Kukkaisruokaa- osa II, Mintusta väinönputkeen
Mintut
Minttujen vienon laventelinsiniset tai valkeat vaatimattomat kukat ovat syötäviä. Kukinnan jälkeen lehtien maku miedontuu. Minttujen sisältämä mentoli on desinfioivaa, se estää mikrobien kasvua ja auttaa tulehduksiin. Mintulla onkin hoidettu mm. nuhakuumeita, yskää ja ruoansulatusongelmia. Mintun raikas maku on sopinut hyvin lääke- ja makeisteollisuuden käyttöön. Minttujen lääkkellisten ominaisuuksien vuoksi kohtuukäyttöä suositellaan. Perinteisesti minttua käytetään teehen, minttulassiin ja minttupirtelöihin. Minttu maustaa myös padat ja liharuoat.
Mäkikuisma
Ihanaa hoitoöljyä ihollesi saat kun laitat mäkikuisman kukkia pariksi viikoksi oliiviöljyyn aurinkoiselle ikkunalaudalle. Öljyä voit käytää ihon ja arpien hoidossa tai hierontaöljynä koko keholle. Kuismahierontaöljy on kuin aurinko: Se piristää mieltä ja kehoa sekä antaa elinvoimaa. Kukista voit valmistaa terveellistä kukkaisteetä, rohtona mäkikuismaa on käytetty masennuksen hoidossa. Kasvin englanninkielisen nimen on katsottu johtuvan kasvin käyttäjälleen antamasta sisäisestä valosta. Voi herkistää ihoa valolle.
Neilikka
Suomessa yleiset puutarhaneilikat ovat myös
syötäviä. Kukkia on käytetty pitkään viinien ja liköörien salaisena ainesosana. Neilikka on
perinteisesti lemmenrohto, joten sitä on lisätty ruokiin sekä
juomiin romanttisilla illallisilla. Kasvi on luokiteltu myrkylliseksi, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita. Esittelin neilikan tässä jutussa mielenkiinnon vuoksi, mutta käytettäisin hyvin varovasti ja kohtuudella (jos lainkaan) rohtovaikutustensa vuoksi.
Ohdakkeet
Mielenkiintoinen kukkaravinnonryhmä. Ohdakkeet, kuten Maarianohdake, ovat maksaa tukevia. Perinteiset suomalaiset villiohdakkeet tukevat niin ikään maksan toimintaa. Esimerkiksi pelto- ohdakkeesta voi käyttää nuoria versoja, lehtiä ja kukkanuppuja.
Orvokit
Näitä ihanuuksia on käytetty jo Egyptissä, antiikin Kreikassa ja Roomassa. Orvokit ovat liittyneet myös intiaanien kulttuuriin sekä lääkkeinä että ravintona. Esimerkiksi keto-orvokki on vanha rohdoskasvi, jota on käytetty sisäisesti ja ulkoisesti iho-ongelmiin. Keto-orvokki sisältää saponiineja, salisyylijohdannaisia ja flavonoideja. Sanotaan, että keto-orvokki maistuu vaniljaiselta, mutta itse keto-orvokkia makustellessani en huomannut siinä vaniljaa, lähinnä parfyymisen maun. Voimakkaimmin tuoksuvat orvokit maistuvat makeimmilta, tästä esimerkkinä tuoksuorvokki (Viola odorata). Maku on hurmaavan parfyyminen. Kaikista orvokeista kerätään kukat ja lehdet ja niitä voidaan käyttää teesekoituksiin. Orvokin kukilla voidaan koristella ruoka-annoksia, jälkiruokia ja vaikkapa tehdä orvokkijääpaloja kylmien juomien varalle.
Pionit
Pioni kuuluu vanhan Kiinan ruokakasveihin. Pionivesi oli muodissa myös Euroopassa 1700-1800 luvulla. Kukkaterälehdistä on haudutettu myös teetä, ja niillä on maustettu pioninkukkakeittoja tai -puuroa. Pionin käyttö kasvilääkkeenä/rohdoksena on kohdistunut hermojen rauhoittamiseen ja erilaisiin kremppoihin ja kramppeihin. Pioninjuurijauheet ja uutteet ovat olleet nesteitä poistavia rohtoja munuais- ja rakkovaivoissa, kuukautiskivuissa ja dementian hoidossa. Kasvi on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita. Olisin jokatapauksessa tämän kasvin kanssa varsin varovainen. kts. Terveysportti
Päärynänkukat
Päärynäpuun kukat ovat hyvin esteettisiä ja keveitä ja niitä voi käyttää teenä tai kauniina koristeina.
Rosmariini
Rosmariinin maku on aavistuksen metsäinen, siinä on häivähdys makeahkoa männyn aromia. Kukkia voi käyttää lehtien tavoin mausteena esim. leivissä.
Vanha rohdoskasvi. Sopii salaatteihin ja kakkuihin koristeeksi, myös kukkateesekoituksiin. Maku on mausteinen ja makea. Ruiskaunokista käytetään vain kukan terälehdet! Kukissa on hyvin kestäviä väriaineyhdisteitä. On kerrottu farao Tutankhamonin haudasta löytyneen ruiskaunokkiseppeleen säilyttäneen sinistä väriään tuhansia vuosia.
Ruusut
Kiinassa juodaan edelleenkin ruusunkukkateetä kauneusjuomana. Ruusun tuoksu on lääkettä sielulle, se tuo rauhaa ja harmoniaa. Ruusujen tuoksuissa on sävyjä omenasta kaneliin, appelsiiniin ja sitruunaan. Mitä voimakkaampi tuoksu, sitä enemmän makua. Vanhat lajikkeet ovat usein tuoksuvampi ja siten makoisampia, uusissa hybridilajikkeissa tuoksua ei ole, sillä jalostaminen heikentää tuoksua. Virvoittavat juomat, makeiset ja jälkiruoat saavat ruusuista viehättävää aromia. Kun ruusupensaasi kukkivat, voit juhlia kukkakautta valmistamalla ruusunterälehdistä jotain todella herkullista. Tarjoile vaikka mansikoita ruusunterälehtipedillä, ruusunterälehtivalkosuklaata, ruusuvedellä sulostettua lassia, puuterisokerilla kuorrutettuja ruusumakeisia, ruusupikkuleipiä tai ruusunterälehtijäätelöä. Ruusunterälehdet kaunistavat myös jääteen. Ruususiirappi ja ruusuhillo sopivat leivän kaveriksi. Omia suosikkiruusujani ovat juhannusruusut. Myös omenaruusut ja sammalruusut kiehtovat mieltäni ja ovat uusia tuttavuuksia, joihin haluaisin tarkemmin tutustua. Monissa maissa on perinteisiä ruusuvalmisteita; Miltä kuulostaisi perinteinen ruusuvoide ihon hellimiseen, ruusuhunaja masennukseen tai ruusuetikka heikkouden voittamiseksi? Ruusun C-vitamiini- ja antioksidanttipitoisuuden vuoksi sitä käytettyy sitrushedelmien sijaan toisen maailmansodan aikana. Ruusuvedellä pyyhittiin aikoinaan sairaiden kasvoja ja käsiä. Synteettinen ruusuvesi on nykyisin syrjäyttänyt aidon ruusuveden, joten varmista että saat aitoa tavaraa tai valmista ruusuvesi ihan itse. Poimi kukkaan puhkeamaisillaan olevat ruusut aamuvarhain puhtaalta paikalta.
Salvia
Salvian tuoksu on mausteisen raikas, puhdistava ja virkistävä. Erikoisempi ananassalvia on suosittu syötävä kukka, sen tuoksu on hurmaavan ananasmainen. Molempien kukkia voidaan käyttää salaateissa, pestokastikkeissa, mausteina ja koristeina. Salviaa on käytetty yskänkaramelleissa ja vaihdevuosi vaivojen ennenkaikkea hikoilun hoidossa. Salvia voi vähentää myös maidon eritystä. Salvialla on antibakteerisia, viruksia ja sieniä tuhoavia vaikutuksia. Se alentaa verenpainetta ja verensokeria. Vahvaa salviakeitettä ja salviaöljyä käytetään vain ulkoisesti.
Siankärsämö
On kasvikunnan yleislääke, jota edelleenkin käytetään mietona yrttijuomarohdoksena vilustumiseen ja ruoansulatusvaivoihin. Haavayrttinä ollut korvaamaton sodankäynnissä ja rintamilla- haavat on saatu paranemaan nopeammin kun niihin on muserrettu tuoreita versoja/versomehua. Nykytutkimus on löytänyt kasvista tulehduksia ehkäiseviä yhdisteitä, jotka nopeuttavat haavojen paranemista ja hoitavat ihoa. Siankärsämö auttaa myös peräpukamiin ja runsaisiin kuukautisiin. Vahvistaa ruokahalua. Sopii mausteena erilaisiin ruokiin, salaatteihin, yrttisilppuihin sekä viherjauheisiin, ulkoisesti iho-ongelmien ja haavahauteisiin. Siankärsämö poimitaan keskikesällä kukkien avautuessa. Kukinnot leikataan saksin, jolloin vartta ei tule mukaan. Lehdet kerätään mieluiten ennen juhannusta.
Sireeni
Kukkien maut vaihtelevat eri sireenilajikkeiden kesken. Maku on kuitenkin hieman sitruunainen, kukkamaisen parfyymimäinen ja ehkä hieman kitkeräkin. Sopii salatteihin ja koristeeksi esim. leivonnaisiin. Amerikassa sireenimakeiset olivat suosittuja konvehteja 1800-luvulla! Keittiökameleontti blogissa lisää sireenin käytöstä kukkaruokana. Sireeni luokitellaan myrkyttömäksi, mutta suosittelisin kuitenkin varovaista käyttöä.
Sitruuna
Sitruunamelissa
On voimakas antioksidantti. Sekä lehdet että kukat tuoksuvat aurinkoisen sitruunaiselle ja ne sopivat erinomaisesti erilaisiin jälkiruokiin, pirtelöihin, kylmiin kesäjuomiin, teeaineeksi ja mausteeksi pastaruokiin, pitsoihin sekä salaatteihin.
Timjami
Ikivihreä varpu on maailman vanhimpia mauste- ja lääkekasveja. Thymus tarkoittaa voimaa ja rohkeutta. Esimerkiksi Egyptissä timjamiöljyä käytettiin muumioiden käsittelyssä. Englannissa tarjoillaan timjamiteetä edelleen toipilaille vastustuskykyä tuomaan. Timjamin haihtuvat öljyt tepsivät moniin sieniin ja bakteereihin. Timjami houkuttelee mehiläisiä ja perhosia. Kukista ja lehdista saadaan tehokasta ja lämmittävää teetä yskään. Timjami sopii hyvin myös yskänkaramelleihin. Timjamilla maustetaan pavut, parsa, pitsa ja pasta. Voimakas yrtti, käytetään kohtuudella ja pieniä määriä kerrallaan.
Voikukka
Voikukka kuuluu eräisiin ravintorikkaimmista villiyrteistämme. Tuoremehu on terveellinen vitamiinipommi, siinä on runsaasti mm. A- B- ja C-vitamiinia sekä kalsiumia, magneesiumia, fosforia, rautaa ja kaliumia. Rautaa voikukassa on enemmän kuin pinaatissa, se sisältää myös luteoliinia ja antioksidantteja. Voikukka on hyväksi ruoansulatukselle, aineenvaihdunnalle, maksalle ja sapelle. Voikukka alentaa verenpainetta ja toimii diureettina, mutta ei poista kehosta kaliumia. Voikukka vahvistaa immuniteettia ja on antibakteerinen. Kukkaa on käytetty kasvilääkkeenä jo vuodesta 1000 lähtien hoitamaan maksa- ja munuaissairauksia, aknea, aineenvaihduntaongelmia ja diabeetesta. Juuri avautuneissa kukissa maistuu hunaja. Nuoret voissa paistetut nuput omaavat metsäsienten aromin. Nuoret voikukan nuput ovatkin oikein gourmet ruokaa. Voikukka sopii kukkasiirappiin, juomiin, simaan, salaatteihin, keittoihin, omeletteihin, viiniin, voin mausteeksi ja juuri kahvin korvikkeeksi. Voikukka-ohdake juomaa myydään Britanniassa terveyskaupoissa.
Väinönputki
Vanhaa rohdoskasvia on käytetty jopa lääkkeenä ruttoon. Käytetty liköörien aineksena. Väinönputkea ei suositella salisyyliallergisille tai diabeetikoille. Voi aiheuttaa valoihottumaa. Väinönputken lehdissä ja varsissa on herkullinen lakritsinmaku, ne sopivat hilloksi, makeisina tai mausteeksi. Väinönputki kuuluu juhannusyön taikakasveihin, sillä sanotaan, että kun silloin syö kasvia, paranee mistä vain. Latinankielinen nimi on hyvin kaunis Anglica Archangelica.
Lämmöllä Satu
Lähteet:
Ja täältä voit tarkistaa, mitkä kasvit on luokiteltu myrkyttömiksi tai myrkylliseksi (tästä postauksesta pioni ja neilikka on luokiteltu rohdoksiksi, eli myrkyllisiksi, pieninä määrinä nautittuna vain harvoin oireita aiheuttaviksi):
kts. Terveysportti
kts. Terveysportti
P.S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti