sunnuntai 21. elokuuta 2011

Syksy.



Luonto on kääriytynyt syksyn harmauteen kuin villaviittaan, vaeltelevaan usvaan, vesitihkuun ja alhaalla roikkuviin harmaisiin pumpulipilviin. Yöllä herätessäni katsoin ikkunasta usvapeittosessa nuokkuvaa kaupunkia. Katuvalot hehkuivat yliluonnollisen pehmeästi sumuharson takana kuin niiden ympärillä olisi ollut hento aura. Aivan äskettäin huomasin, että rakkaat äänekkäät kesänaapurimme pääskyset ovat jo lähteneet vaaralliselle matkalleen Afrikan lämpöön. Enää vain muutama lintu laulaa silloin tällöin, elämä piiloutuu. Luonto hiljentyy odottamaan ruskan hurmaa ja kieppuvien lehtien värikylläisyyttä, sen jälkeen talvea ja värisyttävää ensilunta. On aika kaivaa esille lämpimät villahuivit, villasukat (ehkä jo lapasetkin), viltit ja kynttilät, ihastella elokuun kuuta ja tähtitaivaita, juoda paljon lämmintä ja muistaa levätä. Itse ajattelin joku kaunis ilta valmistaa kuivattamistani kasveista höyryävän jalkakylvyn, viedä sen ulos luontoon, kääriytyä vällyihin ja meditatiivisesti rentoutua hetkeen pysähtyen. Myös kivat hetket yhdessä ja lämpimät halaukset lämmittävät niin hirmuisen suloisesti sielua myöten.

Jostain syystä tuntuu, että syksy herättää minut eloon. Sen rappeutuva hekuma, luonnon murretut kuitenkin lämpimät sävyt, värimeriä varistavat puut, muuttolintujen aurat, sateiset päivät. Auringon valokin näyttää erilaiselta, hehkuvammalta ja kultaisemmalta yhä paljaammaksi muuttuvan luonnon ja taivasta heijastavien vesilätäköiden yllä. Itseluodun tunnelman, pehmeyden, lämmön ja estetiikan tärkeys korostuu. Syvältä sisimmästä nousee viehtymys sytytellä hämyvaloja ja mitä kiehtovimmassa hämärähyssyssä kotoisasti touhuamalla silitellä sisäinen kotikissa kehräämään. Syysvimman vallassa tekee mieli leipoa murusille ja tuliaisiksi huumavalle tuoksuvia mausteisia herkkuja, piirrellä inspiroivan musiikin kera, käydä pehmeisiin villahuiveihin sonnustautuneena syyskävelyillä tai kääriytyä nenänpäätä myöten täkkien alle lukemaan mielenkiintoisia kirjoja, joita tulee kerättyä kirjastoretkiltä pinottain... Kanelia ja muita eksoottisia mausteita eksyy ihan itsestään aamuisiin marjapirtelöihin. Ja miten ihanan tervetulleilta tuntuvat kuuman kesän jälkeen viileät huoneet. On kuin vuoteni alkaisi elokuusta. Joitain ihmeellisiä energioita keskittyy tähän kesän ja syksyn murroskohtaan- luovuus herää ja innostus tuntuu säteilevän jokaisesta pienimmästäkin solustani. Se on ihmeellistä, kuin itsensä hukattuaan syntyisi omaksi itsekseen.

Myöhään illalla kävimme murusen kera luontopolulla kävelemässä. Aurinko oli laskemassa ja sen punaiset säteet valaisivat taivaalle kurkoittavat puiden latvustot. Auringon nousun ja laskun hetkinä kaikki näyttää taianomaiselta. Värit syttyvät hohtamaan ja oli pysähdyttävä vain ahmimaan ympäröivän metsän kauneutta: Jäkälän vaaleutta, kallioiden harmautta, puiden kaarnan moninaisia ruskeita, valkeita, kellertäviä ja mustia sävyjä, kivien päällä kasvavan sammalen kirkkaan vaaleaa ja varpujen tummaa vihreyttä. Metsä oli kuin tiheästi rönsyilevä mahtipontinen holvi, siellä täällä ruskapuita, siellä täällä ilmassa kieppuvia keltaisia lehtiä. Metsän sielukkaista ja kylläisistä väreistä tuli elävästi mieleen viime viikonloppu syrjäisen järven rannalla, kun ystäväporukalla värjäsimme kasveilla hehkua sukkalankoihin, mesiangervolla, suopursulla, kanervilla, lupiinilla, tuomenmarjoilla...

Mutta se onkin jo aivan toinen tarina.

*

Sain tällaisen ihanan kiertoviestin eilen. Minusta viisaita, kauniita ja tärkeitä sanoja, joiden äärelle on hyvä hetkeksi pysähtyä.

Syystoive tuulen mukaan kulkemaan:

Olkoon rauha kanssasi.
Luota, että olet juuri siellä, missä sinun täytyykin olla.
Älä unohda loputtomia mahdollisuuksia, jotka syntyvät
luottamuksesta itseesi ja toisiin.
Käytä lahjojasi, jotka olet saanut ja anna eteenpäin rakkautta,
jota Sinulle on annettu.
Ole tyytyväinen itseesi juuri sellaisena kuin olet.
Olet kaunis. Olet tärkeä. Olet säteilevä.
Anna tämän tiedon tallentua kaikkiin soluihisi
ja anna sielullesi vapaus laulaa, tanssia ja rakastaa.



Värikylläisiä ja hehkuvia syyspäiviä toivotellen
Satu

 Kuva/picture: Satu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti