahelinän sijaan oikeasti löydettäisiin järkevämpiä ja ekologisempia ratkaisuja- jotka pidemmällä tähtäimellä hyödyttäisivät monin tavoin luonnon lisäksi myös ihmistä. Kansallisten mehiläishoito-ohjelmien rahoitukseen myönnettävän EU-rahoituksen on myös tarkoitus kasvaa lähes 25 prosentilla kaudella 2011–2013. Itse olen haaveillut jo kauan mehiläistarhan perustamisesta, sillä rakastan mehiläisiä ja kimalaisia- noita ahkeria kesäpörriäisiä. Ehkä vielä joku päivä olisi mahdollista tulla mehiläistarhurittareksi. Kirjaston poistomyynnistä löysin erinomaisen hunajakirjan, jonka läpikahlaamisen myötä olin viimeistäänkin myyty. Ajattelin vielä kirjoittaa toisen jutun mehiläisten mielenkiintoisesta elämästä tähän kirjaan sekä muihin lähteisiin pohjautuen. :)

    Kuva: Satu

    Albert Einsteinin väitetään sanoneen: Ihmiskunnalla on neljä vuotta elinaikaa mehiläisten kadottua. Oli lauseen alkuperä urbaanilegendaa tai ei, mehiläistilanne on huolestuttavan kriittinen.

    “If the bee disappeared off the surface of the globe then man would only have four years of life left. No more bees, no more pollination, no more plants, no more animals, no more man.”
    - Albert Einstein



    Kuva: Satu

    Pidetään huolta pikkupörriäisistä
    Lämmöllä Satu

    P.S. Viimeisessä kuvassa viime kesän kirmaileva kimalainen auringonvälke siivissään. Mikä palleroinen pörriäinen. Hymyilyttää aina tuota kuvaa katseossa. 
    Vaikka myös ampiaiset ja kimalaiset osallistuvat pölytykseen, mehiläisten osuus on kuitenkin suurin.
    Kuvat/pictures: Satu

    Tekstilähteet: 

    Onnimanni Liukkonen, Kuinka käy mehiläisten? - dokumenttiesittely. Anna 29.7.2010 

    *

    Mehiläisten mystinen joukkotuho: Nyt huolestui EU, Uusi Suomi, 7.12.2010 http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/107274-mehilaisten-mystinen-joukkotuho-nyt-huolestui-eu?cmp=suosituimmat


    *

    Mehiläisten joukkotuho: ”On jo kiire”, Uusi Suomi, 7.2.2011 http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/109047-mehilaisten-joukkotuho-%E2%80%9Don-jo-kiire%E2%80%9D

    Mehiläisten joukkotuho: ”On jo kiire”

     *

    Mehiläisten joukkotuho: katastrofi uhkaa koko maapalloa, Uusi Suomi, 4.5.2010 http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/91530-mehilaisten-joukkotuho-katastrofi-uhkaa-koko-maapalloa

     *

    Mehiläisten mystinen joukkotuho - kännykät ovat osasyy? Uusi Suomi, 30.5.2011

     *

    Mehiläiset katoavat, Tiede- Marko Hamilo, 23.04.2008