Kylpyturve ja turveterapia: Suomalainen luonto ja suo terveyden ja kauneuden lähteenä

Kansanparannuksessa suon alkuvoimaisia aarteita, turvetta, marjoja ja suon kasveja on hyödynnetty parantaviin hauteisiin ja kylpyihin. Turve on ollut terveyden- ja kauneudenhoidollisessa sekä lääkinnällisessä käytössä ainakin n. kahdensadan vuoden ajan. Myös suovedellä on perinteisesti hoidettu mm. kolotuksia ja ihottumia. Alunperin hoidot tapahtuivat lähinnä suolla, sen kokonaisvaltaisesti parantavassa luonnonrauhassa. Suolla käveltiin avojaloin, mikä helpotti jalkojen ihottumia ja paransi verenkiertoa, kesällä suohon kaivettuun kuoppaan laskeuduttiin tervehdyttävään kylpyyn. Suo toimi kotiapteekkina, jonka aarteita käytettiin kääreinä, hauteina, linimentteinä, yrttiteenä, kylpyinä...

Suon antimia

• Lakka, voimakkaita antibakteerisia ja antifungisidisia ominaisuuksia. 
• Antioksidanttisia vaikutuksia, sisältää runsaasti A- ja E-vitamiineja. Myös lakan lehtiä voi käyttää esim. yrttiteenä tai jalkakylpyinä.
• Karpalo, virtsavaivojen hoito.
• Koivu, nestettä ja tulehdusta poistava vaikutus. Silmut, vasta puhjenneet lehdet, kesälehdet, tuhka, mahla ja pakurikääpä.
• Suopursu, kuuluu nykyisin lääkeluetteloon. Suopursun eteeriset öljyt ovat antibakteerisia, tulehdusta poistavia, lihaskouristuksia vähentäviä sekä limaa irrottavia.
• + turve ja suovesi 

Suo ja turve 

Suon, josta turvetta nostetaan, tulee olla koskematon ja puhtaalla paikalla.

Hyvä hoitoturve muodostuu satojen vuosien kuluessa hajoavista (ei lahoavista)

suon kasveista, jolloin turpeeseen tiivistyy useita kasvikunnasta peräisin olevia

merkittäviä yhdisteitä. Turpeen laatuun vaikuttavat mitä suurimmassa määrin

turpeen kasvillisuus (esimerkiksi puhtaassa rahkasammalsuossa on

kasviestrogeenien määrä suurimmillaan), suon kasvunopeus (bioaktiivisten

aineiden määrä ja maatumisaste), suon sijainti ja maaston muodot (puhtaus). Jos

suossa on läpivirtausta tai suo on ojitettu, virtaus laimentaa vesiliukoisten

aineiden pitoisuutta ja siten pienentää hoitovaikutuksia. Lisäksi valumat

(tehomaatalous, tehometsätalous, turveteollisuus) heikentävät turpeen

laatua ja tehdä siitä hoitokäyttöön kelpaamattoman. Haitalliset aineet myös

säilyvät suossa pitkään. 

Turpeen tärkeitä ominaisuuksia

Maatumisaste, määritellään kairausnäyttein sekä silmävaraisesti ennen turpeen

käyttöönottoa. Hoitoturpeen maatumisasteen on oltava 6:n ja 10:n välillä. Turve

on geelimäisempää ja helppokäyttöisempää sekä paremmin levittyvää mitä

korkeampi maatumisaste on. 

Happamuus, suon happamuuden tulisi olla n. pH 4. Happamuus rajoittaa

bakteeritoiminnan kasvua ja hidastaa bakteeritoimintaa. Myös hoidollisesti tällä

on merkitystä, sillä iho on happamimmillaan pH 4. Esimerkkinä tästä on se, että

iho-alueilla, joiden happamuus on lähellä neutraalia (kuten varpaiden välit sekä

kainalot) ilmenee eniten bakteeriflooraan liittyviä ongelmia, kuten epämiellyttäviä

hajuja tai sieni-ihottumaa. 

Mikrobiologiset tutkimukset, tutkitaan mahdollisten haitallisten bakteerien laatu

ja määrä. Iho- ja allergiatestit, tutkitaan mahdolliset ihoa ärsyttävät ja allergisoivat

vaikutukset. Tutkitaan myös esim. raskasmetallien määrät.

Hoitavat yhdisteet, hoitoturve sisältää tuhansia synergisesti toimivia yhdisteitä, joiden kaikkien hoidollisten vaikutusten tutkiminen on vaikeaa ja lähes mahdotonta. Kuitenkin jo seuraavia aineita ollaan tutkittu: erityisesti flavonoideja sekä rikkivetyä (poistaa kuona- ja myrkkyaineita kehosta). Soiden yksilöllisyyden vuoksi yhdestä suosta valmistetun hoitoturpeen hoitokokemuksia ei voida yleistää turvehoitoihin yleisesti. Eräs tutkituimmista Polar Healthin suon turve.

EU:n testausvaatimukset 

Turve on määritelty kosmetiikkateollisuuden raaka-aineeksi ja sitä koskevat EU.n tutkimusmääräykset ihonhoitoaineille. Näin voidaan parantaa tuoteturvallisuutta. Hoitoturpeen valmistusta sekä markkinointia valvoo Suomessa Kuluttajavirasto.

Hoitomuodot 

• Kokovartalonaamio (hoitopöydällä petihoitona/kääreenä, turvehoitoaltaassa tai matalalämpöisessä kosteassa saunassa) 45 min -1 h, saunassa n. 25- 35 min.
  
• Jalka- ja käsihoidot (hoitopöydällä jalat/kädet turpeella täytetyissä pusseissa tai jalkahoito esim. jalkakylpyastiassa jaloissa turvepussit) 30 min- 1 h
  
• Hiusnaamio (hoitopöytä, sauna, kotihoitona), esim. 25 -35 min. Hius- ja hiuspohjan hoitona
• Paikallishoitoina 30 min- 1h/yön ylitsekin
• Ammehoito 20-35 min
• Luonnonsuohoidot 5 min >
  
  
  Gynekologisissa ja urologisissa hoidoissa hoitoturpeesta on saatu hyviä tuloksia Keski-Euroopassa ja vaihdevuosien, kivuliaiden kuukautisten sekä hormonaalisen selluliitin hoidossa myös suomalaisella klinikalla.
  Käytettävä hoitoturve lämmitetään vesihauteessa. Mikroaaltouunin käyttöä ei missään nimessä suositella (hoitavia aineita tuhoutuu). Turvehoitoa ennen iho pestään ja mahdollisesti kuoritaan, iho voi olla mielellään hieman kostea. Hoitoturve levitetään iholle paksuksi kerrokseksi. Turvenaamio on syytä pitää kosteana, jotta se ei pääse kuivumaan (ja tarttumaan ihoon tiukasti). Naamion kosteutta voidaan säilyttää esim. ohuella kelmulla tai vaikkapa saunahoidoissa suihkuttamalla suihkepullolla. Myös höyrysauna säilyttää kosteutta loistavasti. Muovikelmun päälle laitetaan huopa, villasukka, vaate tai muu lämmittävä, pehmeä kerros. Lämpöä voidaan lisätä myös ulkoisella lämmittimellä, tai kotihoidoissa käpertyä lämpimän viltin alle takan tai hellan ääreen...
  Turvehoidon kesto on yleensä n. 30-50 minuuttia. Turvehoidon voi tosin pitää iholla myös yön yli, esim. hoidettaessa kihtiä. Iho huuhdellaan hoidon jälkeen puhtaaksi ilman pesuaineita. Jos turve on kovin tiukassa (kuivunut), voi alueen pesuun käyttää hunajaa, jonka koostumus ja entsyymit kuorivat ihoa hellävaraisesti. Iholle ei mielellään levitetä kosteusvoidetta turvehoidon jälkeen. Ihohuokosissa hoitavat aineet vaikuttavat hoidon jälkeen vielä tunteja ja iho saa tällöin rauhassa hengittää ilman kosteusvoiteen levittämää "kelmumaista" pintaa.

Turvehoidon vaikutukset

Lämpöhoidot:

• Lihasjännitysten rentouttaminen, paikallisen verenkierron sekä aineenvaihdunnan vilkastuttaminen.
• Kuona- ja myrkkyaineiden sitominen ja poistaminen.
• Turpeen hoitavat aineet poistavat myös kipua, särkyä, tulehduksia sekä turvotusta. Turve sopiikin esimerkiksi rasitusvammojen, nivelreuman, kihdin ja kroonisen turvotuksen hoitoon samoin nyrjähdysturvotuksiin sekä kiputiloihin.
• Turvehoito elvyttää solutoimintaa ja nopeuttaa ihon paranemista vaikuttaen myönteisesti ihon kimmoisuuteen, pehmeyteen, kosteuteen ja talineritykseen.
• Lukuisien biologisesti vaikuttavien yhdisteidensä vuoksi turve sopiikin monien ihon ongelmien hoitoon (haavaumien, ihon ohentumien, ihottumien, aknen, atooppisen ihon, psoriasiksen sekä hiuspohjan ongelmien hoitoon).
   
• Turvehoito tepsii myös hyönteisten pistoista tulleisiin ihoreaktioihin ja helpottaa ja jopa parantaa sieni-ihottumia ja bakteeriflooranongelmia. Turpeen hoidollinen vaikutus ei näyttäisi perustuvan desinfioivaan vaikutukseen vaan nimenomaan ihoa kuntouttavaan vaikutukseen.

Viileähoidot:

• Jos hoidettavalla alueella on tulehduksia tai esim. suonikohjuja, hoitoturve kannattaa pitää viileänä. Kosketuksen ja painallusten hoitosuunta on aina lymfakierron suuntainen. Esim. vaikeissa suonikohjuissa viileä hoitoturve tuntuu autuaallisen rauhoittavalta ja hoitavalta.
• Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että turvetta voidaan käyttää ihmisten hoidon lisäksi myös kasvien hoidossa. Sen humusaineet sisältävät kasvien kasvua edistäviä yhdisteitä. Turvetta voidaankin siis hyödyntää voimakkaampien kasvien ja suurempien satojen toivossa.
• Eläinten hoitoa unohtamatta...

Hoitoturve hoitotyössä, hoidon aikana huomioitava:

- turpeen oikea lämpötila ja oikea hoitomuoto on arvioitava hoidon

tarkoituksen ja vaivan mukaisesti

- aineenvaihdunnan lisääntyminen

- kuonan poistuminen

- riittävästi sisäistä nesteytystä, raikasta lähdevettä, puhdistavaa yrttiteetä

- hoidettavan ikä, kunto ja terveys

- sosiaalinen ulottuvuus

- turvehoidon mieleen vaikuttavat tekijät.

- turpeeseen voi sekoittaa muita hoitavia aineita, kuten hunajaa ja ihania tuoreita

yrttejä/kukkia tai jotain yrttiuutosta. 

Lähteet:

Mervi Hongisto, Merja Pihlajamäki: Saunan salaisuus, sekä

Luonnontuotealan ammattitutkinnon luonnontuotteet hoitotyössä opinnot.

Kylpyturpeesta ja sen ominaisuuksista on olemassa suhteellisen paljon julkaistua

materiaalia esim. Korhonen ym 1990, Korhonen 1998, Pihlaja 1998 ja

Uosukainen 2002.