Kesämme on lyhyt, mutta täynnä elämänenergiaa. Luonto tarjoilee kaikille aisteille nyt sellaista hurmiota, että välillä ihan hengästyttää. Perhosia, lintuja, kukkia, vihreyttä, lehvistön lävitse siivilöityvää valoa. Puiden lehdet suhisivat aamutuulessa ensimmäistä kertaa. Piti ihan pysähtyä kuuntelemaan. Sateen jälkeen maa tuoksuu ja jo tuoksuvat pian avautuvat tuomien valkeat kukat. Narsissit puutarhoissa ovat kuin nurmelle varisseet hohtavat tähdet, huojuvine varsineen.
Nyt on aika silputa kevät- ja ruohosipulia vastapaistetulle sämpylälle, sulkea silmät ja kohottaa kasvot aurinkoa kohti niin kuin kukan terälehdet tekevät, kääntyä aistimaan sen parantava lämpö. On suloista tassutella paljain varpain lämpimällä nurmella. Kerätä ja kuivata maan voimaa uhkuvia villiyrttejä vaikkapa salaattiin tai juomiin- voikukkaa, poimulehteä, nokkosta. Koivunlehdistä saa ihanan juoman, ja ihan paras aamutee syntyy villivadelman ja mustaherukan lehdistä. Luonnonantimista voi tehdä keväisin myös ihastuttavia rentouttavia jalkakylpyjä.
Ihanaa kun olet täällä taas kesä. Sinua olen odottanut. Toivon, että tästä kesästä tulee suloinen, elämäni kesä. Mieli on tänään hieman suruinen, menetetty ja kadonnut häivähtää mielessä. Pohdin valintoja, mietin mitä olisin voinut tehdä toisin. Tämä kappale kuvaa mielialaani loistavasti, etenkin sen loppu, kouraisten syvältä:
Lämmöllä Satu
Kuva: Weheartit.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti