sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Lumoava vanamo, pohjoisten metsien aarre


Kuva/picture: Satu


 
Tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen. 
- Eino Leino



 Hauraan kaunis hentoinen vanamo kukkii pitkään keskikesän kieppeillä, kesä-heinäkuussa. Metsät ovat monin paikoin nyt pieniä vaaleanpunervavalkeita keijukukkamättäitä täynnä.

 Tiesitkö, että kauniin hento vanamo (Linnaea borealis) on ainavihanta varpu? Kukkavarren vaaleanpunertavat kellomaiset kukat tuoksuvat varsinkin yöaikaan ja sulotuoksu muistuttaa lehdokin tai syreenin tuoksua. Jos löydät runsaasti kukkivan vanamometsän, riennä hämyisänä kesäyönä haistelemaan metsän taikaa! Tuoksun avulla myös pölyttävät hyönteiset huomaavat vanamon. Hauraan hentoisen kukkavarren päässä nuokkuvat kellomaiset teriöt suojaavat siitepölyä sateelta. 

Vanamon hentoinen ja hauras kukkavarsi nousee noin viiden sentin korkeuteen, mutta uskoisitko, että vanamon pituus voi olla jopa yli metrin? Poikkeuksellisesti tosin on löydetty jopa yli 10 m pituisia yksilöitä! Alla oleva kasviokuva havainnollista asiaa, pitkästä suikertavasta varresta voi nousta useita kukkavarsia. Varsi vain on monesti hautautunut pehmoiseen sammalikkoon ja metsänpohjaan, näkymättömiin. 

Vanamoa kutsutaan pohjoisten metsien aarteeksi. Se viihtyy mieluiten kylmän ilmanalan luonnontilaisissa kuusimetsissä, varjoisissa paikoissa, metsänpohjan sammalikossa. Runsaimmillaan sitä tapaa satavuotiaassa metsässä.  1900-luvun puolivälissä vanamo oli Suomen kahdenkymmenen yleisimmän kasvin joukkossa, mutta lajin määrä on 2000-luvun alkuun mennessä pudonnut puoleen. Tämä johtuu vanhojen metsien katoamisesta.
 

"Vanhojen metsien vakaaseen ilmastoon sopeutuneelle kasville lähes kaikenlaiset mullistukset ja häiriöt ovat kohtalokkaita. Kulot, hakkuut, metsien pirstominen, maanpinnan käsittely, lannoitus ja muu ihmistoiminta hävittävät sen usein miltei olemattomiin. Vanamo kuitenkin säilyy jopa heinittyneillä metsänuudistusaloilla niukkoina rippeinä kivien ja kantojen koloissa, odotellen sitkeästi suotuisampien olosuhteiden koettavan." - Luontoportti, Vanamo

Vanamon tuoksuisin terveisin Satu

Vielä Eino Leinon kaunis Nocturne runo kokonaisuudessaan: 

Ruislinnun laulu korvissani
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus - 

~ Eino Leino

Nocturne - translated by Aina Swan Cutler

I hear the evening cornbird calling.
Moonlight floods the fields of tasseled grain.
Wood smoke, drifting veils the distant valleys.
Summer evening's joy is here for me.
I'm not happy yet no sorrow shakes me,
but the dark woods stillness I would welcome.
Rosy clouds through which the day is falling,
sleepy breezes from the blue gray mountains,
shodows on the water, meadow flowers...
out of these my heart's own song I'll make!
I will sing it, summer hay-sweet maiden,
sing to you my deep serenity,
my own faith that sounds a swelling music,
oak-leaf garland ever fresh and green.
I'll no longer chase the will-o-wisp.
Happiness is here in my own keeping.
Day by day, life's circle narrows, closes.
Time stands still now ... weather cocks all sleeping.
Here before me lies a shadowy way
leading to a strange, an unknown place.

~ Eino Leino


Kuva/picture: Satu


Kuva/picture: Satu


Kuva/picture: Satu



Kuva/picture: Satu


 Kuva/picture: Satu


 Kuva/picture: Satu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti