"Valkeaa valoa, kesäyön taivas on mustikkamaidon värinen. Pääskyt aavistuksia, teräviä, nopeita, välähdyksenomaisia piirtoja."- Ote päiväkirjasta 22.6.2011, Satu.
Tervapääskyjä odottelen kaupungin iltataivaalle.
Haara- ja räystäspääskyjä jo maalla näinkin.
Pääskyt ovat kuin aaveita. Häivähdyksenomaisina mustina varjoparvina ne vilahtavat silmäkulmassa, katoavat syöksyen räystään alle ja taas taivaan sinikupoliin. Niin lähellä ikkunalasia ne kiihdyttävät, että tuntuu kuin ne leikittelisivät hengellään- nuo lentämisen ja syöksykiidon taiturit.
"Skrii, skrii, skrii", mustat tervapääskyt huutavat kimakasti. Tervapääskyt kuuluvatkin kirskujiin/kiitäjiin. Tammen julkaisema Maailman eläimet, osa Linnut, kertoo seuraavaa kirskujista: "Niiden muodon - sirppimäiset siivet ja sikarinmuotoinen ruumis - voisi luulla olevan sopeutuma juuri nopeaan lentotapaan. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kirskujien rakenne on sopeutuma liitämiseen. Liian suuri nopeus vaikeuttaisi saaliin havaitsemista ja pyydystystä. Näytösluontoisesti ne voivat lentää hyvinkin nopeasti ja suotuisa tuuli saa niiden nopeuden maan suhteen vielä nousemaan."
"Tervapääskyn on todistettu yöpyvän säännöllisesti lennossa. Linnut nousevat illalla korkealle ja niitä on havaittu sekä lentokoneesta että tutkan avulla. On mahdollista, että ne eivät laskeudu muulloin kuin pesiessään. Täten nuori tervapääsky saattaa lentää yhtäjaksoisesti kahden vuoden ajan eli jopa 500000 kilometriä ennen kuin se asettuu kolmivuotiaana pesimään."
Ennen tervapääskyt olivat maaseutujen ja metsien lintuja, jotka pesivät ontoissa puissa. Luonnossa tervapääskyt pesivät avoimilla mäntykankailla tikan nakuttamissa keloissa tai
kallionjyrkänteiden koloissa pieninä yhdyskuntina. Kerrostaloista
tervapääskyt ovat löytäneet hyvän vaihtoehdon pesäpaikaksi ja kannat ovatkin elpyneet kerrostalorakentamisen ansiosta.
Huonolla säällä tervapääskyt eivät kykene saalistamaan, jolloin ne joutuvat siirtymään kauemmas sateen alta. Hyönteisten määrän väheneminen toimii pääskyille signaalina väistyä matalapaineen alta. Lentämällä vastatuuleen pääskyt pääsevät saderintaman yli. Sitten ne alkavat kiertää myötäpäivää ympyrää matalapaineen reunamia takaisin pesimäalueelle. Kiertomatkan pituus vaihtelee muutamasta kilometristä jopa 2000 km:iin ja matkan tekoon voi kulua päiviä.
Pesimäaikaan emot häätävä runsas sade on ongelmallista, sillä poikaset joutuvat pärjäämään tällöin omillaan. Poikaset selviytyvät pakollisesta paastosta kyhjöttämällä pesässä kaksin tai kolmin vaipumalla horrosmaiseen tilaan. Mikäli kesä on kylmä sekä sateinen ja syksy hyvin aikainen, poikasten kehittyminen saattaa viivästyä niin, että syyskylmät yllättävät ennen riittävän tankkauksen onnistumista muuttomatkaa varten. Joskus tervapääskyjä on jäänyt Suomeen jopa lokakuulle saakka. Nämä myöhäiset tervapääskyt ovat vanhoja lintuja, jotka ovat ruokkineet nuoret linnut muuttokuntoisiksi. Sen jälkeen ne yrittävät lihottaa itsensä, mutta elleivät ne ehdi sitä tehdä, ne ovat surullista kyllä tuhoon tuomittuja. Vähäsateisen kesän jälkeen tervapääskyt pääsevät huimalle ja vaaralliselle muuttomatkalle kohti Afrikan rannikoita jo elokuussa, palatakseen jälleen entisille pesäpaikoilleen ja entisen puolisonsa kumppaniksi pohjolaan seuraavana kesänä.
Tervapääskyt saapuvat Suomeen touko-kesäkuun vaihteessa Afrikasta. Entisaikain luonnontutkijat uskoivat, että pääskyt katoavat talveksi veden alle. Carl von Linné esitti vielä 1772 että pääskyt nousevat vedestä tuomien kukkiessa. Olaus Magnus kuvailee v. 1550 " Tapahtuu melko usein, että pohjoisten vesien kalastajat saattavat nuotalla vetää kasapäin pääskyjä.- Syksyllä ne ovat ahtautuneet yhdeksi massaksi, nokka nokassa, siipi siivessä ja jalka jalassa toisissaan kiinni vaipuakseen alas ruoikkoon".
"Ikkunasta kantautuvat kaupungin ja pääskyjen äänet. On helteinen aamu. Lasken kirjan alas miettiäkseni ja sulatellakseni sen sanoja. Käännyn kyljelleni ja katson taivasta. Se on kuin ikkuna johonkin planetaariseen huikeuteen: sinisyydellä ei ole rajoja, valkoisia siipipilviä- keveitä höyhenhahtuvia. Pääskyset kieppuvat, liitävät, leikkivät ja kiitävät ringissä.
Pääskyillä on nyt poikasia.
Mietin parantumattomasti sairaita vuoteen omia. Ajatus on koskettava juuri siksikin, että erään rakkaan, hyvin tärkeän ja ainutlaatuisen ihmisen elämän viimeiset vuodet kuluivat täysin halvaantuneena, puhekyvyttömänä, sänkyyn sidottuna. Kuinka tärkeää olisi sijoittaa vuoteenomaksi joutuneet lähelle avaraa ikkunaa niin, että he saisivat edes jonkinlaisen yhteyden luontoon, kaikkeuteen, elämään itsessään ja ympärillään. Vaikka ikkkunasta näkyisi vain taivasta, jo se on aivan upea sävyjen, ja alati vaihtelevien värien ja muotojen teatteri.
Ja etenkin kesäpääskyt luovat yhteyden johonkin villiin ja vapaaseen sielun osaan.
Makuuhuoneestamme on nyt tullut Avaruushuone. Siihen ei tarvittu kallista remonttia- vain sälekaihtimen rullaus täysin ylös, jolloin näkymä on esteetön. Se pieni käden liike on tuonut minulle suunnattomasti iloa, mutta myös näitä surullisen kaihoisia ajatuksia." - Ote päiväkirjasta 20.7.2011, Satu.
Kyllä tämä maailma on ihmeellinen!
Pääskyrakkautta!
♫ ♥ ♥ ♫
Satu
Huonolla säällä tervapääskyt eivät kykene saalistamaan, jolloin ne joutuvat siirtymään kauemmas sateen alta. Hyönteisten määrän väheneminen toimii pääskyille signaalina väistyä matalapaineen alta. Lentämällä vastatuuleen pääskyt pääsevät saderintaman yli. Sitten ne alkavat kiertää myötäpäivää ympyrää matalapaineen reunamia takaisin pesimäalueelle. Kiertomatkan pituus vaihtelee muutamasta kilometristä jopa 2000 km:iin ja matkan tekoon voi kulua päiviä.
Pesimäaikaan emot häätävä runsas sade on ongelmallista, sillä poikaset joutuvat pärjäämään tällöin omillaan. Poikaset selviytyvät pakollisesta paastosta kyhjöttämällä pesässä kaksin tai kolmin vaipumalla horrosmaiseen tilaan. Mikäli kesä on kylmä sekä sateinen ja syksy hyvin aikainen, poikasten kehittyminen saattaa viivästyä niin, että syyskylmät yllättävät ennen riittävän tankkauksen onnistumista muuttomatkaa varten. Joskus tervapääskyjä on jäänyt Suomeen jopa lokakuulle saakka. Nämä myöhäiset tervapääskyt ovat vanhoja lintuja, jotka ovat ruokkineet nuoret linnut muuttokuntoisiksi. Sen jälkeen ne yrittävät lihottaa itsensä, mutta elleivät ne ehdi sitä tehdä, ne ovat surullista kyllä tuhoon tuomittuja. Vähäsateisen kesän jälkeen tervapääskyt pääsevät huimalle ja vaaralliselle muuttomatkalle kohti Afrikan rannikoita jo elokuussa, palatakseen jälleen entisille pesäpaikoilleen ja entisen puolisonsa kumppaniksi pohjolaan seuraavana kesänä.
Tervapääskyt saapuvat Suomeen touko-kesäkuun vaihteessa Afrikasta. Entisaikain luonnontutkijat uskoivat, että pääskyt katoavat talveksi veden alle. Carl von Linné esitti vielä 1772 että pääskyt nousevat vedestä tuomien kukkiessa. Olaus Magnus kuvailee v. 1550 " Tapahtuu melko usein, että pohjoisten vesien kalastajat saattavat nuotalla vetää kasapäin pääskyjä.- Syksyllä ne ovat ahtautuneet yhdeksi massaksi, nokka nokassa, siipi siivessä ja jalka jalassa toisissaan kiinni vaipuakseen alas ruoikkoon".
"Ikkunasta kantautuvat kaupungin ja pääskyjen äänet. On helteinen aamu. Lasken kirjan alas miettiäkseni ja sulatellakseni sen sanoja. Käännyn kyljelleni ja katson taivasta. Se on kuin ikkuna johonkin planetaariseen huikeuteen: sinisyydellä ei ole rajoja, valkoisia siipipilviä- keveitä höyhenhahtuvia. Pääskyset kieppuvat, liitävät, leikkivät ja kiitävät ringissä.
Pääskyillä on nyt poikasia.
Mietin parantumattomasti sairaita vuoteen omia. Ajatus on koskettava juuri siksikin, että erään rakkaan, hyvin tärkeän ja ainutlaatuisen ihmisen elämän viimeiset vuodet kuluivat täysin halvaantuneena, puhekyvyttömänä, sänkyyn sidottuna. Kuinka tärkeää olisi sijoittaa vuoteenomaksi joutuneet lähelle avaraa ikkunaa niin, että he saisivat edes jonkinlaisen yhteyden luontoon, kaikkeuteen, elämään itsessään ja ympärillään. Vaikka ikkkunasta näkyisi vain taivasta, jo se on aivan upea sävyjen, ja alati vaihtelevien värien ja muotojen teatteri.
Ja etenkin kesäpääskyt luovat yhteyden johonkin villiin ja vapaaseen sielun osaan.
Makuuhuoneestamme on nyt tullut Avaruushuone. Siihen ei tarvittu kallista remonttia- vain sälekaihtimen rullaus täysin ylös, jolloin näkymä on esteetön. Se pieni käden liike on tuonut minulle suunnattomasti iloa, mutta myös näitä surullisen kaihoisia ajatuksia." - Ote päiväkirjasta 20.7.2011, Satu.
Kyllä tämä maailma on ihmeellinen!
Pääskyrakkautta!
♫ ♥ ♥ ♫
Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti