Näytetään tekstit, joissa on tunniste luontoon. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luontoon. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Metsäinen smoothie

Kuumana kesäpäivänä metsän siimeksessä tuoksuu huumaavan hyvälle! 
Tarjolla on hiveleviä makuelämyksiä, huumaavia tuoksuja, kaunista metsämaisemaa katseltavaksi ja herkkiä varpuja, sammalia, kaarnoja koskettavaksi.



Kaukana ajoteistä, suojassa pölyltä ja ihmisiltä löysin hyvät apajat kerätä villivihanneksia ja niistä perinteisempiä maitohorsmaa ja nokkosta. Keräsin kassiini myös kuusenkerkkiä sekä koivunlehtiä.

Retken pääteeksi kerkät ja koivunlehdet pääsivät herkulliseen metsäiseen smoothieseen.

Metsäinen Smoothie

1 banaani
n. 3 desiä mustikoita
kourallinen kuusenkerkkiä
kourallinen koivunlehtiä
reilusti raikasta vettä
vajaa yksi teelusikka kanelia sekä vaniljasokeria

Tästä riittää mainiosti kahdelle.



Tämä aika on seikkailujen, hortoilujen ja kokeilujen!
Johanna

tiistai 22. toukokuuta 2012

Kevätmetsä












Johanna Lintulammella/Kuva Satu


Luonnontuotealan ammattitutkintoa suorittaessamme kevätmetsä kutsuu.
Olemme retkeilleet vehreissä sammalmetsissä suojeltujen purojen solistessa ja lintusten (käki, peipponen, kiuru) liverrellessä. Vanhoja puita, kaarnaa, sinistä taivasta, muurahaisia, polkuja, kallioita, syvissä vihreän sävyissä säihkyvää sammalta, suon tuoksua, ketunleipiä, koivun ja pihlajansilmujen maistelua (pihlajan pikkulehdet ovat hurmaavan manteliliköörin makuisia!) ja kasvupaikkatyyppien sekä villikasvien tunnistusta.
Siinä sivussa on siinnyt mielenkiintoisia keskusteluja metsien terapeuttisesta vaikutuksesta, elämän ja luonnon kahlitsemattomasta kauneudesta sekä näiden syvästä arvostamisesta. Luonto opettaa läsnäoloa, hyväksymistä, hetkessä elämistä, olemista, ihmetystä ja lepoa.

Ihania ovat tällaiset päivät!

Lämmöllä Satu
Kuvat/pictures: Satu

lauantai 19. toukokuuta 2012

Ja niin pääskyt nousevat vedestä tuomien kukkiessa






"Valkeaa valoa, kesäyön taivas on mustikkamaidon värinen. Pääskyt aavistuksia, teräviä, nopeita, välähdyksenomaisia piirtoja."- Ote päiväkirjasta 22.6.2011, Satu.

Tervapääskyjä odottelen kaupungin iltataivaalle.

Haara- ja räystäspääskyjä jo maalla näinkin.

Pääskyt ovat kuin aaveita. Häivähdyksenomaisina mustina varjoparvina ne vilahtavat silmäkulmassa, katoavat syöksyen räystään alle ja taas taivaan sinikupoliin. Niin lähellä ikkunalasia ne kiihdyttävät, että tuntuu kuin ne leikittelisivät hengellään- nuo lentämisen ja syöksykiidon taiturit.

"Skrii, skrii, skrii", mustat tervapääskyt huutavat kimakasti. Tervapääskyt kuuluvatkin kirskujiin/kiitäjiin. Tammen julkaisema Maailman eläimet, osa Linnut, kertoo seuraavaa kirskujista: "Niiden muodon - sirppimäiset siivet ja sikarinmuotoinen ruumis - voisi luulla olevan sopeutuma juuri nopeaan lentotapaan. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kirskujien rakenne on sopeutuma liitämiseen. Liian suuri nopeus vaikeuttaisi saaliin havaitsemista ja pyydystystä. Näytösluontoisesti ne voivat lentää hyvinkin nopeasti ja suotuisa tuuli saa niiden nopeuden maan suhteen vielä nousemaan."

"Tervapääskyn on todistettu yöpyvän säännöllisesti lennossa. Linnut nousevat illalla korkealle ja niitä on havaittu sekä lentokoneesta että tutkan avulla. On mahdollista, että ne eivät laskeudu muulloin kuin pesiessään. Täten nuori tervapääsky saattaa lentää yhtäjaksoisesti kahden vuoden ajan eli jopa 500000 kilometriä ennen kuin se asettuu kolmivuotiaana pesimään."

Tervapääsky on ainutlaatuinen lentäjä, joka viettää ilmassa suurimman osan elämästään: Tervapääskyt syövät, juovat ja parittelevat ilmassa. Yöksi parvet kohoavat korkeuksiin, ja siellä avaralla taivaan lakeudella pääskyt myös nukkuvat. Tervapääskyn kiihdytyksiä ja nopeita käännöksiä vaativa saalistuslento on parhaimmillaan 150 km/h. Myös pesän rakennustarpeet pääskyt nappaavat ilmasta: höyheniä, jouhia, kuivia lehtiä, korsia... Tervapääskyllä on hennot tarttumajalat, joilla se voi pysytellä seinän pinnassa pesälle tullessa tai sieltä lähtiessä.

Ennen tervapääskyt olivat maaseutujen ja metsien lintuja, jotka pesivät ontoissa puissa. Luonnossa tervapääskyt pesivät avoimilla mäntykankailla tikan nakuttamissa keloissa tai kallionjyrkänteiden koloissa pieninä yhdyskuntina. Kerrostaloista tervapääskyt ovat löytäneet hyvän vaihtoehdon pesäpaikaksi ja kannat ovatkin elpyneet kerrostalorakentamisen ansiosta.

Huonolla säällä tervapääskyt eivät kykene saalistamaan, jolloin ne joutuvat siirtymään kauemmas sateen alta. Hyönteisten määrän väheneminen toimii pääskyille signaalina väistyä matalapaineen alta. Lentämällä vastatuuleen pääskyt pääsevät saderintaman yli. Sitten ne alkavat kiertää myötäpäivää ympyrää matalapaineen reunamia takaisin pesimäalueelle. Kiertomatkan pituus vaihtelee muutamasta kilometristä jopa 2000 km:iin ja matkan tekoon voi kulua päiviä.

Pesimäaikaan emot häätävä runsas sade on ongelmallista, sillä poikaset joutuvat pärjäämään tällöin omillaan. Poikaset selviytyvät pakollisesta paastosta kyhjöttämällä pesässä kaksin tai kolmin vaipumalla horrosmaiseen tilaan. Mikäli kesä on kylmä sekä sateinen ja syksy hyvin aikainen, poikasten kehittyminen saattaa viivästyä niin, että syyskylmät yllättävät ennen riittävän tankkauksen onnistumista muuttomatkaa varten. Joskus tervapääskyjä on jäänyt Suomeen jopa lokakuulle saakka. Nämä myöhäiset tervapääskyt ovat vanhoja lintuja, jotka ovat ruokkineet nuoret linnut muuttokuntoisiksi. Sen jälkeen ne yrittävät lihottaa itsensä, mutta elleivät ne ehdi sitä tehdä, ne ovat surullista kyllä tuhoon tuomittuja. Vähäsateisen kesän jälkeen tervapääskyt pääsevät huimalle ja vaaralliselle muuttomatkalle kohti Afrikan rannikoita jo elokuussa, palatakseen jälleen entisille pesäpaikoilleen ja entisen puolisonsa kumppaniksi pohjolaan seuraavana kesänä.

Tervapääskyt saapuvat Suomeen touko-kesäkuun vaihteessa Afrikasta. Entisaikain luonnontutkijat uskoivat, että pääskyt katoavat talveksi veden alle. Carl von Linné esitti vielä 1772 että pääskyt nousevat vedestä tuomien kukkiessa. Olaus Magnus kuvailee v. 1550 " Tapahtuu melko usein, että pohjoisten vesien kalastajat saattavat nuotalla vetää kasapäin pääskyjä.- Syksyllä ne ovat ahtautuneet yhdeksi massaksi, nokka nokassa, siipi siivessä ja jalka jalassa toisissaan kiinni vaipuakseen alas ruoikkoon".


 



"Ikkunasta kantautuvat kaupungin ja pääskyjen äänet. On helteinen aamu. Lasken kirjan alas miettiäkseni ja sulatellakseni sen sanoja. Käännyn kyljelleni ja katson taivasta. Se on kuin ikkuna johonkin planetaariseen huikeuteen: sinisyydellä ei ole rajoja, valkoisia siipipilviä- keveitä höyhenhahtuvia. Pääskyset kieppuvat, liitävät, leikkivät ja kiitävät ringissä. 

Pääskyillä on nyt poikasia.

Mietin parantumattomasti sairaita vuoteen omia. Ajatus on koskettava juuri siksikin, että erään rakkaan, hyvin tärkeän ja ainutlaatuisen ihmisen elämän viimeiset vuodet kuluivat täysin halvaantuneena, puhekyvyttömänä, sänkyyn sidottuna. Kuinka tärkeää olisi sijoittaa vuoteenomaksi joutuneet lähelle avaraa ikkunaa niin, että he saisivat edes jonkinlaisen yhteyden luontoon, kaikkeuteen, elämään itsessään ja ympärillään. Vaikka ikkkunasta näkyisi vain taivasta, jo se on aivan upea sävyjen, ja alati vaihtelevien värien ja muotojen teatteri. 

Ja etenkin kesäpääskyt luovat yhteyden johonkin villiin ja vapaaseen sielun osaan.

Makuuhuoneestamme on nyt tullut Avaruushuone. Siihen ei tarvittu kallista remonttia- vain sälekaihtimen rullaus täysin ylös, jolloin näkymä on esteetön. Se pieni käden liike on tuonut minulle suunnattomasti iloa, mutta myös näitä surullisen kaihoisia ajatuksia.
" - Ote päiväkirjasta 20.7.2011, Satu. 

Kyllä tämä maailma on ihmeellinen! 
Pääskyrakkautta! 

 ♫ ♥ ♥ ♫

Satu




maanantai 7. toukokuuta 2012

Kauneutta ja terveyttä terapeuttisista villiyrteistä- ohjeita villiyrttien poimijoille

  Kuvat/pictures: Satu. Yläkuvassa voikukan- ja koivunlehdet,
alhaalla mesisen makea puna-apila.


Pohjolan helmeilevän valkeassa kesäyössä kasvaa parantavia rohtoja ja aurinkovoimaa pursuavaa ravintoa


Suomen pohjoinen ilmanala ja mystiset yöttömät yöt synnyttävät ainutlaatuisia luonnon aarteita. Vaikka hedelmällinen kasvusesonki on pohjolassa lyhyt, pitkä päivä stimuloi kasveja muodostamaan runsaasti terveydelle ja kauneudelle tärkeitä aromaattisia ja lääkkeellisiä/terapeuttisia yhdisteitä.

Villiyrttejä kasvaa rannoilla, niityillä, metsissä ja pihapiirissä. Kun lumet sulavat ja varpusen harmaa maa paljastuu, muhevasta mullasta alkaa puskea sinnikästä vihreää kasvustoa. Mikä hämmästyttävä elämänvoima kohiseekaan sipuleissa, siemenissä, kärhöissä, oksissa, rungoissa ja juurissa! Kerta toisensa jälkeen talven kovan kouran väistyessä alkaa nopea ja hekumallisen hurmioitunut kasvu.

Suomen villikasveilla onkin vahva immuniteetti ja ravintoarvoiltaan ne ovat loistavia. Metsien ja niittyjen villit antimet pursuavat mm. soluja uudistavaa klorofylliä ja lukuisia antioksidanttisia flavonoideja. Villiyrttien nauttiminen on myös ekologista: ne ovat lähiruokaa parhaimmillaan ja käytännössä puhtaalta paikalta kerättyinä aitoa luomua vaikka luontoaluetta ei olisikaan paperilla luomusertifioitu.

Jo keväällä tai viimeistään alkukesästä kannattaa perehtyä villivihanneksiin, vaikka kirjaston opuksien tai nettisivustojen avulla ja suunnitella kasvusesonkia varten ikioman keruukalenterin (toki voit aloittaa jo heti syksyn tullen -tai viimeistään talven viimojen puhistessa nurkkapielissä- haaveilun kesän hauskoista yrttiretkistä).

Keruukalenteri muotoutuu sen mukaan millaiseen tarkoitukseen
villiyrttejä haluat kerätä. Valinnanvaraa luonnon aarreaitassa on
runsaasti ja keruutuotteiden jalostusmahdollisuudet ovat liki rajattomat:

Yrteistä valmistuu tunnelmallista yrtti- tai kukkaisteetä, simaa tai kuohujuomaa, puhdistavia jalkakylpyaineksia, virkistäviä ja hoitavia kasvovesiä ja uutteita, parantavia hauteita, salvoja ja voiteita, viinietikoita, kuorintoja, unohtamatta gourmettason villiherkkuja. 


Mikä onkaan ihanampaa kuin nauttia kesästä kaikin aistein ja purkittaa kesän lämpö, yöauringon voima ja maan muhevuus myös Pohjolan pitkän talven varalle!


Kuva/picture: Satu. Siankärsämöitä ja puna-apiloita


Muutamia ohjeita villiyrttien poimimiseen


Kasvien keräämisajankohdat vaihtelevat pari kolmekin viikkoa riippuen säistä ja kasvupaikoista. Perusohje on, että kannattaa poimia nuoria, tuoreita, puhtaita ja hyväkuntoisia kasveja. Laadussa ei kannata säästellä, sillä kerättävää riittää! Esim. alkukesästä poimittavat yrtit tuottavat uutta versoa koko kesän. Myöhemmin kerääminen on hitaampaa, kun pitää erottaa nuoret versot vanhoista. Kerää luonnon kasveja puhtaalta ja mahdollisimman luonnolliselta paikalta. Älä siis poimi kasveja, marjoja tai sieniä läheltä ajoteitä, hevoshakoja tai muita eläinten ulkoilupaikkoja. 

Kasvin kannalta on tärkeää kerätä samasta paikasta / pensaasta / puusta vain rajallinen määrä, jotta kasvu ei häiriinny (huom. kts. alla jokamiehen oikeudet ja velvollisuudet!). Lehtiä kerätään ennen kuin kukkanuput ovat avautuneet. Lehdissä eteeristen öljyjen määrä on suurimmillaan aurinkoisina päivinä. Kukat kerätään juuri niiden puhjettua kukkaan aurinkoisena, kuivana aamuna (jotkut sanovat ennen klo 10.00). Voimakastuoksuiset kukat kerätään täydessä kukassa. Vanhentuneet kukat eivät kelpaa! Siemenet tulee kerätä hedelmien tavoin ajoissa, etteivät ne ehdi vanhentua. Juuret kerätään syksyllä, jolloin kasvi on valmistautunut talvea varten ja kaikki ravinteet ovat juurissa. Toinen vaihtoehto on merkata juurakot syksyllä kepillä ja kerätä ne aikaisin keväällä lumien sulettua. Kaksi vuotisen kasvin juuret kerätään vasta toisena vuonna.

Varsinkin villiyrttejä ja kosmetiikkaa varten kerätessä varmista, että tunnistat kasvin sillä näköiskasveja on monella villiyrtillä. Kerää siis vain kasveja, jotka varmuudella tunnistat!


Poimijan muistilista: Jokamiehen oikeudet ja velvollisuudet
- Muistathan, kaikkia kasveja/luonnontuotteita et saa vapaasti kerätä



Huomioithan, että kasveja poimiessasi Sinun pitää muistaa
jokamiehen oikeudet ja velvollisuudet /laajempi tietopaketti jokamiehen oikeuksista ja velvollisuuksista sekä ladattava pdf-opas.


"Jokamiehenoikeuksiin liittyy samalla myös vastuu yhteisestä kansallisomaisuudestamme, puhtaasta luonnosta. Luonnon rauhaa ei saa rikkoa ja roskaaminen ja vahingonteko ovat rikoksia. Luonto on herkkä ja se uudistuu hitaasti, joten luonnossa liikuttaessa on vältettävä rikkomasta sen haurasta ja arvokasta tasapainoa." - Lähde, Arktiset Aromit


Puitten lehtiä, versoja, varpuja, jäkäliä, sammalta, tuohta, pajuja, käpyjä (huom. katajanmarja on käpy) sekä erikoisluonnontuotteita (kuten pettua ja mahlaa) ei ole sallittua kerätä jokamiehenoikeuden nojalla. Kiteytettynä voit ajatella, että puista et saa kerätä mitään ilman maanomistajan lupaa, sama koskee myös metsänpohjan kasvustoa: varpuja, jäkäliä ja sammalta. Kyseisten tuotteiden keruuseen on syytä aina pyytää maanomistajan lupa eli poimiminen on luvanvaraista. Villisti kasvavia rauhoittamattomia kukkia, villiyrttejä, rikkaruohoja, kasveja, metsämarjoja ja sieniä voit siis poimia sieltä, missä liikkuminen on jokamiehenoikeuksien mukaisesti sallittua. Luonnonsuojeluasetuksessa on luettelo rauhoitetuista kasveista.

Vielä kertauksena, mikä on sallittua, mikä kiellettyä:

Sallittua on:


  • Kerätä luonnonvaraisia marjoja, sieniä, kukkia ja yleensä ruohomaisia kasveja.
  • Kerätä maasta käpyjä tai kuivia risuja ja vastaavia luonnontuotteita.
  • Liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen luonnossa muualla kuin pelloilla, istutuksilla ja pihapiirissä.
  • Kulkea ja yöpyä tilapäisesti toisen maalla.
  • Kalastaa mato-ongella tai pilkillä.
  • Veneillä, uida ja peseytyä vesistössä.

Kiellettyä on:

  • Ottaa kasvavasta tai kaatuneesta puusta tuohta, kuorta, oksia, lehtiä, pihkaa, mahlaa, pakurikääpää ja käpyjä (huom. katajanmarja on käpy) ilman maanomistajan lupaa. Myöskään pihlajanmarjaa ei saa kerätä ilman lupaa.
  • Ottaa sammalta, jäkälää, puuta, varpuja tai turvetta toisen maalta.
  • Niittää ruohoa ilman maanomistajan lupaa.
  • Kulkea ja yöpyä toisen viljelymailla ja piha-alueella ilman maanomistajan lupaa.
  • Tehdä avotulta toisen maalle ilman lupaa.
  • Roskata luontoa.
  • Kalastaa ja metsästää ilman lupaa.
  • Ajaa moottoriajoneuvolla maastossa ilman maanomistajan lupaa.

- Lähde, Arktiset Aromit


Nämä kun muistamme, me poimijat voimme nauttia hyvällä omalla tunnolla luonnon ihastuttavista antimista. :)

Villiinnytään vihreästä! 


Lämmöllä Kuu Yrttitarhassa tytöt, Satu  & Johanna
Kuvat/pictures: Satu


Lähteet: 
Merja Nurmi: Aurinkoinen ruoka -ravinto lääkkeenä
Toivo Rautavaara: Terveysteetä luonnonkasveista

Katso myös:

Arktiset aromit
Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit





Kuva/Picture: Satu. Kukkaisteetä puna-apilasta, valkoapilasta ja ruusunterälehdistä. 


Kuva/Picture: Satu. Kuivattujen yrttien purkitusta.


P.S.

Sinua voi myös kiinnostaa: