La femme avec les yeux lumineux

Kuu keikkuu tuolla öisen kaupungin valojen yllä ihan samannäköisenä kuin tuossa kuvassa, vain utuisempana. Unihiekka kaihertaa jo silmissä, mutta vielä tekee mieli valvoa hetken ja kuunnella kiehtovaa musiikkia.

Mietin, olisikohan tänään hyvä päivä pysähtyä hetkeksi kiitollisuuden äärelle, juuri tänään tuolla iltaa istuessamme mietimme miten sitä helposti saattaa ottaa asioita itsestäänselvyyksinä. Lämmin koti, pehmeä ja puhdas sänky, oma keho, maan ja auringon synnyttämät elämää tulvivat antimet, luonnon hehkuva kauneus, ystävän kirje tai kortti, äkillinen kristallinkirkas oivallus, huomaavaisuuden ja ystävällisyyden näkeminen tai sen osoittaminen muille, rakkaus ja jaettu ilo, molemminpuoliset aidot halaukset ja syvälliset keskustelut... Kaikki ne pienet ilonpisarat ja asiat, jotka tekevät elämästä jo sinällään hyvän ja kauniin, ovat asioita jotka ansaitsevat enemmän tilaa ajatuksissamme. Seuraavassa otteita Juhani Ahon loistavasta kirjasta, Mielen taito, maustettuna ripauksilla omia ajatuksiani.

Muinaiset stoalaiset pitivät hyvän elämän pohtimista niin tärkeänä, että he suosittelivat kuolemanmiettimiseen palaamista eräänlaisena aamurituaalina "Kun aloitat päiväsi kuoleman mietiskelyllä, siitä tulee hyvä päivä". Kuoleman meditoimista pidetään hyödylisenä mielen harjoituksena myös buddhalaisessa kulttuurissa. Muinaiset roomalaiset käyttivät kuolemaan viittaavaa sanaa aamutervehdyksenä: Moriens! (Lat. moriens kuolevainen).

Joskus tekee hyvää miettiä sitä mitä omistaa lopullisen luopumisen kautta: Millaista haluaisimme elämämme olleen katsoessamme taaksepäin kuolinvuoteellamme. Tuodessamme julki syvimmät toiveemme ja verratessamme nykyhetkeen voimme löytää suuntaviivoja sille, miten elämämme haluamme elää. Juuri nyt. Elämä on katoavaista, surullisuudestaan huolimatta hauraudessa on osa sen kauneutta.


Ilmaisemme arvojamme kehomme kautta

Toimintamme suuntana olisi hyvä olla syvimmät arvomme. Eläessämme mielekästä elämää arvomme eivät jää vain unelmiksi vaan toteutamme niitä elämässämme teoin- ilmaisemme syvimpiä arvojamme vain kehomme kautta: käsiemme, jalkojemme, puheemme kautta. Niinkuin eräs ystäväni eilen sanoi, "ihmisen käsi on tehty rakastamista varten".

Ihmiskuntaa tuskin enää edes olisi, jos pelkkä aggressio olisi vallalla, rakkaudella ja altruistisella välittämisellä on evoluutiossa tärkeä elämää säilyttävä ja vaaliva tehtävä. Jos valitsemme ohjenuoraksemme arvomme, toteutamme elämäämme täysillä, vaikka tunteemme, ajatuksemme ja kehomme saattaisivat välillä vastustaa ja etsiä lyhytkestoista unohdusta/tyydytystä. Arvopohjaisen toiminnan tunnistaa usein siitä, että toiminta itsessään on niin mielekästä ja palkitsevaa, ilman että prosessista välttämättä tarvitsee seurata mitään muuta.


Jälkihehkua ja oksitosiinia 

Tutkimukset ja omakohtaiset kokemuksemme osoittavat, että esimerkiksi ystävällisyyden osoittamisesta koituu paljon iloa ja myönteisiä asioita myös tekijälle itselleen. Omien arvojen suuntaisista hyvistä teoista saavutettu tyytyväisyys, eräänlainen "jälkihehku", näyttää myös säilyvän paremmin kuin esim. aistillisten tarpeiden tyydyttämisestä seuraava innostus. Karkkipussissta seuraava onnellisuus on vain karkkipussin mittainen. Sen sijaan ystävällinen huomaavaisuus tuntuu hyvältä vielä seuraavana päivänäkin- saa hymyn kasvoille ja myönteiset hormonit hyrräämään.

Myötätunnon lisääminen sekä suhteessa itseemme että muihin omaa parantavan ja terapeuttisen vaikutuksen ja on ollut yksi inhimillisyyden säilymisen perusehto. Niin totta! Myötätunnolla on yhteys oksitosiiniin, mielihyvähormoniin, ja sillä on ahdistuneisuutta sekä pelokkuutta vähentävä vaikutus, se alentaa verenpainetta, laskee sydämen sykettä ja vähentää stressihormonien määrää. Oksitosiini käynnistää myös rohkeuden ja uteliaisuuden tunteita kannustaen edelleen lisääntyneeseen läheisyyteen- joka puolestaan yhä lisää hormonin eritystä. "Kun ihmisten välisessä kohtaamisessa välittyy oksitosiinia, tapaamisesta tulee unohtumaton." Arvellaan, että oksitosiinin eritys ei vilkastuisi ainoastaan ihokontaktissa, vaan myös sanoilla koskettamalla- miksei myös esim. tunteita herättävän musiikin kautta.

Minä ja muut, elämäni tärkeimmät suhteet

Itseen liittyviä arvoja ovat mm. itsensä kehittäminen, työssä ja ammatissa menestyminen, oman terveyden ja kunnon vaaliminen. Nämä arvot ja niiden mukainen toiminta vahvistavat suhdetta itseemme, itsen kunnioittamista, tervettä itsensä rakastamista ja itsen kokemista voimavarana.

Pakonomainen itseen keskittyminen ja itsen kehittäminen voivat tosin myös viedä pohjaa ja energiaa toiselta tärkeältä osa-alueelta, joka suuntautuu ihmissuhteisiin, muihin ihmisiin. Toisten auttaminen, hoitaminen, läheisistä huolehtiminen, rauhan rakentaminen, myötätunto ja lähimmäisenrakkaus ovat arvoja, jotka voivat syntyä vain suhteessa toisiin. Nämä arvot voivat lujittua aidossa, välittävässä ihmissuhteessa, ystävyys- tai perhesuhteissa, tai vaikkapa laajemmassa humanitäärisessa auttamisessa.
 
Dalai Laman sanoin: "Our good fortune is dependent upon the cooperation and contributions of others. Every aspect of our present well-being is due to hard work on the part of others. As we look around us at the buildings we live and work in, the roads we travel, the clothes we wear, or the food we eat, we have to acknowledge that all are provided by others. None of them would exist for us to enjoy and make use of were it not for the kindness of so many people unknown to us."

Kun katson syvälle paitani todelliseen olemukseen, näen samalla auringon ja maan, kaikki työtä tekevät kädet

Arvoihin liittyykin transkendentaalisuus- minuus menettää hetkeksi merkityksensä (miten ihanaa). Olemme riippuvaisia toisistamme, saman olevaisen ilmentymiä. Juhani Laakso kuvaa loistavasti:

“Kun tunnustelen paitaa päälläni, tiedän ettei ole vain omaa ansiotani että olen pystynyt ostamaan paidan. Ennen kuin vaatekappale on päätynyt suojaamaan kehoani, monet ovat osallistuneet sen suunnitteluun ja ompelemiseen. On tarvittu monenlaisia raaka-aineita, luonnonvaroja, joista materiaali on jalostettu. Paitani ei ole vain ihmisen työn ansiota: On tarvittu muheva maa, jossa siemen on voinut itää. On tarvittu aurinko, joka on lähettänyt säteitään ja lämpöään. Kun katson syvälle paitani todelliseen olemukseen, näen samalla auringon ja maan, kaikki työtä tekevät kädet ja voin kokea erityisen kiitollisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteen. Paitani arvo nousee hetkessä tuhat- tai miljoonakertaiseksi ja haluan kohdella sitä kaikella arvokkuudella, jonka se ansaitsee”.

Samaa voi soveltaa jokapäiväisessä elämässä minkä tahansa asian kohdalla oli kyse sitten vaikkapa omenasta tai kaurahiutaleista.

Omannäköinen arvokas elämä

Masennus on moniulotteinen ja tuskallinen tila, johon ei välttämättä ole yhtä ainoaa syytä. Eräs teoria masennusepidemiaa yhteiskunnassamme ruokkivaksi tekijäksi on onnellisuustutkija Martin Seligmanin mukaan lisääntynyt välittömän mielihyvän tavoittelu arvopohjaisen toiminnan kustannuksella. Jos tavoitteena on: "Onneen oikotien kautta", elämästä pyritään napsimaan vain vaivatonta mielihyvää. Arvojen mukainen elämä ei kuitenkaan ole sama asia kuin kaiken aikaa miellyttävä, hauska oleminen. Arvojen haurastuminen voi heijastua yksilöön myös ympäröivistä ihmissuhteista, yhteisöistä ja yhteiskunnasta. Tällöin ihminen ei kohtaa toistaan aidosti vaan kulissien takaa.

Parhaiten kuitenkin voimme vaikuttaa omaan suhtautumiseemme ja omiin asenteisiimme. 

Arvot eivät myöskään ole tunteita, mutta arvojen mukaisella polulla joudumme luonnostaan kestämään paljon epämukavuutta, rasituksia, pettymyksiä, epävarmuutta ja hämmennystä. Arvoihin sitoutuminen ei siis tarkoita ainoastaan sellaisia tekoja, jotka tuntuvat hyvältä ja arvojen mukaiseen elämään kuuluu aina myös se - pelottava- epäonnistumisen riski. Mutta epäonnistuminenhan on aina osa oppimista. Arvojen mukaisen elämän eläminen on jatkuvaa matkalla olemista.

Samalla tavalla masennus nähdään tienhaarana, joka ikäänkuin pakottaa valitsemaan uudelleen uuden tien, tällöin moni punnitsee omia arvojaan, yhteisön paineita ja odotuksia ja sitä mitä itse todella elämältä haluaa. Lyhyen aikavälin tavoitteet hyviä suunnannäyttäjiä matkalla omannäköiseen arvokkaaseen elämään!

Tähtipölystä syntyneet

Ihminen on syvä ja ääretön kuin avaruus tai kimaltava öinen meri, tuntematon- täynnä kauhuja ja ihmeitä. Minua on aina kiehtonut, millaisen taian avulla jotkut ihmiset vahvistuvat hankaluuksista, näkevät tähdet pilvisinäkin öinä, elävät täysillä ottaen negatiivisetkin kokemukset matkalleen mukaan, kun taas näkevät niin helposti vain rumuuden ja virheet- tuomiten itsensä ja muut, jotkut keskittyvät elämiseen/kokemiseen, toiset odottamiseen/uhriutumiseen.

Nämä uralleni johtaneet kysymykset elävät yhä, mutta ne ovat saaneet hieman hahmoa. Ne kannustavat henkilökohtaisella tasollakin eteenpäin, keskittymään elämisen hyviin puoliin tietoisesti läsnäollen, myötätunnolla ja rakkaudella kaiken sen pelon ja kontrollointiyritysten sijaan jota näen ympärilläni jatkuvasti ja joka joissain muodoissaan saa minut voimaan pahoin. Ja kuitenkin on niin mahtavaa, että ympärillämme on ihmisiä, jotka ovat kuin aurinkoisia valon pyörteitä. Sitä ei voi muuten kuvailla ja siihen voi myös itse pyrkiä :). Olemme kaikki maailmankaikkeuden osasia. Tähtipölystä syntyneitä.

Lämmöllä Satu

Lähteet:

Tekstilähde: Juhani Laakso, Mielen taito (sisältää myös suoria lainauksia)

Tämä on niin hyvä kirja, että suositan tätä lämpimästi!
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9522471259 

Kuvat/pictures found from: Weheartit.com