perjantai 6. toukokuuta 2011

Katsauksia kirjallisuuteen, elokuviin ja musiikkiin


Haluan jakaa muutamia tämän kevään löytöjä kanssanne, kirjoja, elokuvia ja musiikkia sekä vakavampia ajatuksia maailman menosta.




 


Ihan ensimmäiseksi laitan tämän löytämäni kappaleen. Blood Diamondin soundtrack sisältää todella kauniita säveliä, mutta tämä useista kappaleista koottu koskettavan ihana kokonaisuus on ehkäpä jopa parempi kuin yksikään yksittäinen soundtrackin raita). Sisimpään tulee itkettävä olo, lempeyttä, mutta surumielistä tunneaallokkoa.
Kuuntelethan. 
Pysähdy hetkeksi ja anna sävelten, 
laulun 
kertoa kaukaisuuteen vievää värisyttävää tarinaansa...

 

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa





" Maailma oli vaiti kun me kuolimme."

"Mestarillisen tarinankertojan läpimurtoteos, väkevä rakkaustarina ja lukuromaani, joka tuo Afrikan värit, unelmat ja tragediat iholle asti." 

Adichien kerronnassa sota näyttäytyy perheen ja ystäväpiirin näkökulmasta: sodan kauhujen ja tragedioiden seurauksena syntyy todellisuus, jossa idyllinen arki vähitellen katoaa, ja jäljelle jää rikkonaisia perheitä sekä menetettyjä koteja.
Taidokas ajan- sekä ihmissuhteiden kuvaus sijoittuu 1960-luvun Nigeriaan sodan kynnyksellä ja sen puhjettua. Päähenkilöiden, vallankumouksellisen professori Odenigbon, nuoren maalaispojan Ugwun, Odenigbon rakastetun Olannan, englantilaisen idealistin Richardin ja Olannan arvoituksellinen kaksoissisaren Kainenen pyristelyt sodan tragedioiden todistajina on kuvattu kouriintuvasti. Heidän persoonansa piirtyvät esiin kiehtovan inhimillisellä tavalla, joka saa lukijan kiintymään jokaisen tarinaan. Sodan kauhujenkin keskellä esiin nousevat kiinnostavat kulttuuriset yksityiskohdat sekä uskollisuus, rakkaus, sinnikkyys, yhteisöllisyys ja toivo.

Tartuin kirjaan ja sen jälkeen olen ahminut sitä joka päivä. Chimamanda Ngozi Adichie on todellakin mestarillinen tarinankertoja, enkä lainkaan ihmettele miksi teos on menestynyt. Kirjan henkilöt ovat kaikki kovin erilaisia, ja silti heitä yhdistävät kovin inhimilliset vahvuudet ja heikkoudet. Useiden eri henkilöiden kautta ajankuva laajenee ja saa uusia merkityksiä. Tarina pitää otteessaan aivan viimeiseen lauseeseensa saakka ja sen loputtua haluaisi tarinan yhä jatkuvan. Mieli jää askartelemaan Afrikan tilanteessa, ja siinä kuinka harvoin uutiskynnys ylittyy, kuinka usein maailma on hiljaa- paitsi silloin jos kyse on omasta taloudellisesta edusta- Afrikan rikkauksista, joista halutaan lohkoa itselle oma osa. Kolonialismin jäänteet, taistelu luonnonvaroista, korruptio, räikeä eriarvoisuus, lapsisotilaat, asekauppa, heimotaistelut, nälkä ja köyhyys luovat varsin synkkää kuvaa Afrikan tilanteesta ja edelleen ongelmallisesta suhteesta länsimaihin. Kirjassa esiin tulevat stereotyyppisen kuvauksen sijaan/lisäksi inhimillinen sekä luonnon kauneus, sinnikkyys ja rakkaus. 

" Tätä rakkaus on, hän ajatteli. Sarja sattumia, joista tulee yhä merkityksellisempiä kunnes ne muuttuvat ihmeiksi." 

"Mitä me tiedämme niiden todellisista tunteista, joilla ei ole ääntä?"


"Suru valtasi Olannan hitaasti, kuten käy silloin kun kaipaa jotakuta, joka on yhä läsnä. "


"Ruskeana
kiiltävänä kuin kalansuomut
hän näyttäytyy
hopeanhohtoinen aamu mukanaan
ja aurinko saattaa häntä
merenneitoa
joka ei ole koskaan minun."




Lisää kirjasta ja sen kirjoittajasta:
http://lukeminen.fi/ajankohtaista/chimamanda-ngozi-adichien-puolikas-keltaista-aurinkoa-on-kevaan-vaikuttavin-romaani

Anna-Mari Marttinen: Kuu huoneessa


"Elämänhallintaa ja perhesuhteita vaihtoehtohoitojen viidakossa.
Jo pitkään Katja on kokenut polkevansa paikallaan: koulutusta vastaavaa työtä ei löydy, jokin on vialla, mutta mikä?"

Kuu huoneessa on mielenkiintoinen ja nopealukuinen kirja onnellisuutta etsivästä Katjasta, jonka hämmennykseen ja kamppailuun on helppo samaistua. Arjen selviytymiskuvauksessa koskettavat ulkopuolisuuden tunteen onttous, kommunikaation erilaiset tasot (joissa merkitykset eivät aina kohtaa), sekä hyväksynnän ja onnen pakonomainen etsiminen- onnen paradoksin mukaisesti se kuitenkin suorittamalla etsien karkaa. Ihmeen koukuttava teos.


Blood Diamond



Pitkähkön salapoliisityön jälkeen viimein löysin etsimäni biisin (tuo tuolla yllä) Blood Diamond leffan soundtrackiltä, joka on James Newton Howardin loistava luomus. Tällöin tulin myös tietoiseksi leffasta, joka vaikutti ihan mielenkiintoiselta. Elokuvailtaa viettäessämme valitsimmekin sitten katsottavaksi tämän elokuvan. Vaikka toimintaelokuvana juoni on melko tyypillinen, elokuva kuitenkin kertoo koruttomasti vakavista aiheista: Sisällisodan kauhuista, lapsisotilaista, ahneudesta ja ihmisyyden mielettömyydestä, mutta myös rohkeudesta, rakkaudesta, sinnikkyydestä ja uhrautumisesta. Maisemat ovat ajoittain upeita.


Arvioiden mukaan n. 300 000 lasta sotii Afrikassa, Aasian kriisialueilla ja Kolumbiassa. Sotilaat kaappaavat lapsia kodeistaan ja kylistään ja kiristävät lapset liittymään asejoukkoihin pakottamalla heidät brutaaleihin väkivallan tekoihin. Väkivalta saattaa kohdistua esim. lapsen perheeseen tai heidän ystäviinsä ja sen anteeksiantamattoman luonteen vuoksi heidän yhteytensä muuhun yhteisöön katkeaa ja he tuntevat itsensä suljetuiksi ulos omasta kotiyhteisöstään. Värvätyiltä lapsilta riistetään vaihtoehdot ja heitä manipuloidaan mm. turruttamalla alkoholilla sekä huumeilla. Myös seksuaalinen hyväksikäyttö on yleistä.
Kun taistelut päättyvät, lasten sosiaalinen turvaverkosto on murentunut: kyläyhteisöjä on tuhoutunut ja koteja, perheitä sekä sukuja särkynyt, täten lapset eivät tiedä mihin mennä ja saattavat vaihtoehtojen puutteessa ajautua liittymään uusiin sotajoukkoihin. Vaikka YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen perusteella lapsille kaikkialla tulisi taata turvallinen lapsuus, eikä alle 18- vuotiaita saisi velvoittaa asepalvelukseen, tämä ei käytännössä kaikkialla toteudu. Miten tilanteeseen voitaisiin sitten vaikuttaa? Parhaiten lapsisotilaita voidaan auttaa ennaltaehkäisyllä: puuttumalla sotien syihin ja ehkäisemällä konfliktien syntymistä. Helpommin sanottu kuin tehty, mikä on varsin turhauttavaa.

Myös Suomessa lapsisotilaiden asiasta on kuitenkin hyvä olla tietoinen. Sekä valtioiden että yritysten olisi hyvä välttää käymästä kauppaa lapsisotilaita hyödyntävien osapuolten kanssa. Suomi on sitoutunut pienaseiden vientikieltoon kolmansiin maihin, mutta edelleen on maita, jotka eivät ole tällaiseen sitoutuneet. Usein sama asevälittäjä saattaakin aseistaa konfliktin/sodan molemmat osapuolet. 
 
Jo syntyneissä lapsisotilaita hyödyntävissä konfliktitilanteissa kansalaisjärjestöjen toiminta perustuu sekä tiedottamiseen sekä kriisialueella että asennekasvatukseen maailmalla pyrkimyksenä auttaa ja sopeuttaa hädässä olevia traumatisoituneita lapsia takaisin osaksi turvallisia yhteisöjä, - korostaen että lapset eivät ole vastuussa tapahtuneesta. Todellisia syyllisiä ovat lapsia joukkoihinsa värväävät komentajat ja joukkojen johtajat, jotka täytyisi saattaa edes vastuuseen rikoksistaan.


Lapsisotilaista: http://www.rauhanpuolustajat.fi/RaPu-lehti/lehdet/2007/207/lapsisotilas.html

Veritimanteista: http://en.wikipedia.org/wiki/Blood_diamond

Terveisin Satu

Lähteitä:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti