lauantai 24. syyskuuta 2011

Valo virtaa


Elämä on unta:
malja virralle ja kuulle.

(Su Tung-P'o Kauan)

Illan hämyssä mustaan veteen lipui kymmeniä taidokkaasti väkerrettyjä paperilyhtyjä, tulen liekit loimusivat valokuultoisen haurauden valaisten. Kruunuja, kukkia, joutsenia, mielikuvituksellisia muotoja, veneitä...  Taitokeskus Aivia ja Jyväskylän käsityökoulun oppilaat, aikuiset ja lapset olivat taiteilleet upeita valonkantajia. Veden lisäksi myös pimeyden syleilemät metsät hohtivat mielikuvituksekkaista töistä, joista ihanimpia olivat ilmassa leijaavat keveän utuiset vaaleansiniset lyhdyt. Joen rantaa valaisi tulikuja. Syysillassa oli taikaa, lumoavaa tunnelmaa. Ilta oli tuulinen. Täydellinen syksyn tuntu, lehdet liitivät siipineen ilmassa. Ruska on kuin ruostetta kiemuraoksilla, harsomaiset pilvet kiisivät iltataivaan tuulessa luoden vinhaa ja vapauttavaa vauhdin tuntua.

Koska nyt on Valon viikko ja Valon ilta, murusen ja Johannan kera kävelimme tapahtuman jälkeen vielä viemään valoa Vanhalle Hautausmaalle, sytyttelimme tuikkuja pimeille haudoille. Koska omien läheisten haudat ovat melkoisen kaukana, mielestäni on mukava viedä kynttilöitä myös vieraiden haudoille ja pysähtyä miettimään millaisia ihmiskohtaloita hautakivien teksteihin liittyy. Koskettavin oli 2-vuotiaan pikku Pentin hauta, Pentti eli vuosina 1942-1944. Istuimme sateenhuuhtomalle penkille piknikille. Johannalle ja Tonille olimme varanneet tekemääni kardemummakanelipannaria sekä mansikkahilloa, mausteista glögiä, Johanna toi jasmiiniteetä ja yrttilakuja, minä ahmin syksyn omenoita. Siinä jutellessamme ja istuessamme vilkaisin ylös taivaalle ja tavoitin kirkkaan kimmellyksen.

Illan lopuksi tähdet ilmestyivät pilvimassojen takaa ja vaikka Linnunrataa ei kaupungissa voinut nähdä, hohtivat kilpaa Kassiopeia ja Joutsen. Puolen yön aikaan kun pääsimme kotiin pitkältä kävelyretkeltä, oli ihana kaivautua vällyihin kuuntelemaan sateen ropinaa.

Valoisin ajatuksin Satu





Ylin kuva/the upmost picture found through weheartit.com
Alemmat kuvat/pictures below Satu- kännykkäkameralla :)

2 kommenttia:

  1. On tosi hieno juttu kun olette ehtineet pysähtyä ja huomanneet luonnossa olevan kauneuden ja sen valtavat voimavarat ja nautinnot joita saa kun ehtii katsoa ympärilleen avoimin aistein.Toivon teidän jatkavan tätä ja jakavan voimaannuttavia kuvia ja ohjeita eteenkin päin!Elämän poluillenne onnea,iloa ja harmoniaa luonnon ja koko luomakunnan kanssa.

    VastaaPoista
  2. Voi kuinka tämä olikaan ilahduttava viesti! Kiitos, kyllä me jatkamme Johannan kanssa tätä luonnon ihmettelyä ja aistien avartamista, toivottavasti käyt vielä täällä katsomassa mitä kaikkea tänne keksimme. Myös kommenteissa lukijat voivat jakaa omia hyviä ideoitaan, se olisi ihanaa ja inspiroivaa! Myös sinulle onnea, iloa ja rakkautta sekä nyt lämpöistä joulunodotusta! Lämmöllä Satu

    VastaaPoista