Rohtoja ja ruokaa puutarhasta: Osa VI, Myöhäissyksyn satoa, Maa-artisokka

Syyskuun alussa olin jo innostuneena kaivelemassa maa-artisokkapenkkiä haaveena tehdä makoisaa sosekeittoa. Mukulat olivat vielä kovin pieniä, sillä maa-artisokka on myöhäissyksyn tai kevään satoa. 

Maa-artisokka kuuluu Helianthus tuberosus auringonkukan sukuun ja on sen juurimukula. Mukulassa on 80% on vettä, 10 - 15 % proteiinia , 1 % rasvaa,  4 - 6 % kuitua ja inuliinista. Siitä löytyy myös K- ja C-vitamiinieja. Inuliini on fruktoosipolymeeri, joka sopii hyvin myös diabeetikoille. Maa-artisokka edistää ruuansulatusta ja vatsan toimintaa. Joillekin ihmisille se voi aiheuttaa kovia vatsanväänteitä, toiset eivät ole maa-artisokasta moksiskaan. 

Lokakuun lopussa maa ei ollut vielä jäässä, joten sain lumihangesta kaivettua kupillisen mukuloita.

Kyllä nauratti moinen sadonkorjuu! :D

Jätin loput maa-artisokat maahan talvehtimaan, sillä ne säilyvät huonosti. Jos haluaa koittaa säilyttämistä kellarissa, niin maa-artisokat voi upottaa kostean hiekan ja turvepehkun seokseen. Näin ne säilyvät maksimissaan pari kuukautta. Emme ole onnistuneet säilyttämään maa-artisokkia, joten nykyisen kellarin aikana olen suosiolla jättänyt säilyttelyt.

Maa-artisokat ovat usein muhkuraisia ja hankalia putsata, joten kärsivällisyyttä kehiin!

Omassa kipollisessani oli ilahduttavan monta suorasivuista yksilöä, joita oli helppo kuoria. Kuoritut maa-artisokat tummuvat nopeasti, joten niitä ei kannata kuoria liikaa tai etukäteen.

Makoisa Maa-artisokka-alkukeitto neljälle

n. 500 g maa-artisokkaa

2 dl kuohukermaa

maun mukaan suolaa

1 - 2 tl rakuunaa

Päälle:

valkosipuli-sipuli-purjo-voi-seos

puoli pakettia suikaloitua pekonia paistettuna

Keitä keskikokoisia maa-artisokkia 15 - 20 min.

Kaada keitinliemi jemmaan.

Soseuta maa-artisokat tehosekoittimella.

Kaada joukkoon kuohukerma ja mausteet.

Tehosekoita ja maistele. Lisää tarvittaessa keitinlientä.

Annostele sosekeitto alkupalakulhoihin. 

Lisää päälle noin 2 tl valkosipuli-sipuli-purjo-voi-seosta sekä noin ruokalusikallinen paistettua pekonia.

Vinkit:

- Sosekeitto on pehmeää, ei liian juoksevaa. 

- Voit vähentää kuohukerman määrää ja lisätä keitinlientä tai voit vaihtaa kuohukerman tilalle esim. viherpippurisulatejuustoa. Halutessasi voit maustaa myös valkopippurilla.

- Voit myös tehdä esim. ohraleivästä krutonkeja paistamalla leipäkuutioita pannulla voin ja valkosipulin kanssa ja tarjoilla keiton päällä pekonin kanssa.

- Maa-artisokan maku jakaa vahvasti mielipiteitä. Voit miedontaa makua korvaamalla puolet määrästä perunalla.

- Tottumattoman maa-artisokka voi saada paukuttelemaan.

Kuvat / Pictures: Johanna

Lähteet ja muuta mielenkiintoista:

Raili Niemelä: Vihanneskeittokirja

Maa-artisokka on vaatimaton ja helppo viljeltävä.

Ravintoarvot ja muuta tietota.

Puutarha pukeutuu syksyn sävyihin ja muotoihin/ Autumnal Garden

Kuvat: Satu

Talvipihan tunnelmia

"–-- Eikö jokainen putoava kukka
ole nielaissut auringon voiman
                                 mykiöönsä?"  

- Heidi Liehu -


Talven tulon voi aistia nyt kaikkialla, lehtivihreä piiloutuu kasvien juuriin ja kuivat lehdet alkavat pyörteillen putoilla. Hehkuviin lehtiruoteihin on vetäytynyt auringon viime valo. Pihan viimeiset kukkakasvit taittavat vartensa kaikkensa antaneena, kumartaen ja kiittäen nöyrästi kesän hehkusta. Puiden kosketellessa paljain oksin huikaisevaa syystaivasta, sumusadesyksy väistyy kaamospimeän tieltä. Hämäränhyssy tuo kuitenkin muuassaan lupauksen: Pian saapuu häikäisevä ensilumi! Ja missä lumihiutaleet hiljalleen leijaavat maahan, puutarhaan muodostuu häkellyttäviä ja jopa yllättäviä muotoja. Kun värit pelkistyvät, talvisen maiseman tehokeino piilee mielikuvituksekkaissa muodoissa ja lumen taianomaisessa taidossa luoda. Ja vaikka on pimeys ja kaamos, vuoden pimeimpänäkin aikana kalpea talviaurinko, kuura, huurre ja lumi loitsivat talvisen valkeita iloja.

Auringon säteissä tuntuu lämpö vasta helmikuussa, silti talvipäivänseisauksen jälkeen valon määrä alkaa hitaasti kasvaa. Alkaa kevään odotus: Mitä paljastuukaan lumen alta? Joko lumikellot ja krookukset puskevat päänsä mullasta? Malttamattomina odotamme luonnon heräämistä ja jokainen roudan vallan läpikäynyt, maan alta ponnistanut kevätkukka on suoranainen ihme. Kasveillakin on kiire herätä talviunestaan. Innokkaimpina ja rohkeimpina kurkistelevat maasta lumikellot ja krookukset. Seuraa kukkien riemukas ilotulitus, puiden ja pensaiden pulleiden lehtisilmujen liittyessä mukaan keväthurmaan. Puutarha kutsuu yhä lähemmäs: Upotamme sormemme multaan, villiinnymme valosta ja vihreästä. Kaikki hehkuu. Luonto on meidät vietellyt.

Minuutemme ja sisäinen energiavirtamme on riippuvainen luontomme kiertokulusta. Ei ole yhdentekevää, mihin maailman kolkkaan olemme syntyneet- olemme syntyneet juuri tänne, osaksi neljää vuodenaikaa. Piha sisustaa itse itsensä vuodenaikojen mukaan, neljä kertaa vuodessa ja se on osa meitä jokaisen vuodenajan jokaisena päivänä.

Paula Baggen kirjoittama ja Heli Ahoniityn kuvittama kirja sopii erinomaisesti juuri tähän hetkeen, kun syksy on hehkuvimmillaan ja pimeys valtaa alaa. Se muistuttaa siitä, että myös syksyllä ja talvella puutarhasta ja luonnosta voi nauttia kaikesta sielustaan ja koko sydämestään. Teksti on hykerryttävän tunnelmoivaa, kuvausten ja valokuvien vuorovaikutuksessa herää monia ihania puutarhamuistoja ja syntyy palava halu hankkia niitä rutkasti lisää. Tunnelmien lisäksi kirja sisältää hauskoja vinkkejä alkukimmokkeeksi itse kunkin mielikuvitukselle. Ei siis lainkaan valmiiksi pureskeltuja juttuja, vaan kukin lukija voi itse puhaltaa talvipuutarhurikipinänsä liekkiin- siitä minä pidän! Valokuvat puhuvat puolestaan ja mieli avartuu asettuen lepäämään. Kuten kirjassa sanotaan: Kun katsomme pihaa lapsen silmin, näemme paljon enemmän!

”Aurinko luo viimeisiä säteitään maahan. Värit hiipuvat- piha on kuin mustavalkoinen valokuva. Päivät lyhenevät lyhenemistään, illat ja yöt tuntuvat uuvuttavan pitkiltä. Jos sadat, lumi, sada pian ja asetu kodiksi. Lähetä iloksemme edes pikkuserkkusi kuura ja halla! He kyllä tietävät metkut, miten pihaan saa kauneutta yhdellä taikasauvan heilautuksella. ”
 - Talvipihan tunnelmia, Paula Bagge

”Syksyn vaihtuminen kaamoksen kautta sydäntalveksi on kaikkein tunnelmallisinta aikaa, silloin huumaannutaan sinisestä hetkestä, tartutaan kiinni hämärän helmasta ja kuunnellaan hiljaisuutta. Koristevaloja ripustellaan oviin, ikkunoihin ja puiden oksille ja kynttilälyhtyjä sirotellaan pihalle jo hyvissä ajoin ennen joulua.”
 - Talvipihan tunnelmia, Paula Bagge

Talvipuutarhurin tunnelmavinkkejä:

* Lumihuppuun tai kuuraharsoon kääriytyvät kanervat, havut ja muut pakkasta kestävät kasvit, muuntautuvat säätä mukaellen aina aivan uuden näköisiksi, niitä kannattaa asetella puutarhaan. Myös vanha pöytä voi olla puutarhan oma taideteos, jonka kattauksessa vuodenajat saavat näkyä. Syksyyn kuuluvat ainakin lyhdyt, kynttilät, punaposkiset omenat ja marjat, havut ja kanervat.

* Koristevalot kannattaa asentaa paikalleen jo hyvissä ajoin ennen lumentuloa. Kun valojen päälle tuprittaa hieman pumpulilunta, valo siroutuu lumen lävitse lumoavan pehmeästi.

* Katsellessasi pihaa lapsen silmin, näet paljon enemmän!

* Valosarjat au naturelle- Kun jätät leikkaamatta kuivuneet köynnökset, esim humalan kiemuravarret käpyineen, ne muodostavat luonnon luoman oman valo/koristesarjan. 

* Risuissa on voimaa, puutarhasta voi taiteilla talvisen taidegallerian. Vain mielikuvitus on rajana! Puutarhatöiden lomassa kannattaa ottaa talteen irtorisut ja katkenneet oksat. Niistä saa oivallista materiaalia pihakoristeisiin.

* Vanha omenapuu on kovin koristeellinen pudotettuaan hedelmänsä ja lehtensä, maatuvien lehtien kutoessa maanvärisen maton omenapuun alle. Sinisen hetken aistii täydellisesti vain ulkona- ja mikä parasta, sininen hetki saapuu puutarhaan jokaisena talvi-iltana. Talvehtivan omenapuun katveessa voi kietoutua huopaan ja nauttia mukillisen kuumaa kynttilöiden hehkussa- miksei vaikka voisi ottaa höyryävää jalkakylpyä!

* Lumetonta lumoa! Jos lunta ei sada eikä pakkasta saavu, voi harmituksen kääntää huvitukseksi ja nauttia leudon talven eduista. Myös lumeton voi olla lumoavaa.

* Talvipuutarha tarjoaa visuaalisen kauneuden lisäksi myös puitteet ajan viettämiselle: Puutarhassa voi katsella talven tähtitaivaita ja linnunrataa- tunnistella tähtikuvioita, tehdä lumiveistoksia, lumilyhtyjä ja lumilinnoja... Leikkiä lumisotaa... Talven riemuja parhaimmillaan!

* Hyvä talvipuutarhuri pitää huolta myös talvehtimaan jääneistä pikkulinnuista. Silloin puutarha tulvii kauneuden lisäksi myötätuntoa ja riemukasta elämää, pienten siipien hellyttävää havinaa! Pihan pikkulintujen veitikkamaisten touhujen seuraaminen voi olla talvipäivän piristys!

* Myös kaupunki on kauneimmillaan syksyllä ja juuri sataneen puhtaan lumen aikaan. Vaikka itsellä ei olisi pihaa, voi hyvin pakata reppuun kuuman termoksen ja evästä ja lähteä pitkälle kävelyretkelle omakotitaloalueelle. Puutarhoissa vastaanotetaan sininen hämärä kynttilälyhdyin, vanhat omenapuut ovat saaneet lumikuorrutteen. Inspiroiva kävelyretki syntyy luonnon äärellä.

* Puutarhan voi tuoda myös sisätiloihin. Risuista vääntyy monenlaista veikeää teosta ja metsänomistajan luvalla voi kerätä sammalta, käpyjä ja varpuja. Talviset kukat ja kasvit lumoavat vihreällä värillään ja tuoksullaan.  

*

”--- Hitaasti
pimeän terälehdet sulkeutuvat”
- Heidi Liehu


*


Rakkaudella Satu

Lähteet: Talvipihan tunnelmia- kirja
http://www.bookplus.fi/kirjat/bagge,_paula/talvipihan_tunnelmia-4341069

Kuvat: Talvipihan tunnelmia- kirja Heli Ahoniitty ja Paula Bagge
http://www.bookplus.fi/kirjat/bagge,_paula/talvipihan_tunnelmia-4341069

Runo-otteet: Heidi Liehu: Luumupuu kukkii, se muistelee sinua.
http://www.suomalainen.com/fi/Teemoittain/Lahjat/Luumupuu-kukkii,-se-muistelee-sinua-sku-P9789510382783