lauantai 17. maaliskuuta 2012

Helmililjametsä ja kevätrituaaleja







Kuvat: Satu

"Yksi mielenhumahdus vain, ja siinä kesän helinä ja tuoksut sulavat toisiinsa!"
 - Satu Koskimies, Hurmion tyttäret


Kevätrituaaleihini kuuluu kodin siivous ja pyykkipäivä, petivaatteiden tuuletus ja puhtaat raikkaat lakanat, terhakkoina sipuleistaan kurottuvien helmililjojen ihastelu, eteeristen kukkakellojen mesituoksun nuuhkiminen ja Country Living lehden kevätnumero (joka on muuten suosikkilehteni vahvan visuaalisuutensa ja upeiden valokuvien vuoksi).

Nyt vaihdoin petiin isokukkaisen pinkkivioletin 80-luvusta muistuttavan lakanan, joka tuo elävästi mieleen lapsuuden leikit: Pehmoisten peittomajojen rakentamisen ja nurmikolle levitetyn kukkalakanan päällä villitsemisen- peitto on kuin Muumien aurinkoinen kevätkukkaniitty, jonka suojiin on hyvä ja lämmin käpertyä aivan uppeluksiin lepäilemään, kääriytyä nenänpäätä myöten untuvan pehmoisen unimaailmaan.

Huomasin eilen, että vasta siinä vaiheessa alkaa tuntua keväälle, kun pidentyvän päivän ja kirkastuvan luonnon valon kohtaa kevätpuunattu asunto, kun viikkaan valkopyykkiä pyykkinarulta ja ahkeraa vimmatarta odottaa pöydällä houkutteleva Country Living lehti (ja ne sipulikukat vihreine versoineen). Lehden kuvissa rustiikkiset maalaistuvat, eläimet, ankat, kanat, vasikat, pellot ja peurat, muhevat leipätaikinat, valkovuokkopilvet, lumikellot ja skillat, herkulliset maalaisruoat, merenrannat, kukkaloistossa hulmuavat metsät ja niityt ovat suloisessa sekamelskassa ja saavat mielen unohtumattomalle matkalle- osin omaan lapsuuteen, osin unelmiin.

Pian omassakin puutarhassa sipulikukkien arat vihreät versot
lävistävät muhevat multapaakut ja sitten saapuvat kimalaiskuningattaret mesiapajille. Vielä pitää odotella ihan pienen pieni hetki kärsivällisesti (tai kärsimättömästi), ja sitten orastaa, versoo ja vihertää! Eniten odotan kevätkukkien aina niin yllättävää esiin marssia, hentoa viherrystä puiden oksilla, omenapuiden ja tuomen kukintaa terälehtisateineen, villivihannesten valovoimaa, muhevan mullan mahtavaa tuoksua ja siivekkäiden pörinää- ja huimapäisiä pääskyjä tottakai!  

Avoimesta ikkunasta käy keväinen tuuli ja talitintit visertävät kaupungissakin. Vehnänorastakin tekisi mieli kasvatella vehnänorasmehua varten, vekkuleita herneen- ja auringonkukan versoja salaattiin. Pirtelöihin uppoaa marjojen lisäksi paljon vihreää, kotimaisia viherjauheita ja puolikkaita ruukkuja rouskuvaa salaattia. Kohta avaa luonto oman aarreaittansa! Meillä on myös aivan mielettömän kiintoisia luontokursseja tulossa tänä keväänä ja ensi syksynä- ja mahdollisesti myös omia työpajoja teemaan liittyen. Niistä myöhemmin!

Kevätiloa! 

P.S. Vikan kuvan nappasi murunen. 

Tässä vielä ote Muumilaakson Marraskuusta, tässä on jotain vapauttavan hauskaa vimmaa:

"Viittä minuuttia yli puolen yhdeksän, kun aamu oli vielä hämärä, talon ikkunat avautuivat toinen toisensa jälkeen. Patjoja ja peitteitä ja huopia vyöryi ikkunalaudoille ja ihana ristiveto pyyhälsi läpi talon ja nostatti tomun sankkoina pilvinä nurkista. Vilijonkka siivosi. Joka ikinen talon kattila pihisi liedellä lämmittämässä pesuvettä, harjat ja rievut ja pesuvadit keikkuivat ulos kaapeista ja kuistin kaide oli mattojen kattama. Oli meneillään valtavin suursiivous mitä kukaan oli nähnyt.

… Ja sitten vyöryi lämpöinen vesi ja saippuavaahto virtanaan ja huuhtoi kaiken menemään, ämpäillinen toisensa jälkeen lensi ovesta pihamaalle, ja eläminen oli taas todella ihanaa.

Toisinaan hän vihelteli, hän oli kevyt ja notkea, hän liikkui kuin tuuli."


Lämmöllä Satu
Kuvat: Satu

Sinua saattaa kiinnostaa myös arkistojen kätköt: 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti