Toivolan Vanha Piha ja talvisen kaupungin tunnelmia

Kuva/picture: Satu

Viehättävä pitsiliinavalaisin Kuvat/pictures: Satu

Mitä värejä! Kuva/picture: Satu

 Kuva/picture: Satu

Kuva/picture: Satu

Käsintehtyjä pakettikortteja Kuva/picture: Satu

Kuva/picture: Satu

Tuohisydämiä Kuva/picture: Satu

Herkullisia kangaskuoseja Kuva/picture: Satu

Pieniä yksityiskohtia! Kuva/picture: Satu

Parfyymejä ja saippuoita Kuva/picture: Satu

Kuva/picture: Satu

Kuva/picture: Satu

 

Vanhan hautausmaan kiviportaat soihtukulkueen jälkeen Kuva/picture: Satu

Vierailimme eilen hyörinän täyttämällä Toivolan Vanhalla Pihalla. Pienet havukoristein koristellut makasiinit loivat joulumarkkinamaisen tunnelman ja myytävänä oli monenlaisia lähiruokaherkkuja mm. erinomaista paikallista Ahontuvan hunajaa, käsintehtyä suklaata, koruja, mehuja, veikeitä huopahattuja, hilloja, joulukoristeita, neuleita ja muita käsitöitä. 

Olin todella nälkäinen ja ostinkin RoppiLaxin paikan päällä loimutettua lohta. Ahmin sen kiitollisena sepänpajan edessä puisella penkillä kohmeisin sormin. Lohi oli taivaallista nälkäisenä ja ulkona syötynä. Myös ohikulkeva hellyttävä pikkukoira kiinnostui kovasti lohesta ja olisi halunnut tulla maistelemaan.  

Toivolan vanha piha ja sen rakennukset ovat hyvin viehättäviä ja henkivät historian havinaa. Kaikkialla oli havukransseja, havuköynnöksiä ja kynttilälyhtyjä, pieniä tunnelmallisia yksityiskohtia ja jänniä soppia. Pieni Kellarikahvila oli suloinen- ja täpötäynnä. Lanka- ja käsityöliikkeet ihastuttivat, ja huomioni kiinnitti tosi kivan näköinen ohut matonkude, josta haaveilen virkkaavani kotiin pitsimattoja. Yhdessä huoneessa on myös paikalla Runotuoli, jonka valkoinen virkattu lumitähtikaulakoru on eräs suosikeistani (ostin sen viime jouluna itselleni lahjaksi Kolmikulman sesonkipuodista).  

Toivolan Vanha Piha on kyllä ihanan tunnelmallinen paikka aivan Jyväskylän keskustan tuntumassa, suosittelen käymään lempeän jouluisalla vierailulla!

Runotuolin lumitähti kaulakoru Kuva/picture: Satu

Samana iltana otimme osaa myös itsenäisyyspäivän soihtukulkueeseen, joka on perinteisesti OKL:n (Opettajain koulutuslaitoksen) ensimmäisten vuosikurssilaisten järjestämä. Kyseessä on pitkä perinne, sillä kulkue on kulkenut itsenäisyyspäivänä kaupungin halki vuosikymmenten ajan. Soihtukulkue aloitti kulkunsa Yliopiston päärakennuksen edestä ja se kulki Kävelykadun lävitse Vanhalle hautausmaalle ja sankarihaudoille. Kaupunkilaisia oli paikalla sankoin joukoin. 

Sankarihaudat oli valaistu kynttilöin niin, että kynttiläliekit muodostivat polkuja ja valonsäteitä kylmään pakkasiltaan, niiden tulenhehku heijastui hautausmaan lumisiin vanhoihin koivuihin. Musica-kuoro lauloi kauniisti Maamme laulun ja jouluisia/talvisia kappaleita ja yhteislauluna lauloimme haikean Maa on niin kaunis- kappaleen.   

Tilaisuuteen kuului myös sotaveteraani Kalevi Ahosen puhe. Hän kiteyttikin hienosti: "En puhu sodasta. Puhutaan rauhasta ja tästä hetkestä. Toivotan kaikille Teille elämään onnea ja menestystä." Sankarihautoja katsellessani tuli kyynel silmäkulmaan. Niin monessa haudassa ikähaitari oli 19-22 vuotta. Mietin väkisinkin, millaisia kohtaloita nuo nuoret olivatkaan kokeneet, miten nuorina ja väkivaltaisesti kuolleet. 

Kävelimme vielä lumisella, rauhallisella hautausmaalla hetken ja suuntasimme sitten Harjun kiviportaille. Niillä loimusi ja liekehti valtaisa ulkotulimeri, loimuportaat, taikaportaat! Mikä ihana näky! Kaukaa portaiden liekehdintä vaikutti vieläkin lumoavammalta ilahduttaen meitä kulkijoita. 

Puistokadulla ja myös muualla kaupungilla lähes kaikissa ikkunoissa, lukemattomissa, sädehti iltaan kaksi kynttilää, aina kaksi. Ulkotulet liekehtivät ja kynttilälyhtyjä oli aseteltu lumen alla nuokkuviin omenapuihin ja pensaisiin, lumiseen maahan, tähtivalot valaisivat illan pimeyttä. 

Nyt sataa pakkaslunta hiljalleen. On valkoinen aamu. 

Palaan vielä Kalevi Ahosen viisaisiin sanoihin, myös kaikille Teille: Onnea ja menestystä. :)

Rakkaudella Satu