Metsän valtakunta

Metsän valtakunta dokumentti oli aivan lumoavaa katsottavaa. Katsoin sen kahteen kertaan jo parin päivän sisällä! Dokumentti tarjoaa niin silmänruokaa (avautuvat kukkanuput ja eläinten pörröiset poikaset) kuin jännittävää tietoa metsän kansan - eläinten ja kasvien - elämästä.

Ajankohtakin on otollinen, sillä juuri nyt sädehtivä aurinko herättää Pohjoiset metsät talven lepotilasta.

Metsä tahdistaa sen kaikkien kasvien ja eläinten elämänkierron. Valo ja vesi puolestaan määräävät metsän elämän rytmin ja kiertokulun.

Tiesitkö, 

... että muurahaisilla on elävä aurinkoenergialaitos?

... että närhi käyttää muurahaishappoa loisten karkoittamiseen?

... että uutterat kimalaiset kuuluvat metsän tärkeimpiin pölyttäjiin ja vastaavat osaltaan metsien kukkaloistosta?

... että ilman kevättuulia metsää ei olisi? Siemenet leijailevat lämpimään maahan ja uusi sukupolvi alkaa versoa esi-isien lahonneiden runkojen yllä.

... että kuusi on metsän apteekki? Kuusi tuottaa sienten muodostumista estävää pihkaa, jota mm. muurahaiset haalivat pitääkseen sienet ja bakteerit loitolla pesistään. Pihkaa toimii myös antibioottina ja auttaa pidentämään ikää.

... että syksyllä auringonvalon väheneminen laukaisee puiden väriloiston?

Kaunista.

Rakkaudella Satu 

P.S. Ja dokumentti löytyy Areenasta vielä muutaman päivän ajan: 

http://areena.yle.fi/tv/1308560

Mausteiset kuivatut omenarenkaat ja banaanilastut, kotitekoiset herkkukaramellit

 Kuva/picture: Satu

  Kuva/picture: Satu

Aamulla poimin omasta omenatarhasta pirteästi punastuneita hedelmiä. Ison korillisen. Nyt kuivurissa pöhisevät ja puhisevat kuivatut omenarenkaat, joukossaan luomubanaanisiivuja. Syksyisessä kodissa mausteinen omppojen ja kanelin tuoksu kiemurtelee huushollin jokaiseen nurkkaan tuoden mukanaan suloisen makeita joulun tuoksumuistoja. 

Maistelin jo äsken vähän omenoita kuivurin ritilältä, ihan älyttömän herkkuja- pirskahtelevan hapokkaan makeita ja mausteisia! Nam!

Tässä oma ohjeeni: 

Syksyn mausteiset omenarenkaat

• Omenoita
• Sitruunamehua
• Kanelia
• Piparkakkumaustetta
• Hunajaa

Poimi omenat kuivalla säällä puhtaalta paikalta. Jos on sateinen sää, kuivaa kuoret hyvin puhtaaseen pyyhkeeseen. Poista omenista siemenkodat. Sen jälkeen siivuta ohuiksi viipaleiksi (n. 4-5 mm). Älä kuori omenia, sillä kuoressa ja kuoren alla ovat parhaimmat ravintoaineet.  

Sitä mukaa kun viipaloit omenia, kasta niitä sitruunamehussa. Voit esim. pusertaa luomusitruunamehua kulhoon ja pudottaa omenaviipaleet joukkoon. Sitruunamehu estää omenia tummumasta, mutta tuo myös mielettömän hyvän säväyksen. Muista nuuhkia tässä vaiheessa ahkerasti ihania sitruunan ja omenan tuoksuja.

Kun olet viipaloinut haluamasi määrän omenoita, laita joukkoon hunajaa ja mausta kanelilla sekä piparkakkumausteella. Sekoita hunaja ja mausteet huolella omeniin. 

Aseta kuivuriin alas valumasuoja. Aseta lämpötilaksi max. 35 astetta, jos haluat omenien ja hunajan entsyymien säilyvän. Osassa kuivureista lämpötila nousee 50-70 asteeseen (esim. OBHNordica), eikä sitä saa säädettyä riittävän alhaiseksi ilman termostaattia. Silloinkin omenat ovat toki hyviä vaihtoehtoja kaupan kuivatuille hedelmille. Peittoavat ne maussa/puhtaudessa ja luultavasti ravintoaineissakin mennen tullen.

Jos haluat säilyviä omenalastuja/omenarenkaita, omenia kuivataan niin kauan että kosteus on niistä haihtunut. Tässä voi mennä hyvinkin tunteja, tunteja ja tunteja. Itse kuivasin kuivurilla omenarenkaita n. 13h. Jos haluat nauttia omena- ja banaanikarkeista heti, voit kuivata vähemmän aikaa ja napsia kuivurista hieman nahkeita karkkeja, jotka on helppo pureskella. 

Meillä lastut hupenivat ihan salaa kuivurista itse kunkin käydessä apajilla. Banaanilastut maistuivat parhaimmalta toffeelta ja omenarenkaat pirteän raikkailta hedelmäkarkeilta (paitsi siis paljon paremmilta...). Vierailin idyllisessä naapurissamme ja maistatin omenalastuja myös heidän suloisille lapsilleen. Paras palaute oli, kun naapurin pikkupoika pyysi äidiltään lupaa poimia heti kotipuusta omenoita kuivaamista varten. Ihania lapsia!

Omenalastut ovatkin hyvä karkin korvike aikuisille ja lapsille. Muista kuitenkin, ettei niitä kannata syödä ihan mahan täydeltä kuitupitoisuuden ja vedensitomiskyvyn vuoksi, joka voi aiheuttaa tukalaa oloa sekä ruoansulatusongelmia (kuten kaikenlainen muukin ähkyyn saakka syöminen :)). 

Kuva/picture: Satu

 

Kuva/picture: Satu  

Kuva/picture: Satu

Keräsin yrttilavalta myös minttua kuivumaan. Mäkimeirami kukkii komeasti. Se on ehdottomasti parhautta pörriäisille. Kohmeiset kimalaiset ovat vähentyneet. Enää pari harmaaturkkista mesipistiäistä liikahtelee kukkasissa hitain, kömpelöin ja kankein liikkein, välillä jähmettyen aivan liikkumattomiksi. Niiden siivet eivät enää surise.  

Hunajamehiläinen kävi myös vierailulla mäkimeiramikukkapilvessä. Se pörisi ja surisi kimalaistenkin puolesta, oli hyvin touhukas. Päivän paras hetki oli seurata sen pirteää puuhastelua, liikkeiden suloutta kun se painoi päänsä vuoron perään violetista kukkakellosta uuteen kukkakelloon kuin hienoimpaan mesipikariin. Hyvin asiantuntevasti ja sirosti. Sitten se pörhälsi tuulen matkaan ja lähti. Suosittelen seuraamaan mehiläisten, kimalaisten ja perhosten pörhellystä kukkakedolla. Hyvin meditatiivista. Ja tarkoin silmin katseltuina siivekkäät ovat uskomattoman hellyyttäviä ja suloisia. 

 

Touhukas hunajamehiläinen 1.9.2012. Kuvat/pictures: Satu

 

 Nähkäämme syksyn pienet yksityiskohdat ja vivahteet! 

Lämmöllä Satu

 

Oi ihana Elokuu

Kuva/picture: Satu

Elokuussa valo ja varjo, ihmeelliset haipuvat ja kirkastuvat värit muodostavat läpikuultavia, ilmavia, avaria, lomittaisia ulottuvuuksia.

Parhaiten ne havaitsee taivaankaarella: Ilman äärillä on käsittämätöntä kuulautta.

Taivaan kantta halkovat pilvien tasot muodostavat läpikuultavuuden, avaruuden tunteen. Taustalla mahtipontiset valkeat kumpupilvet, lähes hievahtamattomat ja hiljaiset. Etualalla maata hipoen kiitävät huimalla vauhdilla tuulen syöksyissä hahtuvaiset harsopilvet.

Siellä täällä siipipilvien ihmeellisiä siveltimen vetoja. Yksi niistä on kuin maapalloa kohti syöksyvä jääpyrstöinen meteori.

 Kuva/picture: Satu

Taivaan sävy niin kuulas ja kirkas, ääriään myöten pohjoista valoa tulviva. Ruiskukan sinisen taivaan alla sinisten kukkien kasvot ojentuvat valoa kohti, huojuvat hitaasti lempeässä tuulessa.

Kiitävien pilvien seassa suihkivat haarapääskyt. Ne kesän viimeisimmät. Valkeine rintoineen, hienoine frakkeineen.

  

Kuva/picture: Satu

Kuvat/pictures: Satu

 Kuva/picture: Satu

 Kuva/picture: Satu

Villiniitty kantaa jo satoa. Heinä on tuleentunut, siemenillä. Niitty on kääriytynyt syksyn maanläheisiin väreihin. Heinikossa sirkkojen siritys, vahva ja väkevä. Hekumaisen hiostava ilma tulvillaan maahan karisevaa koivujen siemensadetta.

Kuva/picture: Satu

Sudenkorennot kahisuttavat ja rapisuttavat siipiään. Läpikuultavia. Ne leikittelevät auringossa välkehtien kilpaa kimaltavan veden kanssa. Välillä korennot istahtavat keittiön ikkunalaudalle, siinä on lämmin levätä ja värisyttää siipiään, heittäytyä sitten tuulen matkaan.

 Kuva/picture: Satu

Sisiliskon poikanen lämmittelee hievahtamatta auringonpaisteisella yrttipenkillä. Se valpastuu varjoni viileydessä ja vilistää vikkelästi heinikon suojiin.

Kuva/picture: Satu

Yrttipenkissä kamomillan kukat houkuttelevat kukkakärpäsiä ja muita pikku hyönteisiä. Mäkimeiramin vaaleanvioletit kukkavarret kutsuvat luokseen parven kimalaisvanhuksia. Niiden pörröturkit ovat jo aivan harmaita, auringonkeltainen kevään väri on haalistunut, mutta siipien kimallukseen aika ei ole purrut. Jähmein liikkein ne tassuttelevat kukasta kukkaan, painavat kasvonsa kukkakelloihin siitepölyn tarttuessa niiden pikkuruisten jalkojen vasuihin. Yksi putoaa selälleen kukalta, ja pelastusoperaatioon ryhtyessäni ennättää ponnistaa jaloilleen ja viimein lentoon. Kimalaiset, nuo pienet suloiset palleroiset mettiäiset, mesipistiäiset.

Haluaisin perustaa kimalaisten vanhainkodin. Sellaisen puutarha-kukkamaan, jossa syksyn viimeisille kimalaisille olisi paljon syötävää, ja missä niiden olisi hyvä elää makeaa elämää viimeiseen asti ja nuokahtaa lopulta viimeiseen lepoon. Luonnon monimuotoisuutta vaaliva puutarha ilahduttaa monella eri tasolla, siellä mahdollisimman monen eliö-, eläin- ja hyönteislajin on hyvä elää yltäkylläistä elämää keväästä talveen, lintujen, mehiläisten, kimalaisten, perhosten...

Kuva/picture: Satu

Omenapuiden oksat notkuvat omenia. Taipuvat maata myöten. Pian saa kuivattaa omenalastuja, napata omenia omasta puusta ja maistaa pirskahtelevan auringon, maan, sateen ja luonnon maun.

  

Kuva/picture: Satu

 

 Kuva/picture: Satu

Kuva/picture: Satu

  Kuva/picture: Satu

  Kuva/picture: Satu

Herukkapensaiden oksat nuokkuvat kypsien marjojen painosta. Mustia marjoja poimiessa hengittelen syvään herukkapensaiden vahvaa tuoksua, syksyn tuoksua. Marjat maistuvat kaikille niille elokuille, jotka takana jo ovat. Lintu lennähtää samaan pensaaseen, pyristelee siivillään ilmassa pitkän hetken vieressäni ja katsoo sitten parhaaksi lähteä takaisin puun oksistojen suojiin. Pensaassa vilahtaa kesyn rusakon poikasen harmahtava selkä. Myöhemmin se vilistää pihalla ja jäi katselemaan ulkona liikkuvia kummajaisia korviaan heilutellen. Sille maistuvat voikukan lehdet, ja se rakastaa kivistä kaivon kantta keittiön ikkunan alla. Se on auringon lämmittämä ja sen ympärillä on vaikuttava voikukka-apaja. Välillä se joogaa (venyttelee) ja välillä kampaa turkkiaan kielellään kuin kissa.  

  Kuva/picture: Sadun äiti

 Kuva/picture: Satu

 Kuva/picture: Satu

Kasvimaan herneet maistuvat lapsuudelta ja sinisiltä syystaivailta. Makeilta ja vihreiltä kuorineen kaikkineen. Mustikkamättäät täynnä valtavia mustikoita, villivadelmia löytyy vain pienen herkutteluhetken antimiksi. Puutarhavadelmat ovat villiintyneet. Lapsena etsin puutarhavatukon labyrintista aina kuningatarvattuja, niitä hirmuisen isoja. Löytyy niitäkin nyt pari. Pujottelen heinään mustikoita ja vadelmia kuin helmiä koruun. Ihana välipala perinteiseen tapaan katettuna.

 Kuva/picture: Satu

Tomaattihuoneessa paisuvat tomaatit, vihreät, punaista väriä vailla. Koivun alta löytyy kantarelleja, joita illalla paistan voin ja sipulin kera ja nautin vastapaistetun kauraleivän kanssa. Herkullista!

 Kuva/picture: Satu

Yöllä katselemme tähtiä. Linnunrata kietoutuu jo kirkkaana maapallon syleilyyn. Joutsen, Kassiopeia ja Otava, Andromedan tähtisumu, kaikki ne tutut tähtikuviot kimmeltävät jälleen syksyn tähtitaivaalla. Taivaalla singahtaa tähdenlento. Liekehtivä ja leiskuva, kirkas. Sitten toinen, hopeinen ohut vana. Hengähdämme ja huokaisemme, unohdamme toivoa kun jäämme miettimään upeaa näkyä. Yö on vielä lämmin. Ihanteellinen yö tähtien tähyämiseen.

Elokuun lumoa!

Rakkaudella Satu
Tekstit ja suurin osa kuvista viime viikonlopun tapahtumista luonnossa. 

Sinua voi myös kiinnostaa: 

Navigointi Kuu Yrttitarhassa- sivulla (Kaikki Kuu Yrttitarhassa blogikirjoitukset)

 

Auringon välke siivissään

Kuva: Satu

Mehiläisiä on kutsuttu maailman tärkeimmiksi hyönteisiksi, koska ilman niiden suorittamaa pölytystä jopa kolmannes maailman ruokavaroista saattaisi hävitä.

Viime vuosina otsikoissa on vilahtanut mehiläisyhdyskuntien selittämättömiksi jääneet romahdukset. Erityisesti Yhdysvalloissa mehiläisyhdyskuntia on kuollut hälyttävään tahtiin. Normaalisti yhdyskunnan kuolleisuusprosentti on talvisin n. 10 prosenttia, kun nyt jopa 30-35 prosenttia yhdyskunnista menehtyy. Korkeita kuolleisuuslukuja on raportoitu myös Euroopassa.

On arvioitu, että mehiläispopulaatioiden romahtaminen olisi maapallolle ja sen biosfäärille katastrofi. Kolmannes kaikesta ihmisten syömästä ravinnosta on kytköksissä mehiläispölytykseen. Useiden kasviemme lisääntyminen sekä hengissäsäilyminen ovat riippuvaisia eläinpölyttäjistä (joista mehiläiset ovat merkittävin ryhmä: ne vastaavat jopa 80-90 prosentista kaikesta pölytyksestä). Mehiläisten aherruksesta ovat riippuvaisia useimmat hedelmät ja vihannekset, kahvi ja puuvilla, sekä karjamme ravinto. Mehiläisten sukupuuttoon kuoleminen voisikin tarkoittaa väritöntä ja mahdollisesti lihatonta ruokaa sekä maisemaa ilman hedelmäpuita, viljelyksiä ja kukkaniittyjä. Myös lintujen ja eläinten ravintoketju voisi sortua. Mehiläiset hoitavatkin luonnollisella tavallaan kukkien pölytyksen kasviemme hedelmällisyyttä vaalien. 

Tieteellisin keinoin ongelman laajuutta tai täsmällisiä syitä ei ole vielä toistaiseksi kyetty varmistamaan. Tarkastelun alla olevia syitä ovat IAP-virus (Israeli acute paralysis), bakteeritartunnat, kemikaalimyrkyt, liian tehokas kasvatus, ja kännykkäsäteily. Suomen Mehiläishoitajain Liiton mehiläishoidon neuvojan Ari Seppälän mukaan suurin osa tutkijoista uskoo, ettei romahtamiseen välttämättä edes ole vain yhtä selitystä. Todennäköisimmin takana saattaa olla mehiläisiin kohdistuvien monien stressitekijöiden yhteisvaikutus.

Myönteistä on, että komission tarkoituksena on nyt mehiläisten terveyttä käsittelevän EU:n vertailulaboratorion nimeäminen, pilottiseurantaohjelma, jossa arvioidaan mehiläiskuolleisuuden määrää, mehiläisiä koskevien EU-sääntöjen tarkistus ja mehiläisten terveyteen liittyvän koulutuksen tarjoaminen jäsenvaltioiden viranomaisille. Lisäksi vain mehiläisturvalliset torjunta-aineet aiotaan jatkossa hyväksyä EU-tasolla. Tämä olisi loistavaa, vaikkakin kuulostaa hieman utopistiselta. Torjunta-aineethan ovat liioittelematta neurotoksisia, voimakkaita ja monesti hallitsemattomasti leviäviä myrkkyjä (mutta ilmeisesti käyttömäärästä päätellen kuitenkin taloudellisesti kannattavia)- joten tässä raha ratkaisee-asenneilmapiirissä on vaikea kuvitella hellävaraista ja luonnollista torjunta-aineohjelmaa koko Euroopan alueella toteutuvaksi. Olen viime aikoina törmännyt lukuisiin tutkimuksiin torjunta-aineiden haitoista mm. eläinten ja ihmisten hormonitoimintaan sekä neurologiaan, joten muutos olisi todellakin tervetullut ja perusteltu. Aina voi toivoa, että sanahelinän sijaan oikeasti löydettäisiin järkevämpiä ja ekologisempia ratkaisuja- jotka pidemmällä tähtäimellä hyödyttäisivät monin tavoin luonnon lisäksi myös ihmistä. Kansallisten mehiläishoito-ohjelmien rahoitukseen myönnettävän EU-rahoituksen on myös tarkoitus kasvaa lähes 25 prosentilla kaudella 2011–2013. Itse olen haaveillut jo kauan mehiläistarhan perustamisesta, sillä rakastan mehiläisiä ja kimalaisia- noita ahkeria kesäpörriäisiä. Ehkä vielä joku päivä olisi mahdollista tulla mehiläistarhurittareksi. Kirjaston poistomyynnistä löysin erinomaisen hunajakirjan, jonka läpikahlaamisen myötä olin viimeistäänkin myyty. Ajattelin vielä kirjoittaa toisen jutun mehiläisten mielenkiintoisesta elämästä tähän kirjaan sekä muihin lähteisiin pohjautuen. :)

Kuva: Satu

Albert Einsteinin väitetään sanoneen: Ihmiskunnalla on neljä vuotta elinaikaa mehiläisten kadottua. Oli lauseen alkuperä urbaanilegendaa tai ei, mehiläistilanne on huolestuttavan kriittinen.

“If the bee disappeared off the surface of the globe then man would only have four years of life left. No more bees, no more pollination, no more plants, no more animals, no more man.”

- Albert Einstein

Kuva: Satu

Pidetään huolta pikkupörriäisistä

Lämmöllä Satu

P.S. Viimeisessä kuvassa viime kesän kirmaileva kimalainen auringonvälke siivissään. Mikä palleroinen pörriäinen. Hymyilyttää aina tuota kuvaa katseossa. 

Vaikka myös ampiaiset ja kimalaiset osallistuvat pölytykseen, mehiläisten osuus on kuitenkin suurin.

Kuvat/pictures: Satu

Tekstilähteet: 

Onnimanni Liukkonen, Kuinka käy mehiläisten? - dokumenttiesittely. Anna 29.7.2010 

*

Mehiläisten mystinen joukkotuho: Nyt huolestui EU, Uusi Suomi, 7.12.2010 http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/107274-mehilaisten-mystinen-joukkotuho-nyt-huolestui-eu?cmp=suosituimmat

*

Mehiläisten joukkotuho: ”On jo kiire”, Uusi Suomi, 7.2.2011 http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/109047-mehilaisten-joukkotuho-%E2%80%9Don-jo-kiire%E2%80%9D

Mehiläisten joukkotuho: ”On jo kiire”

 *

Mehiläisten joukkotuho: katastrofi uhkaa koko maapalloa, Uusi Suomi, 4.5.2010 http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/91530-mehilaisten-joukkotuho-katastrofi-uhkaa-koko-maapalloa

 *

Mehiläisten mystinen joukkotuho - kännykät ovat osasyy? Uusi Suomi, 30.5.2011

Mehiläisten mystinen joukkhttp://www.uusisuomi.fi/ymparisto/93768-mehilaisten-mystinen-joukkotuho-kannykat-ovat-osasyy

 *

Mehiläiset katoavat, Tiede- Marko Hamilo, 23.04.2008

http://www.tiede.fi/artikkeli/870/mehilaiset_katoavat