perjantai 16. joulukuuta 2011

Osana universumia



"Ne nelistivät hiekalla edestakaisin pää pystyssä ja harja liehuen, hännät hulmusivat takana kuin pitkät, kiiltävät laineet. Ne olivat kuvaamattoman kauniita ja kepeitä ja tiesivät sen itse, ne keimailivat julkean luontevasti – toisilleenko, itselleen, saarelle vai merelle, se oli yhdentekevää. Toisinaan ne heittäytyivät päistikkaa veteen, joka pärskyi korkealle ja loi sateenkaaria kuutamoon, sitten ne laukkasivat takaisin omien sateenkaariensa alle, pyörittivät silmiään ja taivuttivat päänsä alas korostaakseen kaulan ja selän kaarta. Näytti siltä kuin ne olisivat tanssineet peilin edessä." - Tove Jansson




 

Kun aika kuluu, kaikki muuttuu. Hurmoksellisinta on yksinkertaisuus ja syvät merkitykset, jotka saattavat lomittua luovuuden ja käsillätekemisen sekä muotojen ja materiaalien herättämien mielikuvien kautta myös materiaan. Joulukoristeista ihanimmat ovat itsetehdyt paperikoristeet, kuten tuo askartelemani Muumien merihevonen, nuoteista ja kakkupapereista tehdyt enkelit ja valkoisesta paperista leikatut lumitähdet (sekä silkkinauhoin ja nuottipaperein tuunaamani jääpisarat), joilla koristelin kattokruununkin uuteen uskoon. Ajattelin myös tehdä ohuesta valkoisesta vanusta siipikoristeita, symboloimaan rakkautta lintuihin, höyheniin, Linnunrataan, sielulintumytologiaan, sekä tiettyihin kiehtoviin enkelikäsityksiin. Siipi symboloi myös mielessäni vapautta, pääskyjen uhkarohkeaa ja taidokasta huimapäisyyttä, kurkien mystisyyttä.

Ja joulukukat. Valkoinen amarylis aikoo kainosti avautua ensi yönä multaisessa pesässään. Amaryliksen kasvun seuraaminen on kuin salaperäinen elävä joulukalenteri, jonka rakkaani minulle lahjoitti. Pieneen sipuliin kerääntynyt elämä ilmentää itseään joka päivä uusin elkein kasvaen kohisten, silti alati etenevä muutos tapahtuu aivan huomaamatta. Syreenin ja laventelinvioletissa kylpyhuoneessamme tuoksuu uhkuvan huumavalle liila hyasintti (ja vaniljasokeri, jota käytän ekologisena puhdistusaineena), jumalainen yhdistelmä. Olen ympäröinyt meidät tähtivaloilla, ne hohtavat päivien hämärissä kuin kierregalaksien kimallerihmat.

Joulu on merkinnyt aina ensisijaisesti satujen, tarujen, tarinoiden, luovuuden, villin mielikuvituksen, lämmön ja rakkauden juhlaa. Marraskuussa luimme kultani kera aivan ennen unen saapumista Muumilaakson Marraskuuta. Kuka on keksinyt ettei aikuiset voisi hurahtaa satuihin ja tarinoihin? Toisinaan elän saduista ja tarinoista, ne tuovat elämään aivan tietyn luovuuden ulottuvuuden, jota muutoin kuin sanoin on vaikea tavoittaa. Marraskuun tihkut, udut ja pimeys elivät Muumilaaksossa siinä missä kotini ympärilläkin. Joulukuussa tarkoitus oli lukea Taikatalvea tai Mestaritontun seikkailuita, mutta aikuisten velvoitteilta ja muilta kiireiltä emme ole ehtineet näihin seikkailuihin samoilla.

Ja runot! *väristys* Luin viimeisimmäksi Satu Koskimiehen tositapahtumiin pohjaavan kirjan Hurmion tyttäret, jossa runon hurmos ja ahdistus ovat yhtä elämän kanssa. Runotyttönä osasin samaistua niin hyvin 1920--luvun runoilijapiireihin ja elämää rakastaviin melankolisiin runoilijasieluihin. Romaani sivuaakin rakkautta, ystävyyttä, mutta myös myrskyisää intohimoa ja ammattikateutta. "Shimmy soi, kieltolaista huolimatta laseissa läikähtelee madeira, kahviloissa kirjoitetaan 20-luvulla uuden tyylin vapaamittaisia runoja". Vaikka osin dokumentteihin ja tositapahtumiin perustuva romaani jää pinnalliseksi, silti se kosketti jotain syviä sopukoita sielussani, jotka kaipasivat juuri tätä- paluuta taas yhteen salaiseen osaan itseä.

Tajunta eksyy ja tavoittaa maailmanvirran, ajan ja paikan hämärtyessä ja menettäessä merkityksensä, toisaalta saadessa aivan uusia merkityksiä. Maailmanvirran tavoittaminen saa ainakin kahdenlaiset kasvot, välillä se on hekumallista riemua, kuin kuohuvaa energiaa, ahdistaviakin asioita käsitellessä kiihdyttävän suloista (tästä syntyvät yleensä runot, lyriikat, tarinat ja sävelet), toisinaan levollista tasapainoa, joka hiljentää ja herättää mittaamatonta kunnioitusta- se on kuin valoa jonka vain hengittämällä hiljaa tavoittaa. Calm energy on käsite, johon haluan lisää perehtyä ja jota haluaisin elämässäni jalostaa. 

On myös ihmeellistä havaita, että rentoutunut mieli saa aikaan ihmeitä arjessa. Intuitiiviset ideat (kuin enkelten tai eteeristen opastajien kuiskutukset) ilmestyvät hiljaisina hetkinä tai tekemisen tuoksinnassa. Kaiken uupumuksen ja kiireen keskellä tämä ei ole koskaan ollut näin vaivatonta. Murukin on kysynyt, miten osasit tehdä tuon ja tuon? "En tiedä." Vastaan. "Minä vain tein. Ja se vain tuli tuollaiseksi intuitiivisesti. Ehkä se johtuu siitä, että olen viimein rento." Rentona näkee, kuulee, aistii tarkemmin. Keinotekoiset rajat hämärtyvät.

Tämä joulu on matalan budjetin joulu, mutta ihana sellainen. Kulutuskierteen sijaan arvot syvenevät entistä tärkeämmiksi. Elämässä on niin paljon asioita, joita rahalla ei voi saada! Raha ei mittaa elämän todellista rikkautta! Runot, tarinat, kauniit sanat. Miten ihania lahjoja! Iloiset kohtaamiset, hymyt ja halaukset, parhaita antimia. Kävelyretket, kirjastosta joululomaksi lainatut kirjapinot, yhdessä tekeminen, lepo ja rauha, kuusen hohde ja hiljaisuuden kuunteleminen sekä luonnon ihmeet. Ja ennen kaikkea kaiken takana oman pienuuden lohdullinen kokeminen sekä katkeamaton yhteys kaikkeen olevaiseen (menneeseen, nykyiseen, tulevaan)
        - sillä olemmehan me kaikki häikäisevän universumin osasia, tähtipölystä ja maailmankaikkeuden kehdosta syntyneitä.


Hengitellään hiljaa.
Valoa, rakkautta ja vuoden vaihteen ihanuuksia!

Lämmöllä Satu
Kuvat: Satu



Lisää Hurmion tyttäristä

6 kommenttia:

  1. Tästä innostuneena lainasin kirjastosta Hurmion tyttäret! En ole vielä ehtinyt lukemaan, laitan tänne sitten kommenttia kun olen lukenut. Otsikko kyllä sopii sinuunkin :)

    VastaaPoista
  2. Hei kultainen, no mukava! Mä tykkäilen kovasti lukea todellisista ihmisistä, vaikka osin tähänkin sekoittuu fiktiota ja kirjoittajan omaa näkemystä hahmoista tutkimustietojensa perustella. Se herättelee mielikuvitusta ja uteliaisuutta ja tulee selviteltyä kyseisistä ihmisistä ja ajanjaksoista syvällisemminkin. Sama koskee sarjoja ja elokuvia. Meidän pitäisikin keskustella näistä jutuista ;).

    VastaaPoista
  3. P.S. Katsottiin juuri Pirates of the Caribean 4, aivan upeasti tehty merenneidot siihen. Sua saattaisi kiinnostaa tämä kirja/elokuvavinkki, jonka kirjoitin lehdestä itselle ylös:

    Grace O´Malley- Irlannissa 1500-luvulla elänyt merirosvokuningatar. Anne Chambers on kirjoittanut Grace O´Malleystä elämänkerran, myös elokuva tekeillä!

    VastaaPoista
  4. Pirates 4 oli kyllä hyvä, tykkäsin <3 Kiitos vinkistä, pitää pistää mieleen :) Sain vihdoin luettua loppuun Hurmion tyttäret, oikeastaan loppuosan kerralla ahmaisin yhdeltä istumalta. Tykkäsin siitä kovasti ja vaikka siinä on myös kirjailijan kehittämää fiktiota mukana, hahmot ja tapahtumat olivat hyvin eläviä. Noin olisikin voinut tapahtua! Olenkin lueskellut tietopätkiä kirjan henkilöistä netistä, mielenkiintoista! Kirjoitin juuri myös ylipäätään kirjastosta blogiimme:
    http://lonkeropiirakka.blogspot.com/2012/02/rakkauskirje-kirjastolle.html

    VastaaPoista
  5. Hei mahtavaa! Kuule, mä näin tuolla kirjaston poistomyynnissä Tulenkantajien runoryhmästä kertovan dokumentaatiokirjan. Haluaisitko sen itsellesi? Voin ostaa sen sulle jos luulet, et se ois
    mielenkiintoinen! Tulit heti mieleeni kun näin sen.
    Juu, mä tein saman kirjan jälkeen, kahlailin tietoja.:)
    -S

    VastaaPoista
  6. Voi joo, se ois ihanaa! Kiitos! :)

    VastaaPoista