Kipinänä tälle jutulle toiminut ystäväni blogin kauniisti kiteytetty juttu naiskauneuden monimuotoisuuden suojelemisesta sekä viime päivien omat kokemukseni:
Tämä teema on puhuttanut nyt minua paljon. Koen tärkeänä tämän asian nostamisen tietoisuuteen.
Eräs parhaimmista perinnnöistä, jonka lapsillemme voimme antaa on terve ja armollinen kehonkuva- ja eräs parhain lahja, jonka voimme läheisillemme antaa on kunnioittava suhde sekä omaan että kanssaihmistemme kehoihin, ihmisvartalon erilaisiin ilmentymiin, muotoihin, kauniisiin kaariin- upeisiin hymyihin ja katseisiin, avariin rakastaviin syleihin.
Haastan sinut pysähtymään tämän asian äärelle ja erityisesti poimimaan tekstin lopussa olevasta ehdotuslistasta tälle viikolle kokeiltavaa! Jos nämä asiat ovat jo kohdillaan, voit onnitella itseäsi :).
Naisen, miksei miehenkin, kauneus ja hyvinvointi muodostuvat monimuotoisesta kokonaisuudesta. Silti yritämme usein survoa itsemme, kehomme ja kenties myös muita ihmisiä median tai oman sisäistetyn ihanteen antamaan muottiin. Ikäänkuin tiukka kenties saavoittamatonkin painotavoite olisi jonkinlainen ihmisarvon mittari, jonka avulla arvotamme sekä itseämme että muita. Mutta tarvitsisiko näin olla? Vääristyneen korostunut painontarkkailu johtaa kehonkuvan ja itsetunnon vääristymiin, pahimmillaan vakaviin syömishäiriöihin.
Kuten ystäväni blogissaan toteaa, voimme nähdä naisen painon ja hyvinvoinnin, kauneuden monimuotoisuuden arvokkaana ja jopa uhanalaisena suojelukohteena. Voimme kalori- ja painotaulukoiden sijaan antaa nuorille naisille (ja miehille) mahdollisuuden rakentaa vahvan perustan itsetunnolle tarjoamistamme innostavista, hyväksyvistä ja ei-tuomitsevista asenteista.
Voimme kohdella lapsiamme arvostaen ja heidän itsetuntoaan sekä suhdettaan kehoon tukien, mutta lapsille ominaisen mallioppimisen kautta myös sillä on merkitystä, miten arjessamme käyttäydymme: väheksymmekö kehoamme, arvostelemmeko omaa tai muiden ulkonäköä, käytämmekö lapsen lohduttamiseen sylin ja keskustelun sijaan ruokaa, liittäessämme syömiseen syyllisyyttä ja syyllistäviä elementtejä, pakottamalla lapsen syömään niin että tämän luonnollinen kylläisyyden säätely kärsii- tämä kaikki avautuu kuin tarjottimella lapsillemme, jotka omaksuvat meiltä vanhemmilta vaikutteita ruokaan, syömiseen, kehoon ja painoon liittyvissä asenteissa. Ruokaan ja painoon liittyvät ahtaat asenteet voivat luoda hyvin ahdasta ja ankaraa ilmapiiriä, jossa on vaikea tuntea olevansa hyväksytty tai rakastettu muutoin kuin suorittamalla tai tiukalla kontrollilla, jota esim. syömisen ja painon hallitsemisyritykset tarjoavat. Syömishäiriöt rakentuvatkin aina osana sosiaalista systeemiä, joka tukee ja ylläpitää yhden tai useamman ihmisen ongelmaa syömisen, painon ja kontrollin suhteen.
Voimme kohdella lapsiamme arvostaen ja heidän itsetuntoaan sekä suhdettaan kehoon tukien, mutta lapsille ominaisen mallioppimisen kautta myös sillä on merkitystä, miten arjessamme käyttäydymme: väheksymmekö kehoamme, arvostelemmeko omaa tai muiden ulkonäköä, käytämmekö lapsen lohduttamiseen sylin ja keskustelun sijaan ruokaa, liittäessämme syömiseen syyllisyyttä ja syyllistäviä elementtejä, pakottamalla lapsen syömään niin että tämän luonnollinen kylläisyyden säätely kärsii- tämä kaikki avautuu kuin tarjottimella lapsillemme, jotka omaksuvat meiltä vanhemmilta vaikutteita ruokaan, syömiseen, kehoon ja painoon liittyvissä asenteissa. Ruokaan ja painoon liittyvät ahtaat asenteet voivat luoda hyvin ahdasta ja ankaraa ilmapiiriä, jossa on vaikea tuntea olevansa hyväksytty tai rakastettu muutoin kuin suorittamalla tai tiukalla kontrollilla, jota esim. syömisen ja painon hallitsemisyritykset tarjoavat. Syömishäiriöt rakentuvatkin aina osana sosiaalista systeemiä, joka tukee ja ylläpitää yhden tai useamman ihmisen ongelmaa syömisen, painon ja kontrollin suhteen.
Ennenkaikkea korjaamalla omaa puhetyyliämme, ja myös omia asenteitamme, voimme tarjota jälkikasvullemme yhteiskunnassamme tarpeellisen ja mahtavan kyvyn - kyvyn ja voiman olla oma terve, kaunis ja ainutlaatuinen itsensä. Ulkoaohjatusti määritellyn tai numeerisilla mitoilla mitatun kauneuden ja hyvänolon sijaan voimme siis tavoitella ja antaa lapsillemme mahdollisuuden luonnolliseen ja rentoon, pakottamattomaan kauneuteen ja hyvään oloon omassa arvokkaassa kehossaan- ilman suorittamista ja ylikontrollointia. Mikä sen ihanampi ja vapauttavampi lahja! Ja tämä koskee äitien lisäksi meitä kaikkia muitakin: tätejä, sisaria, sukulaisia, ystäviä, miehiä ja naisia. Olemme kaikki upeita ja kauniita naisia ja miehiä- ihmeellisiä ihmisolentoja!
Tässä joitain ehdotuksia-
Mitä jos tällä alkavalla viikolla:
- Katsoisimme itseämme hyväksyvin silmin, sanoisimme itsellemme että olemme arvokkaita ja kauniita. Antaisimme lastemme nähdä tämän uuden sallivan ja terveen asenteen itseämme kohtaan- sanoisimme myös lapsillemme nämä samat asiat. Lapset janoavat hyväksyntää ja palvovat vanhempiaan kaikesta kitkasta huolimatta, on äärimmäisen tärkeää ilmaista lapsilleen että hyväksyy heidät ja on heidän tukenaan. Erityisen hienoa on, jos pystyy ilmaisemaan lapsilleen, että on valmis rauhallisesti kuuntelemaan ja keskustelemaan hankalissakin riitatilanteissa, joissa on hyvä vaalia turvallisia rajoja sekä rakkautta. Näissä tilanteissa on tärkeä pysähtyä myös tarkastelemaan, mitä oikeastaan ristiriitatilanteissa tapahtuu. Anteeksiantamisen kyky ja sen ilmaiseminen on myös aika ihmeellinen sekä parantava juttu. Annathan anteeksi myös itsellesi.
- Jos lapsi tarvitsee lohdutusta, voimme pysähtyä hetkeen ja halata häntä, isompikin lapsi- myös aikuinen- kaipaa hädässä syliä. Kyselisimme lapsen tuntemuksia ja miettisimme yhdessä mitä hankalassa tilanteessa voi tehdä, sen sijaan että automaattisesti kenties antaisimme lohdukeherkkuja.
- Sopisimme lapsen kera, että kaikkea pitää vähän maistaa pöydästä, mutta emme pakottaisi lasta syömään. Lapsilla on sisäsyntyinen kylläisyydensäätely, joka tasapainottaa lapsen energiansaannin. Pakottaminen voi aiheuttaa jopa ruoka-aversioita tai latauttaa ruokaan ja syömiseen hankalia tunteita. Hyviä vinkkejä lasten ravitsemukseen tästä julkaisusta.
- Tekisimme huolella pienen inventaarion parhaista puolistamme ja korostaisimme vahvuuksiamme.
- Miettisimme, mitkä asiat saavat kehomme kehräämään, milloin kehollamme on juuri nyt, juuri tällaisenaan hyvä olla?
- Halatessamme toista emme mittaisi omia tai toisen kiloja, kätemme on tarkoitettu rakastamaan ja luomaan, ei mittailemaan tällaisia epäoleellisia asioita rakkaistamme.
- Vastaanottaessamme vieraita, sanoisimmekin kielteisten "onpa mahasi kasvanut" ulkonäkökommenttien sijaan "näytätpä tänään elinvoimaiselta, tai oletpa tänään sädehtivä"- varmasti vierailu sujuu aivan erilaisissa tunnelmissa ja saatamme antaa toiselle mielettömästi hyvää energiaa.
- Tiedostaisimme kehoomme suuntautuvan ulkoisen ja sisäisen kritiikin ja pyrkisimme vähentämään sitä, osaisimme puolustautua ikäviä kommentteja vastaan sanoen rehellisesti sen pahoittavan mielemme. Etsisimme elämäämme ihmisiä, joiden kanssa meidän on hyvä olla.
- Vahvistaisimme kehoon liittyviä myönteisiä ja voimaannuttavia ajatuksia ja tunteita. Me olemme ihania olentoja, tarvitsemme hellää ja lempeää huolenpitoa, lämpimiä mentaalihalauksia itseltämmekin.
- Voisimme suhtautua luonnollisen rennolla asenteella ruokaan, jota syömme uudistuaksemme ja saadaksemme soluillemme niiden tarvitseman energian. Pysähtyisimme nautiskelemaan ruoasta kaikin aistein arvostaen, kuinka upeilla ainesosilla voimme nykyisin itseämme hemmotella!
- Sallisimme itsellemme myös herkkuhetken- ilman syyllisyyttä. Se tekee hyvää mielenterveydelle- kts. tämä erinomainen bloggaus teemaan liittyen:
- Keskittyisimme kehonkriittisyydestä vapautuvan energian johonkin mielekkääseen ja inspiroivaan
- Toki vakava ylipaino on terveydellinen ongelma, mutta sen ratkaisemista eivät edistä läheisten satunnaiset ylenkatsovat tai jatkuvat ei-rakentavat painokommentit- päinvastoin, ne voivat vain pahentaa tilannetta lisäämällä tunnesyömistä. Ne vaikuttavat kommenttien kohteen lisäksi myös esim. lapsiin ja muihin lähipiirin ihmisiin. Paino usein voi tippua huomaamatta silloin kun olo on hyvä ja rakastettu, kun on paljon inspiroivaa mielekästä flow-tekemistä, jossa ajantaju katoaa.
Huolestuttavinta on, että usein normaali- ja ihannepainoisetkin saavat todella ilkeileviä kommentteja painostaan. Tämä voi laukaista jopa syömishäiriön, joita hoitaneena tiedän itse tasan tarkkaan miten vakavasta asiasta on kyse.
- Oivaltaisimme oman voimamme- me voimme vaikuttaa omaan maailmaamme, perheeseemme, läheisiimme, voimme näyttää mallia ja luoda uudenlaista sallivaa ja hyväksyvää, turvallista asenneilmapiiriä!
- Hallintayritysten sijaan HALITAAN toisiamme, hymyillään toisillemme, sanotaan kauniita, rakentavia asioita, annetaan hyvää palautetta, pidetään toistemme puolia- ja annetaan samanlaista hellää huolenpitoa myös itsellemme. Säihkytään, ja annetaan muiden säihkyä. Se ei ole meiltä pois, päinvastoin.
- Huippua! Me voimme ravistella omalta osaltamme haitallisia rakennelmia ja omassa rauhanomaisessa vallankumouksessamme julistaa painorauhan. Lähde sinäkin tähän prosessiin mukaan, päästyään vauhtiin siitä voi tulla elinikäinen ja ehtymätön voimanlähde!
- Syyllisyyden sijaan on tärkeää, että otamme vastuun itsestämme ja elämästämme. Me voimme valita millaisia asioita haluamme elämässämme korostaa, ja millaisia asioita haluamme saavuttaa.
- Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä muutoksia suhteessa itseen tai läheisiimme. Uudenlaisen ja energisemmän loppuelämämme ensimmäinen päivä voi olla juuri tänään, mutta vain jos annamme sille mahdollisuuden!
- Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä muutoksia suhteessa itseen tai läheisiimme. Uudenlaisen ja energisemmän loppuelämämme ensimmäinen päivä voi olla juuri tänään, mutta vain jos annamme sille mahdollisuuden!
Hyvää ja kaunista äitienpäivää!
Rakkaudella ja lämmöllä Satu
Rakkaudella ja lämmöllä Satu
Luettavaa:
Hasunen K., ym . Lapsi, perhe ja ruoka. Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:11. Helsinki 2004.
Kuvalähteet/pictures:
Kauniita ja ilahduttavia tavoitteita. Taidan valita noista jokaisen. :)
VastaaPoistaNo mahtavaa! Mäkin valitsen kaikki- vähän hankalasti vanhat kriittiset ajatukset tuolla mielessä aina vilahtavat, mutta ainakin nyt tulee heti tartuttua niihin, kuunneltua niitä ja korvattua ne sitten uusilla ajatuksilla. Lisäsin tuonne vielä pari juttua: Mentaalihalit itselle ja rennon syömisen. Taidankin linkittää vielä sen sun asiaan liittyvän bloggauksen tuohon samaan yhteyteen... ;)
VastaaPoista