Kuvat/pictures: Satu, Kuu Yrttitarhassa
Eilisellä kävelyretkellä piipahdimme lintutornilla ja jäimme seuraamaan Länsi- Euroopasta/Välimeren rannoilta palanneiden silkkiuikkujen kosiopuuhia. Onnekseni oli kamera matkassa, sillä paljain silmin olisi jäänyt huomaamatta miten hauskannäköisiä olentoja ovat silkkiuikut!
Ne pitivät hassua ääntelyä ja asettuivat vastatusten pitkiksi ajoiksi. Ne kumartelivat ja tanssivat näyttävää soidintanssia, pörhistelivät harjaansa ja välillä syntyi mahdollisten kosioiden välillä ärhentelyä, joka päätyi altavastaajan pakoon. Toisinaan ne sukelsivat veden alle.
Lintutornille onkin nyt palattava kiikarin kera, kunhan poikaset kuoriutuvat.
Silkkiuikut valmistavat pesän kelluvalle lautalle, johon naaras munii toukokuussa 3-6 munaa (niitä haudotaan 25-29 päivää). Poikasten kuoriuduttua emo ruokkii niitä pari viikkoa ja kuljettaa pikku untuvikkoja selässään tai siipiensä suojassa jopa sukeltaessaan. Myös koiras huolehtii usein poikasista emon kera ja kalastusmatkat voivat venyä jopa 2-4 km pituisiksi.
Lisätietoa Silkkiuikusta löydät Luontoportin sivuilta
Harmi vain, että nämä kauniit linnut ovat taantuva laji.
Lämmöllä Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti