Näytetään tekstit, joissa on tunniste sipulikukat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sipulikukat. Näytä kaikki tekstit

tiistai 30. huhtikuuta 2013

Luonnon parantavia voimia: kevät hellii kaikkia aisteja







Ihmettelen vieläkin, minne katosivat talvi, pimeys, jäiset lumivaipat ja talven kimaltavat hileiköt! Ja milloin?

Auringon valo lämmittää hellästi maata ja ihoa. Mustassa mullassa kuhisee elämä, joka hyökyaaltona humahtaa tuoksuvaksi viherrykseksi. Nopealla tahdilla kasvavat myös ihanat villivihannespienokaiset lupauksena aurinkoisen vuodenajan luontoapteekin ja ruoka-aitan runsaudesta.

Jo nyt maasta ponnistavat pienet rohkeat kevätkukat, krookukset, helmililjat, idänsinililjat, lumikellot ja kultaisina mattoina leskenlehdet... Terälehtisiivet värisevät maatuulessa.

Lintujen laulu on upeaa kuultavaa talven hiljaisuuden jälkeen. Mustarastaan huilu helisee varhain aamuisin ja iltaisin auringon laskun jälkeen. Purojen solina ja lintujen laulu luovat pysähdyttävän kauniin äänimaailman, jonka puhtaus huuhtoo sielua kirkkaudellaan.

Syvän sininen taivas on itse valoa sädehtivä upeus, siellä lipuu jo kesäpilviä. Sadeharsot roikkuvat sumuisina verhoina taivaanrannassa lipuvissa pilvissä. Siellä täällä on jo yritystä kumpupilviin.


Mieli halajaa upottaa sormet multaan, hivellä lämpimiä kiviä ja puiden kaarnaa, maata sammalikossa ja istua nurmelle. Kevättiet, pellot, niityt ja metsät tuoksuvat väkevästi mullalle, maalle, vedelle. 






Rauhallinen hetki luonnossa laskee stressihormoni kortisolin tasoja ja aktivoi parasympaattista anabolista hermostoa (- joka rentouttaa, uudistaa, parantaa ja korjaa solujamme). Luonto hoitaa kaikkia aistejamme, hellii sieluamme, mieltämme ja kehoamme. Oi ihana kevät!
Elämme linnunradan tähtiusvassa, tällä sinisellä jalokivellä, tällä uskomattoman kauniilla monimuotoisella planeetalla, hyvinvoinnin, voimaantumisen, aistillisuuden, kehollisuuden, sielukkuuden ja elämän kehdossa. Vaalikaamme tätä kaunista elämää!

Ihania luontohetkiä... 

Lämmöllä Satu

Kuvat/pictures: Satu

Areenassa vielä viisi päivää katsottavissa aivan lumoava luontodokumentti:




tiistai 2. huhtikuuta 2013

Sipulikukkien aikaan- inspiroivat pienet ihmeet


Perunanarsissi (englanninkielellä 'Bridal Crown') on huumaavan 
tuoksuinen kukka, joka on kuin kevätajan oma hyasintti.


Sipulikukat ovat ihastuttavia, pieniä ihmeitä täynnä elämänvoimaa. Viileässä sipulikukat viihtyvät ja niiden kukinta pidentyy, esimerkiksi tetenarsissien kukinta voi kestää jopa kuukauden, eikä niitä haittaa lumisade tai pikkupakkanenkaan.

Älä suotta heitä pääsiäisen sipulikukkia menemään. Sen jälkeen kun kaunein kukinta on ohi, jemmaa sipulikukat kuivahkossa paikassa seuraavaan syksyyn ja istuta puutarhaan. Näin sipulikukkien: hyasinttien, narsissien, tulppaanien, krookusten, helmililjojen ja perunanarsissien elämä jatkuu. Laita sipulit kesäksi kuivaan ja pimeään tilaan, jotta kukkasipuli saa levätä. Ilman tärkeää lepoa se ei välttämättä jaksa kasvaa seuraavana keväänä. Eli mukulat astiaan, astia kuivaan ja pimeään paikkaan, ja sipuli puutarhan muhevaan multaan vasta syksyllä.

Valoisin terkuin terhakoihin sipulikukkiin ihastunut Satu




Tässä vähän inspiraatiota!Viherpihassa 3/2013 esiteltiin oikea narsissimeri, joka löytyy Kukkalaaksosta Tammisaaresta, kukkaloiston on ideoinut kartanon omistaja agrologi Lena Aschan. Tilan kahvio ja narsissipolku ovat kaikille avoinna narsissien kukkimisen aikaan, muulloin vain tilauksesta: Lisää tietoa www.gullo.fi.


Sinua saattavat kiinnostaa kiinnostaa myös muut keväiset aiheet: 























maanantai 25. maaliskuuta 2013

Elämysviikoloppu 2013 Paviljongissa, kevättunnelmissa


Aurinkoa ja iloa! 

Jyväskylän Paviljongissa järjestettiin Elämysviikonloppu 2013 ja vietimme ystävieni kera siellä oikein mukavan palmusunnuntain. Kävimme kuuntelemassa mm. Villikatajaa ja Sonja Lumpeen yrttiluentoa. Eksyin myös ihan vahingossa kuuntelemaan Arja Lundánin käytösklinikkaa Peppi Pitkätossu -lavalle, jossa asiantuntija vastaili ennakkokysymyksiin koskien haastavia kasvatustilanteita. Tykkäilin luennonannista todella paljon (sen verran kun sitä ehdin kuulla).  Kirjamessuilta löytyi loistavaa ammattikirjallisuutta ja teekupposen ääressä keskustelimme palavasti ajankohtaisista ravitsemusteemoista.

Keruutuotteet Keski-Suomessa esiselvityshankkeen infotilaisuudessa tietoiskulavalla mainittiin myös Kuu Yrttitarhassa Keski-Suomen alueen kouluttajana. Tulevat kurssiaikataulut ja tarkemmat tiedot julkaistaankin pian. Luvassa on monipuolisesti erilaisia ihania villiyrttikursseja.

Ihan pienet neljän päivän ikäiset tiput olivat ihan maailman suloisimpia. Niistä täällä teillekin muutamia kuvia. Ne olivat juuri pörheimmillään, ihanan auringon keltaisia pikkutipuja, jotka sukivat pienenpieniä siipiään. Pikkutipujen juoksentelua olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan. Lapset olivat tipuista aivan haltioissaan ja suhtautuivat niihin suurella hellyydellä ja ilolla, ja useat aikuisetkin (vallankin minä ja ystäväni Maria).

Keskustelimme myös Satamunan edustajan kanssa yleisesti nykyisen elintarviketeollisuuden ongelmista sekä ruokahävikistä. Esille nousi, että riittävän kysynnän myötä 2. luokkaisia kananmunia voisi saada Jyväskylän Länsiväylästä, jonne Satamuna toimittaa tuotteitaan (edellyttäen toki onnistunutta neuvottelua kauppiaan kanssa). Kakkosluokan munat ovat aivan yhtä hyviä käytössä kuin ykkösluokankin munat, ne vain eivät satu aivan täyttämään ulkoisia standardeja. Kananmunien hävikki vähenisi (jos kauppoihin huolittaisiin muutakin kuin standardoitua ykkösluokkaa) ja kakkosluokkaisia saisi myös edullisesti. Asiaa täytyisi varmaankin alkaa selvittelemään. Yleisestikin mietimme, miten ihanaa olisi asioida monipuolisella lähimaatilalla, paikassa, jossa saisi aitoa ruokaa suoraan pellolta pöytään, ja siinä sivussa edullisemmin vääntyneitä kurkkuja ja erikokoisia kananmunia lähituotettuina tai luonnonaarteita suoraan luonnosta itse poimittuna (ilman turhaa ulkoista priimailua).

Upeita olivat myös Viherlandian kukat, jotka Jämsän ao:n puutarha-alan opiskelijat olivat asetelleet keväisiksi kukkameriksi. Viimeisen messutunnin aikana kukat jaettiin ilmaiseksi messuvieraille. Ihana juttu, ainoa ei niin ihana juttu oli se, että kun jotain ilmaiseksi saa, ihmiset tungeksivat ja tönivät toisiaan aika surutta. Hieman lisää malttia, rauhallisuutta ja kärsivällisyyttä olisin toki toivonut.

Astuessamme ulos Paviljongista, aurinko lämmitti jo todella lämpöisesti (vaikka kellokin oli jo lähes viisi), kadut tulvehtivat sulaneesta lumesta muodostuneita vesiaaltoja ja linnut lauloivat. Sinitaivas kaiken yllä.

Suloista pääsiäisviikkoa Teille! 

Lämmöllä Satu








Kuvat/pictures: Satu Flyktman

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Primavera D'Hivern - Talven kevät






Kuvat: Satu

"Even in the coldest, darkest months of the year we can look forward to the dawn of the new season. Delight in the first awakenings as tiny buds burst forth and miniature leaves unfurl revealing the treasures of the new year... " 
~Stephanie Donaldson~
 

Viime syyskuussa puuhastelin puutarhassa ja möyhin maahan valtaisan määrän kukkasipuleita: Tulppaaneja, idänsinililjoja, helmihyasintteja, lumikelloja, narsisseja, kaikkea mitä kuvitella saattaa... Ajattelin, että näin saisin tulevaan kevääseen ihan uutta odotusta, ja unelmoin, että voisin ihailla omenapuiden alle yllätyksekkäästi leviävää kukkaloistoa. Kuinka ollakaan, jokin nälkäinen metsäneläjä kävi öisin kaivamassa ja syömässä lähes kaikki sipulini puutarhasta aivan ennen ensi lunta. Luultavasti vain joitain krookuksia ja tulppaaneja jäi jäljelle. 

Harmitti tietysti, sillä tein valtaisan työn, ja otukselle tuo kyllä oli varsinainen gourmetateria. Mutta muru hyvin sanoikin: "Ajattelehan sitä pikkuotusta, joka nälkäisenä ja salavihkaisesti on hiipinyt puutarhaan, löytänyt mahtavia herkkuja ja sitten käpertynyt tyytyväisenä vatsa pullollaan ja tassut ojossa pesäänsä uinumaan." Päädyttiin siihen, että sen on täytynyt olla supikoira. Selvittelin supikoirien elämää ja kävi ilmi, että ne asuvat perhekunnittain, ja eläintarhassa pörröisen lutuisen söpönassuperheen näinkin. Olin siis kovasti vastaan kun isä ehdotti supikoiralle ansaa. Olkoon se metsäneläjä toistaiseksi vapaana kaveriensa kera. Loput sipuleista istutinkin sitten lukuisiin ruukkuihin ja veimme ne nukkumaan multavuoteissaan talviuntaan kellarin hämyisään viileyteen. Sieltä niitä sitten haimme niitä lämpimään joulun aikaan  ja nyt kevätauringon kirkkauteen. Ihan mieletöntä! On kuin sammioissa heräisi ja huojuisi pieniä kukkaniittyjä. Värikkäitä tulppaneja ja narsisseja... Tuoksu on huumaava ja täyttää huoneen kesällä.

Sipulikukat ovat minusta aivan käsittämättömän upeita. Hämmästelen kerta toisensa jälkeen kuinka pienestä ja vaatimattomasta sipulista elämänvoima voi luoda mitä lumoavampia muotoja. Hyasintit jouluna ovat ehdottomia suosikkejani. Jännitän aina minkävärinen kukka salaperäisistä nupuista aukeaa ja kotiin tulviva tuoksu on aivan jumalainen. Pieni amarylissipuli kasvatti yli metrin pituisen varren ja teki monikertaisia lautasen kokoisia kukkia, jotka olivat kuin valkeina hehkuvia tähtiä talven pimeydessä.
Tänä päivänä aurinko lämmittää suloisesti, ja puhkuvat kevättuulten puhurit puhaltavat yli maan. Vanha kansa olisi kutsunut tuulia "Karmotuuliksi, jotka siementävät metsät". Hangelle karisseet siemenet leviävät tehokkaasti tuulen ja kevään lumensulamisvesien mukana. Nyt se kevät siis ON täällä ja talviuniltaan heräilevä elämänenergia alkaa kohisten kasvaa! ;)
<3

Aurinkoajatuksin Satu
Kuvat: Satu