Kuumuus on huimaavaa. Ulkona tuoksuvat parhaimmillaan mesiangervot, ruusut ja väriloistossaan hehkuvat horsmat. Tänään kävelyretkelläni eksyin yksinäiselle ja etäiselle metsärannalle. Jäin lämpimälle kivelle istumaan, kuuntelemaan puiden lehtien unettavaa suhinaa ja aaltojen loiskintaa, rentoutumaan kimmeltäviä laineita ja vedenalaista unimaailmaa ihastellen.
Sitten satuin todistamaan jotain, jollaista en ole koskaan ennen nähnyt. Seurailin kaloja, jotka virtaviivaisina tummina varjoina leikittelivät kirkkaassa rantavedessä ja äkkiä yksi kaloista teki syöksyn valtavalla nopeudella, jolloin auringonvalo sinkoutui sen suomuista niin, että jokainen suomu erottui äkkiä häikäisevän kirkkaana. Vedenolennon hopeinen suomukylki heijasti valoa kuin taianomainen peili niin että minun oli lähes suljettava silmät! Hämmästyttävä valoa hohtava vedenalainen "peilikala" katosi tummiin vesiin näyn lailla yhtä pian kuin se oli näyttäytynytkin. Hetken maagisuutta on vaikea edes kuvailla. Kuin aikakin olisi pysähtynyt. Juuri tällaiset pienet yksityiskohdat, ihmeet, tekevät elämästä ihanaa. On pysähdyttävä, että näkee ja luonnon hiljainen kauneus on usein mykistävää.
Tänä kesänä olen opetellut ihan kädestäpitäen rentoutumista, ohjelmaan onkin kuulunut luonnossa oleskelua, vuoteella loikoilua, lukemisen lomassa pääskyjen syöksykiitoon, taivaan alati vaihtuvaa pilvi-, sävy- ja värinäytelmään uppoutumista, läsnäoloa ihanien ihmisten lämpimässä seurassa, kokkailukokeiluita, uinti- ja kävelyretkiä. Olen ollut henkisesti ja fyysisesti kunnolla lomalla ensimmäistä kertaa vuosiin ja siten blogikin on ollut nyt kesän aikana tauolla. Täytyyhän sitä tytön irrottautua ihan kokonaan arjesta. Koska viikonlopuksi on luvassa huimia heinähelteitä, ajattelin laittaa tänne reseptin, joka hullaannutti minut, vei kielen mennessään. Olen nyt entisestäänkin halunnut lisätä elävän raakaravinnon määrää, ja eräs itselleni vielä kartoittamaton alue olivat jäädykkeet. Lapsena olin toki kokeillut koekeittiössäni valmistaa sorbetteja, mutta nämä ovat ihan eri luokkaa helppoudessaan, maukkaudessaan ja raikkaudessaan. Mikään ei viilennä niin ihanasti kuin taianomainen sitruunainen banaanijäädyke! Eikä tämän herkun nauttimisen jälkeen tule tunkkaista oloa kuten yli-imelistä jäätelöistä, päinvastoin tämän hyvää tekevän jälkiruoan tai välipalan jälkeen olo on viilentynyt ja virvoittunut. Kauan sitten pikkusisareni kanssa meille erityistä herkkua oli muuten pakastaa melooniviipaleita (ihan hetken ajan) ja sitten nautiskella saunatauolla. Mahtavan raikasta!
Sitruunainen Cantaloupe-Banaanijäädyke 1-2 hengelle
- 1 Reilun kaupan luomubanaani
- muutama pieni siivu cantaloupemelonia
- Luomusitruunan kuorta
- Puolikkaan luomusitruunan mehu
- Vaniljajauhetta tai vaniljatangosta siemeniä
- (mukaellen kirjasta: Hellaton kokki)
Kuori banaani ja leikkaa cantaloupemeloni palasiksi irrottaen sen kuoristaan. Laita hedelmät pakastimeen n. 2-3 h. Kun aika on kulunut, raasta hyvin pestyn luomu sitruunan kuorta sen verran kuin haluat, ja puserra sitruunasta mehu siiviten mehusta siemenet. Ota hedelmät pakastimesta. Pilko ne tehosekoittimeen, lisää sitruuna ja sitruunankuori sekä vaniljaa maun mukaan. Sekoita varoen kuohkeaksi, älä tehosekoittele kuitenkaan liian pitkään. Lusikoi kermamaisen pehmeä ja raikas seos kuppeihin/kuppiin. Ja nauti suussasulava herkku- silmät kiinni ja hitaasti!
Hedelmistä voi tehdä erilaisia jäädykkeitä, mielikuvitus vain rajana! Jäädykkeitä voi asetella läpinäkyvään astiaan raitoina tai tehdä yhden maun ja värin kerrallaan. Itse kokeilin lisäksi tehdä kaakaojäädykkettä sekä vihreää minttujäädykettä. Kaakaojäädyke oli tehty lähinnä cantalopemelonista, kaakaojauheesta ja pienestä määrästä banaania sekä lucumaa. Minttujäädyke oli tehty samaan tapaan jäädytetystä päärynästä sekä banaanista, sitruunamehusta ja sitruunankuoresta, mukana runsaasti tuoreita mintunlehtiä sekä hieman vihreäteejauhetta. Sitruunainen cantalopebanaanijäädyke on kuitenkin edelleen oma ehdoton suosikkini, mutta näitä reseptejä tulee kyllä varmasti nyt kesän aikana hiottua. Viikonlopuksi tulevat sisareni lapset kylään, joten ostin jo varalta ison kokonaisen vesimelonin, josta saamme jäädykettä koko katraalle. Kokeilkaa tekin!
Lämmöllä ja valolla Satu
Kuvat/pictures: Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti