Ystäväni Johannan kera halusimme kokeilla kasvivärjäystä. Johannan äiti on kasviväritaituri, pitänyt kurssejakin kansalaisopistossa Johannan ollessa jo pikkutyttönä värjäystouhussa mukana. Perinteistä taitoa oppimaan kutsuimme myös muita opinjanoisia ja yhteistuumin kukin tahollaan keräsimme värjättäviä kasveja heinäkuisesta sekä elokuisesta luonnosta: Kanervaa, lupiinia, tuomenmarjoja, mesiangervoa, suopursua, karhunputkea ja pietaryrttiä. Eräänä kauniina lauantaiaamuna kokoonnuimme syrjäisen järven rannalla ja mökille saapuessani pihassa jo tulisijat roihusivat, kuivatut yrtit olivat olleet edellisillasta likoamassa isoissa sammioissaan ja ahkerimmat jo vyyhtesivät lankakeriä.
Kasvivärjäys on jännittävää puuhaa, sillä lopputulos saattaa olla yllätyksellinen- syntyyhän väri monen asian summana. Keväällä ennen kukintaa syntyy kirkkaampia ja heleämpiä värejä, kun taas syksyllä kasvivärit ovat tummempia ja haaleampia. Peruskeräysohje 100 gramman lankakerää kohden on 1 muovikassillinen kasveja (noin 1 kg).
Millaista lankaa kannattaa käyttää?
Värjäykseen käytimme valkoista ja luonnonvalkoista Nalle-lankaa, luonnonvalkoista Seitsemän Veljeksen lankaa sekä kehräämön luonnonvalkoista villalankaa. Väri tarttui kaikkiin hyvin, mutta Nalle ja Seitsemän Veljestä langoissa värit olivat sävyiltään hitusen voimakkaampia ja tummempia. Langat vyyhdettiin ennen värjäämistä, mutta värjäsimme myös avaamattomia keriä jotka värjääntyivät kauttaaltaan tasaisesti. Kuitenkin huuhtelu on kerässä hankalampaa kuin vyyhdessä. Lanka jää tahmeaksi. Ennen värjäämistä pesimme villalangat villanpesuaineella.
Entä puretteet?
Pureteaineet sitovat värin lankaan. Näitä aineita saa yleensä apteekista, mutta monet ovat tilaustuotteita. Katsoimme värjäysohjeita kirjasta Väriä luonnosta, joka on painettu jo 1992, ja täten joitain kirjassa mainittuja puretteita ei saanutkaan enää mistään. Googlettamalla löysimme tietoa tiettyjen aiemmin käytettyjen puretteiden poistumisesta käytöstä haittavaikutusten vuoksi. Suositeltavaa on värjätä puretteilla ulkona.
Värjäykseen käytimme valkoista ja luonnonvalkoista Nalle-lankaa, luonnonvalkoista Seitsemän Veljeksen lankaa sekä kehräämön luonnonvalkoista villalankaa. Väri tarttui kaikkiin hyvin, mutta Nalle ja Seitsemän Veljestä langoissa värit olivat sävyiltään hitusen voimakkaampia ja tummempia. Langat vyyhdettiin ennen värjäämistä, mutta värjäsimme myös avaamattomia keriä jotka värjääntyivät kauttaaltaan tasaisesti. Kuitenkin huuhtelu on kerässä hankalampaa kuin vyyhdessä. Lanka jää tahmeaksi. Ennen värjäämistä pesimme villalangat villanpesuaineella.
Entä puretteet?
Pureteaineet sitovat värin lankaan. Näitä aineita saa yleensä apteekista, mutta monet ovat tilaustuotteita. Katsoimme värjäysohjeita kirjasta Väriä luonnosta, joka on painettu jo 1992, ja täten joitain kirjassa mainittuja puretteita ei saanutkaan enää mistään. Googlettamalla löysimme tietoa tiettyjen aiemmin käytettyjen puretteiden poistumisesta käytöstä haittavaikutusten vuoksi. Suositeltavaa on värjätä puretteilla ulkona.
Kuinka värjäys tapahtuu?
Värjäysprosessi on hyvin samanlainen useiden kasvien kohdalla. Puuvartiset ja ja kuivatut kasvit on hyvä laittaa veteen likoamaan jo värjäystä edeltävänä päivänä. Väriä irtoaa jo liotusveteen, joten sitä kannattaa käyttää myös keitinvetenä. Kasvit on pilkottava, jotta väri irtoaa paremmin. Tuoreet kasvit voi laittaa porisemaan suoraan ilman esiliotusta.
Värjäysprosessi on hyvin samanlainen useiden kasvien kohdalla. Puuvartiset ja ja kuivatut kasvit on hyvä laittaa veteen likoamaan jo värjäystä edeltävänä päivänä. Väriä irtoaa jo liotusveteen, joten sitä kannattaa käyttää myös keitinvetenä. Kasvit on pilkottava, jotta väri irtoaa paremmin. Tuoreet kasvit voi laittaa porisemaan suoraan ilman esiliotusta.
Kasvit laitetaan kiehumaan kattilaan. Suuntaa antava ohje on 10 litraan vettä muovikassillinen eli 1 kg kasveja. Ohjeiden mukaan tämä riittää 100 g lankaa. Kasvien on poristava tunnin verran, tosin suopursu kiehui meillä kolme tuntia. Kiehumisajan jälkeen keitos siivilöidään ja väriliemi jäähdytetään kädenlämpöiseksi. Tässä vaiheessa liemeen lasketaan huuhdellut langat ja padat nostetaan takaisin tulelle. Lämpö nostetaan 80-90 asteeseen, jolloin puretteet laitetaan joukkoon. Pariin pataan laitoimme puretteen "vahingossa" suoraan lankojen sekaan ja loppuihin oikeaoppisesti. Tämä tehdään niin, että nostetaan langat hetkeksi ylös liemestä, purete sekoitetaan tilkkaan lämmintä vettä ja kaadetaan pataan hyvin sekoittaen. Lopuksi langat lasketaan takaisin ja ne saavat porista vielä tunnin verran.
Välillä lankoja on hyvä nostella ja sekoittaa lientä, jotta lanka värjääntyy tasaisesti. Lopuksi langat nostetaan valumaan ja kun ne ovat jäähtyneet, langat pestään hyvin. Käytimme ensimmäisessä pesuvedessä tilkkasen etikkaa, jonka pitäisi sitoa väriä lankaan. Ensin huuhdoimme lämpimiä lankoja kädenlämpöisessä vedessä veden lämpötilaa asteittain viilentäen ja viimeisen huuhtelun teimme järvessä. Huuhtelujen jälkeen annoimme lankojen jäähtyä narulla ja pesimme ne vielä kertaalleen kunnolla järvivedellä.
Päivä sujui leppoisan tunnelman vallitsessa. Meillä oli koossa aivan ihana porukka, kukin touhuili rauhallisesti värjäyksen eri vaiheiden parissa. Kellään ei ollut kiirettä. Pihalla tuoksuivat kiehuvat kasvit ja matalalla ajelehtiva savu. Johannan vanhempien koirakaverit Iita ja Milla juoksentelivat pihalla, kerjäsivät rapsutuksia ja nukkuivat välillä kerällä nurmella. Viileässä ulkoilmassa oli meditatiivista käsitellä lämpimiä huuhteluvesiä ja astua kumppareineen järveen tekemään viimeisen huuhtelun vedessä. Aika kului kuin siivillä. Ajatukset keskittyivät kuhunkin työvaiheeseen, kehon ja käsien sulavaan liikkeeseen, veden tuntuun iholla, tuoksuihin, väreihin, ympäröivän luonnon kauneuteen ja rauhaan (mitä nyt vain järvellä parhaillaan käynnissä ollut sorsametsästys rikkoi). Kun ilta alkoi hämärtää ja valmiit langat oli sidottu koivujen väliin kuivamaan, oli aika ihastella auringonlaskun hämyssä lankojen sävyjä. Ne ylittivät odotukseni. Valmistin kaikille juuresnyyttejä folioon, ja grillasin hiilloksella, ilta kahdeksan aikaan viimein ehdimme istahtaa syömään kynttelikön valoon. Olimme aloittaneet touhuamisen aamu kymmeneltä ja lopetimme kahdeksalta. Kun illalla makoilin saunan lauteilla, mielen täytti päivän ihmeellisen levollinen tunnelma ja näin vain sieluni silmin herkullisen pastellisen sävyiset langat koivujen välissä tuulessa liikehtien. Sanoinkuvaamattoman kaunista. Jäimme kaikki kasvivärjäykseen koukkuun ja sovimmekin, että ensi kesänä värjäämme uudestaan lankoja vähintäänkin kerran. Silloin ajattelimme kokeilla värjäystä jo alkukeväästä ja verrata saatuja sävyjä loppukesän kasviväreihin. Syksyksi sovimme myös ainakin yhden sukankutomisillan: pääsemme yhdessä kutomaan hehkuvista langoistamme lämpimiä villasukkia.
Kasviväriohjeitamme:
Mittasimme ainoastan puretteet täsmällisesti. Veden ja kasvien määrän katsoimme silmämääräisesti kattilan koon mukaan. Lämpömittareina käytimme kinkkumittareita.
Suopursu (kuparisen rusehtava):
20 litraa vettä
26 g kuparivihtrilliä
Väriliemi porisi lankoineen monta tuntia. Lämpötila saatiin tulella nostettua juuri ja juuri 80 asteeseen, kaasulla tämä olisi voinut olla nopeampaa ja helpompaa. Väri oli alkuun enemmän keltaruskea, joten jossain vaiheessa lisäsimme kuparivihtrilliä 13 g. Tämän jälkeen väri muuttui enemmän ruskeaksi. Värjäys muutoin samoin kuin aiemmin kerrottu.
Mesiangervo (keltainen):
15 litraa vettä
37 g alunaa
Väriliemi jäähdytettiin alle kädenlämpöiseksi, jolloin sinne laskettiin langat. 40 asteessa purete laitettiin joukkoon. Muuten värjätään samoin kun aiemmin kerrottu.
Lupiini (vihervä):
8 litraa vettä
4 g kuparivihtrilliä
Valmistus samoin kuin mesiangervo.
Tuomenmarjat (violetti):
Saimme ihania violetin sävyjä aikaiseksi tuomenmarjoilla. Lueskelimme blogeista, että värit saattavat haalistua puolessa vuodessa, mutta halusimme testata tätä itse. Luimme myös, että joku värjäri oli käyttänyt keitinliemenä etikkaa värin haalenemista ehkäistäkseen, joten mekin teimme niin.
400 g tuomenmarjoja
17 g viinikiveä
2 g tinasuolaa
4 litraa etikkaa
1 litra vettä
Tuomenmarjoja keiteltiin ehkä pari tuntia, tosin tuntikin olisi riittänyt. Siivilöinnin jälkeen langat laskettiin kädenlämpöiseen liemeen, joka kuumennettiin 60 asteeseen, jonka jälkeen purete laitettiin joukkoon. Lämpö noin 80 astetta tunnin ajan.
Värjäsimme myös jälkivärillä, jolloin saimme vaaleata lilaa.
Jälkiväriin lisäsimme ehkä litran vettä, sillä nestettä oli haihtunut keittelyssä. Viinikiveä lisäsimme 8 g ja tinasuolaa gramman.
Kanerva (rusehtava):
15 g alunaa
15 g viinikiveä
Värjäys samoin kuin suopursulla.
*
Suopursu (kuparisen rusehtava):
20 litraa vettä
26 g kuparivihtrilliä
Väriliemi porisi lankoineen monta tuntia. Lämpötila saatiin tulella nostettua juuri ja juuri 80 asteeseen, kaasulla tämä olisi voinut olla nopeampaa ja helpompaa. Väri oli alkuun enemmän keltaruskea, joten jossain vaiheessa lisäsimme kuparivihtrilliä 13 g. Tämän jälkeen väri muuttui enemmän ruskeaksi. Värjäys muutoin samoin kuin aiemmin kerrottu.
Mesiangervo (keltainen):
15 litraa vettä
37 g alunaa
Väriliemi jäähdytettiin alle kädenlämpöiseksi, jolloin sinne laskettiin langat. 40 asteessa purete laitettiin joukkoon. Muuten värjätään samoin kun aiemmin kerrottu.
Lupiini (vihervä):
8 litraa vettä
4 g kuparivihtrilliä
Valmistus samoin kuin mesiangervo.
Tuomenmarjat (violetti):
Saimme ihania violetin sävyjä aikaiseksi tuomenmarjoilla. Lueskelimme blogeista, että värit saattavat haalistua puolessa vuodessa, mutta halusimme testata tätä itse. Luimme myös, että joku värjäri oli käyttänyt keitinliemenä etikkaa värin haalenemista ehkäistäkseen, joten mekin teimme niin.
400 g tuomenmarjoja
17 g viinikiveä
2 g tinasuolaa
4 litraa etikkaa
1 litra vettä
Tuomenmarjoja keiteltiin ehkä pari tuntia, tosin tuntikin olisi riittänyt. Siivilöinnin jälkeen langat laskettiin kädenlämpöiseen liemeen, joka kuumennettiin 60 asteeseen, jonka jälkeen purete laitettiin joukkoon. Lämpö noin 80 astetta tunnin ajan.
Värjäsimme myös jälkivärillä, jolloin saimme vaaleata lilaa.
Jälkiväriin lisäsimme ehkä litran vettä, sillä nestettä oli haihtunut keittelyssä. Viinikiveä lisäsimme 8 g ja tinasuolaa gramman.
Kanerva (rusehtava):
15 g alunaa
15 g viinikiveä
Värjäys samoin kuin suopursulla.
*
Kokeilkaahan tekin!
Lämpimin ajatuksin Satu ja Johanna
Kuvat Satu
Johanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti