Näytetään tekstit, joissa on tunniste muuttolinnut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muuttolinnut. Näytä kaikki tekstit

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Lintupyörteitä taivaankaarella, kevät!




 

“What is remarkable about the starlings’ behaviour is that, despite all appearances, there is no choreographer and, as far as we know, no leader. Each individual bird is just following local rules. The numbers of individual birds in these flocks can run into thousands, yet they almost literally never collide. That is just as well for, given the speed at which they fly, any such impact would severely injure them. Often the whole flock seems to behave as a single individual, wheeling and turning as one. It can look as though the separate flocks are moving through each other in opposite directions, maintaining their coherence intact as separate flocks. This makes it seem almost miraculous, but actually the flocks are at different distances from the camera and do not literally move through each other. It adds to the aesthetic pleasure that the edges of the flocks are so sharply defined. They don’t peter off gradually, but come to an abrupt boundary. The density of the birds just inside the boundary is no less than in the middle of the flock, while it is zero outside the boundary.”
Richard Dawkins, “The Greatest Show on Earth”

Uskomattoman kaunis Dylan Winterin video tuhansien lintujen koreografisesta kuohusta taivaankaarella:


 


Lisää lintuvideoita, tässä ihanassa postauksessa: 

torstai 14. huhtikuuta 2011

Pientä kevätpiiperrystä: Kevään kuu ja linnut

Tuon lahjaksi sinulle lähdevettä,
jossa on kuvastunut pilvi
ja jossa on kuu välähdellyt.

- Helvi Hämäläinen

 Aamun haalean likainen harmaus vaihtui illan kuulaaksi kirkkaudeksi ja puolikuu purjehtii sinessä yöhön kalpeana, samanlaisena kuin kuvassanikin (ikuistettu toukokuussa 2010).

Luonto alkaa herätä kevääseen, ja sen arkoja merkkejä alkaa jo näkyä. Vietin viikonlopun Helsingissä Paula Heinosen FLT- koulutuksen vuoksi ja matkallani näin jo ensimmäiset maasta puskevat uhmakkaat kevätkukat: Hauraan valkeat lumikellot. Muuttolintuja näkyi myös paljon sekä itse pääkaupungissa että matkan varrella- mm. yksittäisiä joutsenpariskuntia.

Ja kaupungin kadun varrella, paljasoksaisessa puussa lauloi mustarastas kyltymättömällä, mutta aavistuksen alavireisellä nuotilla. Ystäväni lähetti tämän linkin ja olenkin sitä ehtinyt jo tunnelmoiden kuunnella muutamaan otteeseen. Mustarastaan livertely on kuin huilu, joka helähtää iltaan läpitunkevan kauniina ja kirkkaana, ihan niinkuin Saima Harmaja vuosikymmeniä sitten kuvaili. Joskus aikoinaan asuin metsän äärellä ja öisin avasin ikkunan nukahtaakseni mustarastaan kehtolauluun. Ihana muisto.

Kuuntelehan tätä, ihana, avaa vaikka uuteen tabiin:
  

Eilen näimme murun kanssa myös ensimmäisen pienen kurkiauran. Kurjet symboloivat viisautta, onnea ja toivoa. Muinaisia mytologioita kahlatessani vastaani on tullut kiehtova muinaissuomalainen käsite sielulintu. Sielulinnun ajateltiin tuovan sielun vastasyntyneisiin ja kuljettavan sielut kuoleman hetkellä kuolemanjälkeiseen elämään. Uskottiin, että sielulinnut suojelivat sielua silloin kun se oli haavoittuvimmillaan, kuten nukkuessa, uneksuessa. Perinteenä olikin pitää puusta kaiverrettua lintua sängyn vierellä suojelemassa sielua unen mailla. Aika hellyyttävää! Kurjessa on jotain sellaista sielulintumaisen salaperäistä.
Peipponenkin lauloi tänään jo! Vanha sanonta kertoo, että puolikuuta peipposesta kesään. Huimapäisestä pääskysestä ei päivääkään.

Pääskysiä odotellessamme millaisia kevään enteitä on näkynyt siellä päin? Kerrohan, jos satut eksymään tähän postaukseen.


Ihanaa kevättä! 
Rakkaudella Satu

Kuvat: Satu