Uskallatko riisua aseesi?
Miksi sitten toimimme kerta toisensa jälkeen reaktioautomaatteina? Syynä on niin kovin inhimillinen taipumus reagoida ärsytykseen suin päin tunnekuohun sokaisemana ilman selkeää päämäärää. Ei-viestit ovat tällöin reaktiivisia: pelko ja syyllisyys saavat alistumaan tai välttelemään (tämä on ollut itselle ominaisinta, olen aika ajoin hylkäämisen pelossa vältellyt konflikteja kuin ruttoa täysin oman etuni kustannuksella), viha taas hyökkäämään. Kehän katkaiseminen edellyttää tasapainoa näiden kahden välillä, jämäkkyyttä, päämäärätietoisuutta, eteenpäin katsomista ja ohjien ottamista omiin käsiin, toisin sanoen rakentavaa konfliktien ratkaisua ilman välttelyä tai toisen rusikoimista sanoin tai ottein.
Vanha japanilainen tarina samuraista ja kalastajasta kuvaa elävästi automaattisten reaktioidemme haastavuutta ja tuhoisuutta.
Samurai meni eräänä päivänä perimään velkaansa kalastajalta. "Olen pahoillani", kalastaja selitti, "mutta minulla on ollut erittäin huono vuosi. En pysty valitettavasti maksamaan velkaani". Kiivasluontoinen samurai veti miekkansa ja valmistautui tappamaan samurain siihen paikkaan. Nopeaälyinen kalastaja sanoi rohkeasti: "Olen perehtynyt itämaisiin puolustuslajeihin ja mestarini opettaa, ettei pidä koskaan iskeä vihollista suutuspäissään."
Samurai katsoi kalastajaa minuutin ja laski sitten miekkansa. " Sinulla on viisas mestari", hän sanoi hiljaa. "Oma mestarini sanoi samaa. Joskus viha saa minut valtoihinsa. Saat vielä vuoden aikaa maksaa velkasi, mutta jos jätät penninkin maksamatta, tapan sinut varmasti."
Samurai palasi myöhään illalla kotiinsa. Hän hiipi hiljaa, ettei herättäisi vaimoaan. Kauhukseen hän näki, että sängyssä makasi kaksi ihmistä: hänen vaimonsa ja samurai-asuun pukeutunut muukalainen. Mustasukkaisuus ja viha täyttivät hänen sydämensä ja hän nosti miekkansa tappaakseen molemmat.
Silloin hän muisti kalastajan sanat: "Älä iske vihollistasi suutuspäissäsi."
Samurai pysähtyi hetkeksi, veti syvään henkeä ja aiheutti sitten tahallaan kovan äänen. Vaimo heräsi saman tien, kuten teki muukalainenkin, joka osoittautuikin samurain äidiksi.
"Mitä tämä oikein tarkoittaa?" Samurai karjui. "Minä melkein tapoin teidät molemmat!"
"Pelkäsimme varkaita", vaimo selitti. "Puin äitisi samuraivaatteisiin pelästyttääkseni heidät tiehensä."
Kului vuosi ja kalastaja tuli tapamaan samuraita. "Minulla oli loistava vuosi, joten tässä rahasi takaisin korkojen kera", kalastaja sanoi onnellisena. "Pidä rahasi", vastasi samurai. "Maksoit velkasi jo kauan sitten."
*
Kun haluat kieltäytyä ja sanoa ei, muista samurain opetus: älä iske toisen kimppuun suutuspäissäsi, äläkä minkään muunkaan voimakkaan ja sokaisevan tunteen esim. vihan tai syyllisyyden vallassa. Vedä syvään henkeä keskittyen päämäärääsi, eli sille mille haluat sanoa kyllä. Mieti siis mitä todella haluat, ja mikä on sinulle tässä ainutlaatuisessa elämässä oikeasti tärkeää. Ota aikalisä (oli tämä sitten sekunteja, minuutteja, tunteja tai päiviä). Kun mietit hetken, miksi haluat sanoa "Ei", kiteytyy "Kyllä"- eli aikomuksesi suojella sitä, mikä sinulle eniten merkitsee. Tämä tarjoaa rakentavan tien ristiriitatilanteisiin- ja mikä parasta, ilman automaattireaktioiden tuhoja.
Lämmöllä Satu
Lähde:
Ury, William. 2009. Myönteinen ei- kuinka sanoa toiselle ei ja päästä silti myönteiseen lopputulokseen, s. 46- 48.
Kuvat/pictures:
Weheartit.com
http://www.mymodernmet.com/profiles/blogs/rola-chang-jungshan-ink-illustrations
Olipa muuten todella osuva tuo tarina! Voi kun ihmiset osaisivat sisäistää tuon paremmin, säästyttäisiin paljolta pahalta..
VastaaPoistaOlet ihan oikeassa! Mielentaidot ovat ihan samalla tavalla harjoituksen tulosta kuin vaikka lihasten kasvatus- vaativat säännöllistä harjoittelua ja tunnetaidot konkretisoituvat vasta käytännöntasolla. Samurain tarina on kyllä hyvä muistutus tunnetaitojen peruselementistä- pikareagoimisen sijaan hetkeen pysähtymisestä :). Kolahti minuunkin.
VastaaPoista